Kirjoittaja Aihe: Tunkkaisen kellarin kuollut komedia. Johan Bäckman.  (Luettu 2757 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3772
Tunkkaisen kellarin kuollut komedia. Johan Bäckman.
« : Kesäkuu 29, 2011, 10:58:12 ip »
Tunkkaisen kellarin kuollut komedia. Johan Bäckman.




Kuten tiedetään liberaalissa markkinataloudessa halutaan lakkauttaa jo vaalitkin. Hyvänä todistuksena oli viime joulukuinen yritys estää Valko-Venäjän kansaa valitsemasta itselleen haluamaansa johtajaa. Suomessa koulutettu  ¯presidenttiehdokas ¯ Vladimir Nekljajev vaati jo etukäteen väkivaltaista kumousta. Vaikka Nekljajevia nyt odottaa vankeustuomio, hänen Suomen kansalaisuuden saanut tyttärensä Jeva Nekljajeva kiertää maailmaa eräänlaisena vallankaappaajien laittomana ulkoministerinä. Dosentti Johan Bäckman osallistui Jevan ja Jukka Mallisen järjestämään hämärään propagandatilaisuuteen Helsingissä kansallisteatterin tunkkaisessa kellarissa 10.05.2011.

Laskeudun Helsingin kansallisteatterin kellarin ummehtuneeseen hämärään ja törmään heti Suomen PEN-klubin puheenjohtajaan, oikeustieteen tohtori Jarkko Tonttiin, jonka tapaan nyt ensimmäisen kerran.  ¯Ai Suomen fasistikomitea on saapunut paikalle ¯, Tontti tervehtii meitä. Kun yritämme mennä salin perälle, Tontti tukkii kapean tien ja tokaisee:  ¯Kiertäkää Moskovan kautta. Menkää hakemaan sieltä ohjeita. ¯

Suomen PEN-klubin entinen puheenjohtaja, tilaisuuden järjestäjä Jukka Mallinen ilmaantuu tervehtimään minua:  ¯Ai te olette tulleet tukemaan Valko-Venäjän vapautta. ¯ Ojennan Malliselle oranssimustan Pyhän Yrjön nauhan, joka symboloi vapautta fasismista. Mallinen kieltäytyy ottamasta sitä vastaan tai edes koskemasta siihen, vaikka hakaneula on valmiina ja tarjoudun kiinnittämään sen hänen rintamukseensa.  ¯En ole venäläinen upseeri, olen Suomen armeijan alikersantti ¯, Mallinen ilmoittaa syyksi. Jarkko Tontti huutelee taustalta jotakin.

Istahdan leveälle sohvalle ovensuuhun. Ympärilläni on mielenkiintoista väkeä. Oikealla puolellani istuu kuin huomaamatta harmaapartainen Yrjö Larmola, Helsingin entinen kulttuurijohtaja. Juuri hän hyysäsi Valko-Venäjän vastaista oppositiota Helsingissä, kun vallankaappaussuunnitelmat olivat vielä alkeellisen runon asteella. Larmola istuu lähimpänä ovea, ikään kuin valmiina pakenemaan, eikä siis todellakaan nouse lavalle mainostamaan aiempia puuhiaan.

Vasemmalla puolellani istuu sympaattinen ranskatar Anais Marin, entinen Aleksanteri-instituutin ja nykyinen Ulkopoliittisen instituutin Valko-Venäjä-asiantuntija, joka puhuu kaikkia kieliä. Tämä johtava propagandisti kehittelee nyt eduskunnan mandaatilla lapsellista teoriaa siitä, että Valko-Venäjän johto järjesti itse terrori-iskut omaa kansaansa vastaan vahvistaakseen valtaansa.

Larmola ei halua huomata ketään, Anais ei halua huomata minua.

Päätän siirtyä salin toiseen päähän muiden safkalaisten luokse, kello on 20.20. Heti kun pääsen istumaan, tummatukkainen naishenkilö aloittaa häiritsevän valokuvaamisen. Hän tähtää minua lähietäisyydeltä ja räpsii kuvia. Se jatkuu koko illan. Välillä kuvaaja käy hakemassa ohjeita vallankumouspäällikkö Jeva Nekljajevalta.

Katselen keitä täällä on. Entinen Amnestyn palkollinen Tommy Lindgren säntäilee. Mikko Kuustonen tyttärineen saapuu ja kääntää kaksi nojatuolia selkä meihin päin. Kuustonen on erittäin kohtelias:  ¯Pahoittelen, ei mitään henkilökohtaista, kyse on vain siitä, että tästä näkee paremmin. ¯

Mitään näin kohteliasta fraasia en ole kuullut yli 10 vuoteen keneltäkään suomalaiselta. Siitä näkee, että Kuustonen on täällä vain keikalla.

Lisää silmäätekeviä: sameasilmäinen Hannu-Pekka Björkman hiippailee Dostojevski-sfääreissään takahuoneen ja salin väliä, myös Finrosforum-propagandisti Oksana Chelysheva liikkuu salissa ja juttelee Jevan kanssa. Runoilija Markus Nummen hintelä hahmo istuu sohvalla ilmeettömänä hyvissä asemissa näyttämölle päin.

