Se että Suomalaiset pumpataan geeniherkuilla kylläiseksi ei vielä riitä EU:n päättäjille Âpellot pakettiin ja tuet poisÂ. 
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Maatalouden 141-tuki. Esko Seppänen.Puhutaan Suomen maatalouden "elintärkeästä edusta" eli kansallisesta ja omasta budjetistamme maksettavasta 141-tuesta. Onko tuki todella "elintärkeä"?
Suomen maataloustuet olivat vuonna 2005 noin 2 650 miljardia euroa.
Siitä vajaan kolmanneksen (noin 750 miljoonaa) maksoi EU ja kaksi kolmannesta (1 890 miljoonaa) omasta valtion budjetistaan pieni Suomi.
Tuesta viljelijätukia oli noin 1 800 miljoonaa, josta Suomen osuus oli runsas miljardi.
Suomi on tehnyt huonon liittymissopimuksen, kun maatalous tulee maksuun meille itsellemme, kun taas kaikissa muissa jäsenmaissa sen maksaa suurimmalta osin EU.
Rohkenen lisäksi väittää, että liittymisen yhteydessä Etelä-Suomen maanviljelijöitä petettiin lupaamalla heille pysyvät 141-tuet. Pääsyntinen Heikki Haavisto pitää kiinni tukien pysyvyydestä vieläkin, mutta sellaista ei ole kirjattu laillisiin asiakirjoihin.
Suomi sai liittymissopimuksessa luvan maksaa omasta budjetista kansallisia tukia. joita liittymissopimuksen artiklojen numeroinnin mukaan nimitetään 141- ja 142-tueksi.
Etelä-Suomen 141-tukea Suomi saa maksaa, "jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat olemassa sen jälkeen, kun...142 artiklan määräyksiä on sovellettu täysimittaisesti". Artiklan mukaan komissio "voi antaa Suomelle... luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia".
Kyseessä on siis kansallinen tuki, jota Suomi ei voi maksaa ilman EU:n lupaa. Komissio "voi antaa" Suomelle luvan maksaa tukea, jos "liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia". Komission mukaan kyseessä on Etelä-Suomen maatalouden EU-sopeuttamisen tuki, joka ei ole pysyvä ja jolla tulee olla aleneva kehityssuunta: tuen määrän tulee aina aleta, kun sitä tarkastellaan uudelleen neljän vuoden välein.
Myös 142-tuki on kansallinen tuki, mutta sen luonne poikkeaa olennaisesti 141-tuesta.
Liittymissopimuksen mukaan "komissio antaa... Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä alueilla", tarkalleen ottaen 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevilla maatalousalueilla sekä eräillä kyseisen leveyspiirin eteläpuolella sijaitsevilla lähialueilla", joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet."
Komissio siis "antaa" eikä vain "voi antaa". Kyseessä on "pitkäaikainen tuki" eikä "liittymisestä aiheutuvien" vaikeuksien tuki. Viittaus ilmasto-olosuhteisiin tekee siitä pysyvän tuen, koska ilmasto-olosuhteet ovat - ainakin toistaiseksi - pysyvät."
Neuvottelujen ollessa kesken 141-tuen jatkosta voin omissa nimissäni sitovasti luvata, että 141-tuki jatkuu vielä ainakin seuraavan tukiohjelman keston verran, siis ainakin neljä vuotta (Suomen ehdottaessa 6 vuotta). Tukea ei lakkauteta, ja sellaiset puheet ovat perusteettomia. Tuki jatkuu - mutta alenee nykyisestä 96,5 miljoonasta eurosta jonkin verran. Suomen hallituksen neuvottelutaidosta riippuu, kuinka paljon se alenee - ja saadaanko tuen alenemiselle kompensaatiota LFA-tuen ("vuoristotuen") enimmäismäärän poistuessa vuonna 2009.
