Kirjoittaja Aihe: Hyvästit Euroopan unionin talousliitolle? Riikka Söyring.  (Luettu 1235 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3772
Hyvästit Euroopan unionin talousliitolle? Riikka Söyring.
« : Lokakuu 03, 2011, 04:47:55 ip »
Hyvästit Euroopan unionin talousliitolle? Riikka Söyring.



The Telegraph-lehden Ambrose Evans-Pritchard, joka on kirjoittanut maailman politiikasta ja taloudesta yli kolmekymmentä vuotta asemapaikkanaan Eurooppa, Yhdysvallat ja Latinalainen Amerikka esittää aivan erilaisen näkökulman Saksan Bundestagin ERVV-sopimusta koskevasta päätöksestä kuin mitä muualta olemme saaneet lukea.

Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa: Maailmalla vallitsee kolossaalinen väärinkäsitys siitä, mitä Saksassa juuri tapahtui. Saksan valtiopäivien Bundestagin 29.9 ollut äänestys Euroopan Unionin 440 miljardin euron (â,¬440bn) ERVV-sopimuksen sääntöjen muuttamisesta joustavammaksi ei tarkoita, että koko lopputulos olisi "kyllä".

Ö,,änestys vain ratifioi kaksi kuukautta sitten tehdyn EU-sopimuksen, ei muuta. Sopimus itsessään on liian vähän, liian myöhään ja jo valmiiksi turha koska tapahtumat liikkuvat niin nopeasti.

Ö,,änestyksen merkitys on aivan päinvastainen. Bundestagissa käyty raivokas väittely Saksan demokratian ja taloudellisen itsehallinnon murenemisesta - samoin kuin nopeasti kasvavista EU:n pelastusmekanismien kustannuksista - teki täysin selväksi sen että Bundestag ei aio enää tukea nopeasti murenevaa talousliittoa.

Horst Seehofer, Baijerin pääministeri ja kristillisdemokraattien sisarpuolueen CSU:n johtaja (Bavaria (TM)s SCU) sanoi että "hänen puolueensa kulkee tähän asti mutta ei yhtään pidemmälle".

Ei voi olla puhettakaan ERVV:n kasvattamisesta 2000 miljardiin euroon (â,¬2 trillion) tai mihinkään muuhunkaan summaan, ei vivuttamalla tai millään muullakaan rakenteellisella kikkailulla. Finanssimarkkinat ovat jo alkaneet kysyä, onko Saksalla varaa kaikkeen tähän avustamiseen. Emme saa riskeerata Saksan luottokelpoisuutta.

Saksan aluehallinnon senaatti kapinoi

Eniten luettu juttu Handelsblatt-lehdessä tänään 30.9 on ollut juttu joka käsittelee Bundesrat´issa, Saksan aluehallinnon senaatissa kasvavaa kapinaa ERVV-sopimusta vastaan.

Bundesrat´illa ei ole valtuuksia estää budjettisopimuksia mutta se on alkanut ilmaista kasvavaa huolta tapahtumien kulusta.

Marcel Huber, Baijerin "kansliapäällikkö" (Staatskanzleichef) on antanut täsmävaroituksen siitä, ettei Baijeri ei aio ottaa enää yhtään askelta kohti EMU-talousliittoa tai yhteisvastuu-velkoja.

"Velkojen kollektivisointia ei tulla missään olosuhteissa hyväksymään. Vastustamme ERVV:n luottolinjauksia ja EKP:n kautta hoidettavaa vivuttamista. Viesti on yksinkertainen ja selkeä".

Koska nykyisin olemassa oleva ERVV on liian pieni saadakseen aikaan mitään EMU-velkakriisissä, tämä tarkoittaa sitä ettei mitään ole ratkaistu. Olemme siinä mistä aloitettiin, lähes täysin riippuvaisia EKP:n roolista viime käden hätälainaajana.

Voidaanko EKP:n realistisesti olettaa selviävän roolistaan sen jälkeen kun Bundesbankin Axel Weber ja EKP:n Jurgen Stark molemmat erosivat vastalauseena EKP:n velkakirjaostoille? Voiko se torjua Euroopan kassanhoitajan virkaa pitkään? Päättäkää itse, kirjoittaa Evans-Pritchard.

Saksassa tapahtunut mielialojen purkaus on muuttanut Euroopan poliittisia ja strategisia tosiseikkoja kesän aikana.

Saksassa vastustetaan liittovaltiokehitystä.

Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble epäilemättä yrittää keksiä jonkun tavan rikkoakseen sanansa; lupauksen, ettei ole olemassa mitään salaista suunnitelmaa ERVV:n vaikutusvallan kasvattamisesta.

Hän tulee teeskentelemään ettei kyseessä ole röyhkeä kaksoispetos. Mutta hänen juonittelunsa ranskalaisten kanssa on epäoleellista tässä vaiheessa. Suuremmat tapahtumat hukuttavat hänet alleen. Jos Schäuble todella uskoo voivansa huijata Bundestagia uudelleen, hän on seonnut. Ja pian työtön.