Mallinen itse istuu majesteettisesti suureen valtaistuimen kaltaiseen laiskanlinnaan ja valmistautuu seuramaan esitystä. Lavalle astuu Jeva,  ¯Valko-Venäjän opposition presidenttiehdokkaan tytär ¯. Kello on 20.32.

Jeva ilmoittaa, että illan ohjelma on hieno. Aluksi esitetään elokuva, 11 minuuttia pitkä kyhäelmä, jota näytettiin eduskunnan lisärakennuksessa jo tammikuussa. Siinä vilahtaa muutama jonninjoutava asiantuntija sekä ainakin kaksi laittoman opposition presidenttiehdokkaista.

Hämmästyttävää kyllä, Vladimir Nekljajev ilmoittaa valkokankaalta, että vaalipäivänä on tarkoitus järjestää mellakka ja määrätä uudet vaalit ilman Lukashenkaa. Minskin mellakointia ja vallankaappausyritystä paikkojen rikkomisineen verrataan Prahan kevääseen. Tommy Lindgren puistelee päätään, kun Lukashenko puhuu.

Jo tässä vaiheessa ilma salissa on sietämättömän kuuma ja tunkkainen, vaikka ohjelma ei ole päässyt edes alkuun. Meinaan jo tukehtua, mutta päätän seurata tämän  ¯Jumalan teatterin ¯ loppuun saakka kuten oikea kriitikko.

Mallinen menee lavalle ja haastattelee Jevaa.  ¯Repressiot ovat voimistuneet ¯, Jeva sanoo paksulla, lässyttävällä aksentilla. Vaalipäivänä ja sen jälkeen on pidätetty kuulemma 40 ihmistä. Valko-Venäjä voisi päästä Guinnessin ennätysten kirjaan, sillä missään muussa maassa ei ole pidätety yhtä paljon presidenttiehdokkaita vaalipäivänä, Jeva nauraa.

Siis nauraa. Asia ei olekaan niin vakava. Kysymys on jonkinlaisesta näytelmästä, ehkä komediasta.

Tummatukkainen nainen valokuvaa minua edelleen häiritsevästi lähietäisyydeltä. Hän räpsii ainakin kymmenen kuvaa. Ihmettelen kenen tarpeisiin näitä kuvia otetaan. Tuskin nyt sentään Mallisen henkilökohtaiseen albumiin.Mallinen kertoo lavalta, että äskettäin 3-4 valkovenäläistä radioasemaa soitti ja haastatteli häntä illan tilaisuudesta.  ¯Kun sun nimi on mainittu siellä, älä yritä koskaan lähteä Valko-Venäjälle. Et saa viisumia ¯, Jeva naureskelee. Standuphuumori siis jatkuu ja suorastaan yltyy. ¯Valuutta on romahtamassa, tavaraa katoaa kaupan hyllyiltä ¯, Mallinen selostaa Valko-Venäjän taloustilannetta.  ¯Maa on kovassa talouskriisissä ja ottaa uusia lainoja ¯, Jeva lisää.  ¯Pyramidi siis ¯, Mallinen kuittaa.  ¯Länsimainen laina on ehdollinen, hallituksen on vapautettava vankeja tai maa menee talouskatastrofiin ¯, Jeva selostaa ultimaatumiaan. Nauran ääneen.

Maija Vilkkumaa astuu lavalle ja sanoo:  ¯Kiitos, että saan olla mukana. ¯ Tästäkin ymmärtää, että Maija on vain keikalla. Hänellä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä siitä, minkä sortin poliittisesta tapahtumasta on kysymys. Ja vaikeahan sitä onkin ymmärtää. Vilkkumaan musiikki koostuu kolmesta mitäänsanomattomasta renkutuksesta, joista ensimmäinen on kuulemma varhaistuotantoa.

Nyt käsitän että täällä esiintyvät laulajat, muusikot ja näyttelijät eivät tajua, missä ovat mukana. Vain Mallinen tajuaa.

Tällaista siis on Venäjän balkanisointi käytännössä.

Lavalla luetaan Vladimir Nekljajevin mitäänsanomattomia runoja, joihin olen tutustunut jo kuukausia sitten Facebookissa.  ¯Mitä on elämäsi, koiralle viskattu luu. ¯ Suomentaja on Mallinen, tekstit on kuulemma kirjoitettu Vuosaaressa.  ¯Afganistan, Tsetsenia, Tsernobyl, vielä irvistelee imperumi torahampaillaan. ¯

Karjalan evakko ja antifasisti Leo M. Nieminen hermostuu ja huudahtaa kovalla äänellä:  ¯1930-luvulla oli samanlaista! Mallinen on fasisti! ¯ Hyssyttelen Leoa olemaan hiljempaa, sillä emme halua provosoida. Alan kuitenkin saada alati paremman käsityksen sysimustasta sofioksasmaisesta kellarimeiningistä.

