Kirjoittaja Aihe: KUINKA ME ELÖ,,MME NYT? - Taloustietoa ilman satuja. Tauno Auer.  (Luettu 1229 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3772

KUINKA ME ELÖ,,MME NYT? - Taloustietoa ilman satuja. Tauno Auer.



Palkat laskevat ja työmäärät kasvavat. Kuinka näin pääsi käymään? Me, siis ihmiskunta kokonaisuudessa, tuotamme liikaa tavaroita, koneita ja palveluja. Ylituotanto näkyy arvon laskuna. Pitäisi vähän huilia, mutta kukaan ei uskalla, koska naapuri saattaa livahtaa ohi.

Luonnossa on syklejä eli kierroksia ja jaksoja. Yö ja päivä, kesä ja talvi, sota ja rauha jne. Mutta meillä on vain yksi jatkuva tuotantoketju. Monella alueella uusien tavaroiden ja hyödykkeiden määrä on moninkertainen tarpeeseen nähden. Siitä huolimatta me vain emme pysty seisahtumaan. Miksi?

Yksi syy on omaksumamme talousjärjestelmä. Kun talouskasvu lakkaa järjestelmä romahtaa. Tämä on kuin korttipeli, joka jatkuu ja jatkuu. Pakka kääntyy uudestaan ja uudestaan. Pelaajat väsyvät ja kortit kuluvat eikä kukaan uskalla sanoa: hiiteen koko pakka.

Tavallisesti tällaisessa vaiheessa ihmiskulttuuri turvautuu luovaan tuhoon eli sotaan. Mutta kuka peeveli meni keksimään ydinaseet? Sodan aloittamisen kynnys on niin korkea, että luova tuho pitää toteuttaa pienemmissä annoksissa: Irak, Afganistan, Somalia, Libya jne. Loputtoman tuntuista touhotusta, joka ei selvästikään riitä mihinkään, koska vallan ytimessä ei tapahdu tarvittavaa muutosta.

Edellisten taantumien ja romahdusten myötä 1890-luvulla, 1929 ja 1970-luvulla syntyi uusia toimintamalleja, mutta nyt ovat keinot kovin vähissä. Kukaan ei uskalla kokeilla mitään uutta. Tarvitaan pientä sysäystä, eikä se selvästikään tule AY-liikkeen kautta, koska siitä on tullut talouselämän konservatiivisin osa. Yhdysvallat ja EU ovat aivan ymmällään. Poliittinen johto on tuuliajolla. Ajatelkaa vaikka sellaisia henkilöitä kuin Obama, Biden, Barroso, Sarkozy, Merkel ja Cameron. Ostaisitko sinä heiltä käytetyn auton? Jos tilanne ei olisi näin vakava, niin nuo tyypit herättäisivät lähinnä hilpeyttä.

Katsokaamme kuinka asetelma on rakentunut. 1890-luvun kriisistä syntyivät laajamittainen finanssijärjestelmä ja ammattimaisesti hoidetut suuret osakeyhtiöt ja kartellit. 1930-luvun kriisi antoi mahdollisuuden suhteellisen itsenäisen johtajaluokan syntymiselle, joka yhdessä sosiaalisen paineen kanssa synnytti taloudellisen uudelleen jaon (New Deal), josta seurasi sodan jälkeinen yhteiskuntasopimus, jonka takeena oli vahva AY-liike.

Kunnes sitten 1970-luvulla yritysten voittojen romahdettua ja inflaation vuoksi järjestelmä menetti elinvoimaisuutensa. Tähän löytyi vastaus maailmankaupan tehostamisesta ja rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta. Samaan aikaan Kiinassa...

Sata vuotta sitten Kiina oli hieman kuin Afrikka, toisten armoilla. Vuoden 1949 vallankumous antoi mahdollisuuden omaehtoiseen kehitykseen. Stalinin neronleimaus oli siirtää merkittävä osa Natsi-Saksan teollisuuskalustosta Kiinaan ja siltä pohjaltarakennettiin perustaa aina 1970-luvulle saakka.

Näin sekä Kiinassa että lännessä tarvittiin samanaikaisesti uutta piristysruisketta. Nixonin hallituksen neronleimaus oli laittaa kiila Neuvostoliiton ja Kiinan väliin. Nixonin, Stalinin ja Maon työ alkoi kantaa hedelmää 1980-luvulla ja 1990-luku oli jo aivan villiä menoa. Vuonna 1991 Neuvostoliitto purettiin ja oletettiin Kiinan myös pian "demokratisoituvan". Vaan Kiinan hallinto säilyttikin itsenäisyytensä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä.

