Kirjoittaja Aihe: Eriskummainen kuntavaalien TV-spotti.  (Luettu 2106 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3772
Eriskummainen kuntavaalien TV-spotti.
« : Lokakuu 22, 2008, 10:24:16 ip »
Eriskummainen kuntavaalien TV-spotti.


Kuntavaaleissa on äänestysaktiivisuutta pyritty lisäämään TV-spotilla, jossa esiintyy mm. Kiinan kansantasavaltaan, Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, Valko-Venäjään ja Libyaan viittaavia kuva-aiheita ikäänkuin osoittamaan, kuinka onnellisia saamme olla "oikeudestamme äänestää demokraattisissa vaaleissa".

Tällainen vertailu ontuu pahasti. Se osoittaa todellista tietämättömyttä. Montesquieun 1700 -luvulla ideoima parlamentarismi on vain yksi mahdollinen kansanedustujärjestelmän muoto eikä se todellakaan enää vastaa ajan vaatimuksia. Käsiteltävien asioiden määrä on niin suuri, ettei se enää mene "läpi" vanhakantaisesta kansanedustusjärjestelmästä. Itse asiassa, kyse on vain arkisesta organisaatiomatematiikasta.

Totta kai noissa mainituissa esimerkkiluonteisissa vertailukohdemaissa järjestetään asiallisia vaaleja. Ne vain ovat erityyppisiä.

Näissä maissa on joko yksi tai useampia puolueita, joiden sisällä on erilaisia näkemyksiä. Vallitseva ideologia hallitsee myös vaaleja, mutta niinhän asia on täälläkin.

Suomeen nähden ei tältä kannalta ole juurikaan periaatteellista eroa. Meillä on lukuisia puolueita, mutta niiden konservatiivinen ideologia on sillä tavoin juntattu puoluetoimistojen sisällä ja kesken, että äänestäjälle ei anneta todellista mahdollisuutta äänestää vallitsevaa porvarillis-kapitalistista järjestelmää vastaan.

Jos sellainen teoreettinen mahdollisuus olisikin, se kumoutuu de facto siinä, että äänet hankitaan täkäläisissä vaaleissa ammattimaisten mainostoimistojen suunnittelemilla vaalikampanjoilla, joihin vain perinteisillä puolueilla ja niiden ehdokkailla on varaa. Vähävaraiset ja erityisesti järjestelmäkriittiset puolueet ja ryhmittymät jäävät armotta sivuun tässä prosessissa. Niiltä saatetaan lisäksi jopa evätä pääsy valtamedian piirissä käytäviin vaalikeskusteluihin.

Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Valko-Venäjällä ja Libyassa ei vaalien alla katujen varsilla näy tekohymyileviä kasvoja vaalimainoksissa. Näissä maissa - jotka toki ovat vain esimerkkejä - äänestetään asioista, ei henkilöistä. Mandaateille ei ole sillä tavoin kysyntää kuin Suomessa, koska valtuutetut kaikilla tasoilla näiden maiden neuvostojärjestelmissä joutuvat oikeasti ottamaan vastuun asioista, joihin he ovat sitoutuneet.

Neuvostojen jäsenet eivät ole millään tasolla päätoimisia. Kokouksia on määräajoin ja niistä maksetaan vain usein lähinnä nimelliset kokouspalkkiot. No, kunnanvaltuutettujen tilanne on Suomessa on tältä osin samantapainen.

Käsite "ammattipoliitikko" kuuluu tällaisissa maissa virkamiestasolle, ei lainsäädäntötyöhön osallistuvien eritasoisten neuvostojen jäsenille. Vaaleissa ei etsitä henkilökohtaisia etuisuuksia niinkuin Suomessa.

Kyseisessä kolmessa maassa on vallalla ns. enemmistövaalijärjestelmä, jossa jokaisesta vaalipiiristä valitaan yksi eniten ääniä saanut ehdokas. Ehdokkaan valintaa edeltää pitkä prosessi, jonka kuluessa ehdokkuus vahvistetaan erilaisten kansalaisjärjestöjen toimesta. Hallitsevilla puolueilla on toki tärkeä asema tässä menettelyssä, mutta ensisijainen kriteeri on ehdokkaan pätevyys, joka lähipiirissä kyetään yleensä kohtalaisen hyvin arvioimaan.

Vaikka vaalipiirissä olisi vain yksi ehdokas, joka voidaan lopullisissa vaaleissa ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä, se ei tee vaaleista epädemokraattisia. Varsinainen valinta on todellisuudessa suoritettu vaaleja edeltävissä tapaamisissa ja keskusteluissa, joissa ehdokkaiden on täytynyt osoittaa kompetenssinsa.

Ö,,änestysaktiivisuus näissä suomalaisen median ja eliitin hyljeksimissä maissa on kaikkien tasojen vaaleissa erittäin korkea, toisin kuin esimerkiksi Suomessa. Noissa maissa ihmisiä ei tarvitse kehottaa äänestämään. Jokainen ymmärtää asian merkityksen sanomattakin.

Suomessa ei todellisten vaihtoehtojen puutteessa ja harjoitetun näköalattoman ja rahaan sidotun politiikan puitteissa voida odottaa vallan suurta vaali-innostusta kaiketi koskaan nykyisen erittäin näennäisen "monipuoluejärjestelmän" olosuhteissa.

Kapitalismin vaikea kriisi on meneillään, mutta silti Suomessa saa todellisuudessa äänestää vain tämän kriisistä toiseen ajautuvan järjestelmän säilyttämisen puolesta.

Vaalilupaukset ovat taas mitä ne ovat ennekin olleet. Ei niillä ole katetta yhteiskunnan kehittämisen kannalta. Päinvastoin, jo aiemminkin kansalaisille luvattuja etuisuuksia on heikennetty ja tullaan edelleen huonontamaan. Asioista saa vaaleissa rajallisesti ilmaista mielipiteensä, mutta se ei juurikaan vaikuta päätöksentekoon, joka tapahtuu nykyisin yhä enemmän virkamiestasoilla varsinaisen demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa.

Valtionpäämiesten valinnassa noudatetaan monissa maissa ajoittain tai jopa pääsääntöisesti ns. "epädemokraattisia" menettelytapoja. Lisäksi olemassa monarkioitakin, jotka eivät välttämättä ole varsinaisesti epädemokraattisia. Joissakin poliittisissa järjestelmissä virallinen valtionpäämies on vain keulakuva ja todellinen valtionjohtaja on esimerkiksi pääministeri.

Todettakoon kuitenkin, että jos joillain vaaleilla Suomessa yleensä mitään merkitystä on, niin nimenomaan kuntavaaleilla. Etenkin pienissä kunnissa ajatus demokratiasta on vielä oikeasti olemassa. Parlamentti- ja EU-parlamenttivaalit voikin sitten vaikka jättää pitämättä. Ei niillä ole enää demokraattista sisältöä lainkaan.

Mutta äänestetään nyt kuitenkin... vielä tämän kerran.

 

Heikki Sipilä, VTM
Helsinki