Jeva nojaa seinään, pitää kädessään pientä kaljapulloa kovin elegantisti ja hörppää siitä somasti. Hattupäinen eläkeläisrouva haukottelee näkyvästi lavan edustalla. Myös Safkan Petri Krohn haukottelee. Jeva hörppää heti perään kaljapullosta toisenkin kerran. Kello on 21.14.

 ¯Kaikki on feikkiä ¯, joku sanoo lavalla. Se on ilmeisesti lause jostakin Vladimir Nekljajevin runosta. Petri Krohn kääntyy puoleeni ja kysyy:  ¯Eikö Bosniassakin ollut runoilijapresidentti? ¯

Mikko Kuustonen astuu lavalle kohteliaasti. Ilmapiiri on tunkkainen ja tylsä. Onko Valko-Venäjällä näin tylsää? Entä miten tylsiä ovat Jevan järjestämät Baltic Circle festivaalit?

Jeva Nekljajeva ja Oksana Chelysheva keskustelevat. Tummatukkainen valokuvaaja menee Jevan luokse saamaan ohjeita. Kuvaaja tulee räpsimään lukuisia otoksia Safkan Tommi Lievemaasta ja Petri Krohnista.

Lavalla esitetty musiikki ei liity tapahtumaan mitenkään. Kuvaaja ottaa taas minusta kuvia lähietäisyydeltä kello 21.26. Tämä on jo häirintää.

Mikko Kuustonen kertoo vitsin.  ¯Hauskaa että olette tulleet paikalle ¯, hän kertoo sanoneensa jollakin vankilakeikalla. Kuustonen siis vertaa kellariloukkoa vankilaan. Se on hänen ensimmäinen assosiaationsa.

Sitten tulee Juha Jokelan  ¯ohjaama ¯ esitys, jossa muutama tyyppi lukee Jukka Mallisen suomentamia epämääräisiä blogitekstejä. Kuten suurin osa blogeista, myös tämä on roskaa. Kansa kuuntelee toki uskollisesti, mutta hyvin, hyvin väsyneesti.

Kello 21.48 voin jo sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä tylsässä ja mitäänsanomattomassa tilaisuudessa. Tommi Lievemaan on vaikea pitää silmiään auki.

Kello 21.50 lavalla puhutaan jo  ¯pyhästä vihasta ¯. No sehän on kaikkien mustapaitojen tunnuslause, eli päästiin asiaan.  ¯Tämän olisi voinut lyhentää puolella. Kaikki kiertää samaa kehää ¯, Lievemaa sanoo.

Hautausmaallakin on vilkkaampaa. Tommy Lindgren astuu lavalle ja haluaa ensiksi kuvailla fiiliksiään tänään:  ¯Lyijynraskas tunne. ¯

 ¯Syvä kooma ¯, Lievemaa täydentää pöydän toiselta puolelta.

Lindgren kertoo tapaavansa Jukka Mallista enää Anna Politkovskajan murhan muistotilaisuudessa, joka järjestetään vuosittain Venäjän-vastaisen mielenosoituksen muodossa Venäjän suurlähetystön edustalla Lindgrenin entisen työnantajan Amnestyn rahoilla. Sielläkään kaikki ihmiset eivät varmaankaan tajua, missä ovat mukana.

Nuori vaaleatukkainen ja pitkä naiskirjailija Leena Parkkinen ilmaantuu kellariin ja menee keskelle istumaan. Jotenkin syntyy vaikutelma, että silmäätekevät haluavat vain näytellä itseään. Ei kukaan laita itseään tosissaan likoon, kuten esimerkiksi meillä Safkassa.

Lavalla Tommy Lindgren väittää esittävänsä biisin, jossa Lukashenko mainitaan ja  ¯hänelle näytetään verbaalista keskisormea ¯. En huomaa mitään. Elina Knihtilä juo kaljaa pullon suusta.

Tilaisuus päättyy, mutta haluan vielä puhua Mallisen kanssa. Jukka alkaa heti selostaa minulle asioita. Hän painottaa, että Kommersant-lehden verkkoversiossa on ilmestynyt artikkeli, jossa on sekä minun että hänen haastattelukommenttinsa, mutta seuraavana päivänä ilmestyvästä painetusta lehdestä minut on kuulemma pudotettu pois. Mallinen pitää tätä jonkinlaisena voittona.

Kysyn onko Mallisella jo kännykkä. Ei ole, vain lankapuhelin ja perustelukin on valmiina:  ¯On etuoikeus keskustella minun kanssani. ¯ Tuntematon vaaleatukkainen nainen haluaa ottaa turistikameralla valokuvan minusta ja Mallisesta. Nainen eiuskalla tulla lähelle, vaan ottaa kuvan kaukaa.

Olen oppinut sen, minkä tänä iltana voi oppia. Suomalainen hapantunut kulttuurikerma ei tajua, missä se on mukana.

Sameasilmäinen Dostojevski-inkarnaatio Hoopee Björkman talsii mitään sanomatta tunkkaisesta kellarista ulos Helsingin katuelämän jumalattomuuteen.



JOHAN BÖ,,CKMAN


Kansan ääni 3/2011





VD