Puheet siitä, että 141-tuki on Suomen maataloudelle elintärkeä, ovat liioiteltuja. Kun Suomi maksoi vuonna 2005 omasta pussistaan maatalouden valtiontukia 1 890 miljoonaa euroa, 141-tuen aleneva suunta vie siitä pois - ja säästää valtion varoja - ehkä yhden prosentin. Se ei ole aivan mahdoton tilanne, vaikka sillä saattaa olla suuri vaikutus joidenkin yksittäisten tuottajien nettotuloihin (jotka toivottavasti kasvavat ruuan maailmanmarkkinahintojen nopean nousun myötä).
Artikla 141-tuen merkitys on kuitenkin rakenteellinen; onhan se yhteydessä 142-tukeen. Artiklassahan sanotaan, että komissio voi antaa luvan 141-tuelle sen jälkeen, kun "142-tuen määräyksiä on sovellettu täysimittaisesti". Näin ollen 141-tuki on sidoksissa pysyvään 142-tukeen (jota maksetaan pohjoiseen 329 miljoonaa euroa vuodessa).
Rakenteellinen ongelma on se, että 141-tuen leikkauksen myötä joillakin tuotantosuunnilla maanviljely on kannattavampaa pohjoisessa kuin etelässä!
Neuvoteltaessa edellisen kerran 141-tuen jatkosta vuonna 2004 sen leikkaus johti siihen, että komission pakotettua Suomen alentamaan 141-tukitasoa Suomen hallitus alensi omatoimisesti 142-tukea. Valtion tukiahan saa vähentää, kun taas niiden maksaminen vaatii EU:n luvan.
Rakenteellinen ongelma on, että nyt saattaa käydä samalla tavalla - ja silloin joutuvat Suomessa vastakkain etelän ja pohjoisen viljelijöiden edut. Pohjoinen pannaan pakkosolidaariseksi 141-tuen leikkaukselle.
Esko Seppänen, MEP--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ei tuumaakaan periksi 141-tuessa.Eteläsuomalaisille maatiloille maksettavassa vakavien vaikeuksien tuessa eli 141-tuessa ei ole kyse EU:n maksamasta tuesta. Kyse on kansallisesta tuesta. Nyt väännetään kättä siitä, antaako EU Suomelle luvan jatkaa tämän tuen maksamista omasta pussistaan vai ei. Niin kapeat ovat EU-suomen itsenäisyyden puitteet.
Yhä kapeammiksi puitteet käyvät, jos itsenäisyyden rippeiden ja omien talonpoikien etujen puolesta ei taistella. Yhtenä taistelukeinona esitettiin, että Suomen olisi asetettava EU:n Âuudistussopimuksen eli perustuslain hyväksymisen ehdoksi 141-tuen jatkuminen. Pääministeri Matti Vanhanen torjui Âkoplauksen ja sai oman puolueensa alistumaan.
Tietenkin Suomen pitäisi hylätä EU:n perustuslaki tai ainakin alistaa se kansanäänestykseen ilman 141-koplaustakin. Mutta vähin mitä pitäisi tehdä olisi edes koplata. EU:n herrat ymmärtävät vain röyhkeää oman edun ajamista. Alistujille naureskellaan selän takana.
Tosin esitetään sellainenkin uskottava väite, että suomalaisille annettiin ennen syksyn 1994 neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä tietoisesti väärää informaatiota neuvotellusta sopimuksesta, myös kansallisen maataloustuen osalta. Sopimusta ei ollutkaan neuvoteltu valmiiksi ennen kansanäänestystä, vaan lopullinen ehdotus maatalouden kansallisesta tukipaketista hyväksyttiin pienessä ministeriryhmässä vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen. Neuvotteluissa sanamuodot tukien osalta muokattiin sellaisiksi, että sekä suomalaiset neuvottelijat että EU:n komissio saattoivat tulkita sopimusta haluamallaan tavalla. Tärkeintä oli, että EU:n komission tulkinta oli ja on ratkaiseva.
Rumasti tehty. Mutta eihän se ole mikään syy alistua. Päinvastoin, tällainen suhmurointi on hyvitettävä pitämällä tiukasti kiinni siitä tulkinnasta, joka harhautetuille kansalaisille Suomen neuvottelijoiden toimesta julkisesti esitettiin ja joka Suomella nyt on. Varsinkin kun suomalaiset maksavat tuen omasta pussistaan.
ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 39/2007