Bundestagin puheenjohtaja Norbert Lammert sanoi (29.9) lainlaatijoilla olevan ikävän tunteen siitä, että heitä on pompotettu tukemaan kauaskantoisia vaatimuksia, ja ettei sen voida sallia tapahtuvan enää koskaan. Hän varoitti, että Saksan lainsäädäntö ei tule koskaan luovuttamaan Saksan taloudellista itsenäisyyttä millekään EU:n elimelle.

Tietyssä mielessä voidaan sanoa Bundestagin äänestyksen olleen Saksan perustuslaillisen tuomioistuimen aiemmin tässä kuussa olleen äänestyksen kaltainen. Sekin sanoi ´kyllä´ vakausmekanismille mutta se on epäoleellista. Se, millä on merkitystä, on perustuslakituomioistuimen antama varoitus: Saksa ei mene pidemmälle liittovaltiokehityksessä, Saksan demokratia on uhattuna. Bundestagin budjettivaltaa ei tulla luovuttamaan Brysseliin.

Jotain on muuttunut perustavaa laatua olevalla tavalla. Saksalaiset ovat alkaneet tuntea, että oman demokratian ja lain säilyttäminen on ristiriidassa Euroopan (unionin) esittämien vaatimusten kanssa. Saksa joutuu valitsemaan jomman kumman.

Eurooppa ja maailma ovat niin tottuneet Saksan sitoutumiseen EU-projektiin ja entistä tiiviimpään Unioniin että ne eivät tunnu kykenevän tunnistamaan tosiseikkoja. Ja se muistuttaa minua vuodesta 1989 sekä establishmentin kyvyttömyydestä ymmärtää, että Neuvostoliiton tie oli kuljettu loppuun.

Oma valtiovarainministerimme George Osborne on pudonnut samaan ansaan. Ymmärrän hyvin, miksi hän vaatii nopeita päätöksiä EMU-rahaliiton ja liittovaltion suhteen. Sellainen lopputulos ei vain ole näköpiirissä.

Toistakaa perässäni:

EI TULE MITÖ,,Ö,,N TALOUS- JA VEROUNIONIA

EI TULE MITÖ,,Ö,,N EUROBONDEJA

EI TULE MITÖ,,Ö,,N YHTEISVASTUUVELKAA

EI TULE MITÖ,,Ö,,N EU:N VALTIOVARAINMINISTERIÖ-TÖ,,

EI TULE MITÖ,,Ö,,N VAKAUSUNIONIA - TAI RAHATALOUSUNIONIA

Koittakaa tottua ajatukseen.
Tämä on poliittinen realiteetti Euroopassa, koska mitään tärkeää ei voida tehdä ilman Saksaa. Kaikki muu on toiveajattelua, oljenkorsiin tarrautumista ja tosiasiain välttelyä.

Jos tämä tarkoittaa sitä, että euro karistaa muutaman jäsenmaan irti tai koko EU hajoaa - kuten se melko varmasti tekee - muun maailman olisi hyvä olla valmistautunut siihen päivään.

Takana on muutama jännittävä viikko.

Talousliitto on jo romahtanut?

Satuin olemaan Lindaussa viime kuussa, yhdessä joukon Nobel-palkittuja ekonomisteja kanssa, kun Saksan liittopresidentti Christian Wulff syytti EKP:ta valtuuksiensa ylittämisestä ja Lissabonin sopimuksen vääristelystä.

"Pidän Euroopan keskuspankki EKP:n tekemiä valtavia jäsenvaltioiden velkakirjaostoja poliittisesti ja laillisesti kyseenalaisina. Artikla 123 kieltää EKP:ta ostamasta suoraan (jäsenmaiden) velkaa, ettei EKP:n itsenäisyys vaarantuisi."

"Kiellolla on merkitystä vain, jos sitä ei kierretä tekemällä ostoja sekundaarisilta markkinoilta".

Wulffin mielestä Saksa on vaarassa itse suistua kasvavien velkojen alle. "Kuka pelastaa pelastajat?" silloin kun dominoefekti lähtee liikkeelle, kysyy Wulff.

"Solidaarisuuden aate on Euroopan unionin kantavaa ydintä, mutta on väärinkäsitys mitata solidaarisuutta halukkuudella taata tai jakaa velkoja. Kenen kanssa itse olisit halukas ottamaan yhteisen lainan? Omien lastesi kanssa, luultavasti ja toivottavasti. Mutta kaukaisempien sukulaisten kanssa... se ei ole niinkään varmaa."

Kaukaisemmat sukulaiset?

Kukaan ei puhunut muusta kuin Saksasta. Ei sanaakaan Euroopasta.

Se oli hämmästyttävää, sanoo vuoden 1997 Nobel-palkittu ekonomisti Myron Scholes.

Toinen Nobel-palkittu, Joseph Stiglitz arvioi että jos liittopresidentti Wulffin näkemykset kuvastavat Saksan hallituksen näkemyksiä, rahatalousliitto on jo romahtanut.

Niin, aivan. Kyllä.


Lähde: The Telegraph

Toimittaja: Riikka Söyring

1.10.2011, Verkkomedia.org





KOMINFORM
http://www.kominform.eu




VD
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 05, 2011, 10:07:28 ip kirjoittanut VD.com »