Nyt on sormi suussa. Kiina kasvaa. Länsi sen sijaan taantuu. Jälleen kerran historia ja elämä tarjosivat herkullisen yllätyksen. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Yhdysvallat voitti Kylmän sodan, mutta hävisi rauhan. Hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin olivat tästä näkökulmasta lähinnä säälittävää räpeltämistä.

Kiinalaiset käyttivät saamansa investoinnit tuotantoon ja perusrakenteisiin, kun taas lännessä raha pantiin juoksemaan rahan perässä. Kyllähän sitä arvaa miten siinä käy. Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen. Yhdysvallat pystyy jatkamaan leikkiä, koska se voi painattaa rahaa ja arvopapereita, joita muut pitävät arvossa. Itse he eivät ole enää juurikaan arvoa tuottaneet.

Tavaroiden ja koneiden tekemisestä katosi paikallinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Samaa tietä kulkivat rahatkin. Ei suurelle yritykselle ole mitään merkitystä sillä missä voitot ja hyödyt aineellistuvat. Poliittisesti asiat menivät päälaelle. Kommunisti-internationalistit valvovat Kiinan omaa etua ja ennen niin kansallishenkiset kapitalistit viis veisaavat Yhdysvaltojen edusta. Ja näkeehän sen myös siitä mihin näiden kahden maan sotilasvoimat sijoittuvat: kiinalaiset ovat omalla alueellaan ja amerikkalaiset ympäri maailmaa. Jenkeillä on pakka aivan levällään.

Näissä olosuhteissa aiemmin luotettavat rahan ja talouden hallintaan liittyvät keinot eivät enää toimi tutulla tavalla. Sanotaan että uusliberalismi ei ole ideologia vaan keino turvata valtaeliitin asema ja varallisuus. Apua, entä jos kapitalismi onkin sokea? Kapitalisti toimii hieman kuin rakastuneen sydän: tahtoo, tahtoo, tahtoo! Eikä oikein tiedä itsekään mitä. Lisää, lisää, lisää! Ja heti, kun se pysähtyy, kaikki on lopussa.

Kun kesästä 2008 maaliskuuhun 2010 pankeilta loppuivat rahat käännyttiin valtion puoleen. Se siitä vapaasta markkinataloudesta. Se oli vain pelkkää puhetta. Tilanne ei voisi olla sekavampi. On liikuttavaa seurata EU:ta johtavien täydellisten mitättömyyksien neuvotonta haparointia. He voivat venkuroida aivan kuinka paljon tahansa. Mitkään temput eivät enää auta. Tarvitaan muutos. Mikä se voisi olla?

Tarvitaan talousjärjestelmän perustoimijoiden uudelleen asettelu. Mitkä ovat tämän leikin palikat? AY-liike on täysin hampaaton ja asenteiltaan kaukana menneisyydessä, joten sen rooli on lähes merkityksetön. Kun uusi sopimus on tehty, saadaan sille AY-johtajien siunaus ilman suurempaa vaivaa.

Yhdysvallat on lakki kädessä kadunkulmassa seisova kerjäläinen. Sille pitää antaa kaikki mitä se pyytää ettei se suutu ja rupea räjäyttelemään atomipommeja. Kiinan rooli tulee olemaan merkittävä. Jos EU kykenee uudistumaan siitä voisi tulla vaikka mitä.

Pankit ovat kurjassa jamassa. Eläkekassat on suuri kuoppa, jota kannattaa pitää hyvin peitettynä. Ö-ljy-yhtiöt ovat keskeinen voima. Uusi voima-akseli voisi olla Saksa-Venäjä-Kiina. Saksa toisi liittoon apupojiksi Ranskan ja Italian. Kiinan kautta löytyy yhteydet kautta koko Kauko-idän. Venäjän raaka-aineet kestävät ainakin seuraavat 200 vuotta. Tämä ketju on niin looginen että sen vääjäämättömän muodostumisen voi estää vain sodalla, jonka tavoite olisi Venäjän "demokratisoiminen".

Lähihistoriassamme väijyy iso peikko. Sillä on paksut viikset ja tummat silmät. Vai onko se enkeli? Kiinan nostaminen ja Yhdysvaltojen ydinasemonopolin murtaminen sijoittuvat molemmat vuoteen 1949. Sinä vuonna perustettiin myös NATO. Se oli siis hyvin merkittävä vuosi. Tämä lukko ei murtunutkaan vuonna 1991. Päinvastoin. Se on edelleen murtamatta. Uutiset kertovat läntisten teollisuusmaiden osuuden maailmantaloudesta olevan pian alla puolet koko kakusta. Aukeaisiko tämä solmu tätä kautta? Vain taivas tietää.


Tauno Auer 19.9.2011


KOMINFORM
http://www.kominform.eu


VD