Kirjoittaja Aihe: Maaseudun asunto- olot Suomessa(lopussa etisajan ennuste toteutuneena)  (Luettu 2668 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3745
Maaseudun asunto- olot Suomessa. (lopussa etisajan ennuste toteutuneena)

"Eläessämme nykyistä kireätä asuntopuutteen aikaa (1948) tuskin tulee mieleenkään, että asunto-olot maassamme ovat aina olleet suorastaan kurjat. Ei ole tämänhetkinen ilmiö, että samassa huoneessa asuu kaksi jopa kolmekin perhettä. Eikä ole uutta pommisuojissakaan asuminen. Aikaisemmin maakuoppa-asuntoja ei oltu vai valmistettu siihen tarkoitukseen mihin nykyiset pommisuoja-asunnot alun perin on tarkoitettu. Siksipä ne eivät tietysti olleet myöskään rakennettu pommin kestäviksi niin kuin nykyiset sota-ajan valmisteet. Kaivettiin vai johonkin mäensyrjään kolo, joka sitten kyhättiin maata seininä, lattiana ja kattona käyttäen talven tuiskuja ja pakkasta enemmän tai vähemmän kestäväksi ihmistyyssijaksi.

Maaseudun asunto-oloja käsittelevä ensimmäinen varsinainen tilastollinen tutkimus on professori Hannes Gebhardin laatima ja ilmestyi vuonna 1901, kohdistuen maaseudun asunto-oloihin. Tilasto käsitti kaikki 471 silloista maalaiskuntaa ja antaa se luotettavan kuvan maaseudun silloisesta asuntotasosta. Suoritettu tutkimus osoitti, että Suomen maalaiskunnissa asui väestöstä mainittuna vuonna:




Asukasluku asuinhuonetta kohden oli Suomen maalaiskunnissa siis vuonna 1901 2,4, kuin vastaava luku oli esim. Badenin maalaiskunnissa 1,4. Helsingissä asukasluku huonetta kohden oli samanaikaisesti 2,9. Asunnottomia, toisten asunnoissa asuvia oli silloin kuten nytkin (1948) huomattava määrä. Kaikkiaan oli 86,192 sellaista ruokakuntaa, jotka asuivat toisten ruokakuntien luona tai yhdessä toisten ruokakuntien kanssa samassa huoneessa. Tästä luvusta oli kuitenkin noin puolet, tarkemmin 50,5% yksinäisiä henkilöitä. "Alivuokralaisia" oli silloin verrattain vähän tiheämmin asutuissa Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä. Prosenttiluku kasvoi sitä mukaan kuin siirryttiin itään ja pohjoiseen päin. Kaikkein korkein oli tämä luku Kuopion läänissä. Löytyy sellaisiakin kuntia, jossa loistalouksien luku kohosi 45-55% kuntien kaikkien talouksien määrästä.

Asumusten kunto maalaiskunnissa oli yleensä hyvin heikko. Varsinkin maataloustyöläisten asunnoissa vallitsi suuria epäkohtia. Rakennukset olivat tavallisesti rakennettu ilman kivijalkaa tai matalalle kivijalalle ilman välilattiaa multipenkeillä. Lattiat olivat kuluneet, uunit huonossa kunnossa, ilmanvaihto huono, tai sitä ei ollut ollenkaan. Vielä vuonna 1936 suoritetun tutkimuksen mukaan, joka käsitti 3,680 palstaviljelijäperhettä, yli 2/3 asunnoista oli sellaisia, joiden akkunoita ei voitu avata.


(Kuva ei liity juttuun, paikka ja kuvaaja tuntematon, kuva varastoduunarit.com)

Edellä mainitun tutkimuksen suorittamisen jälkeen on asunto-oloissa maalaiskunnissa tapahtunut parannusta. Se ei ole kuitenkaan ollut niinkään huomattavaa kun saattaisi olettaa, kuten suoritetut tutkimukset osoittavat. Tohtori Hynnisen johdolla suoritettiin tutkimus Suomen maatyöväen asunto-oloista palkkausvuonna 1919-1920. Tutkimukseen sisältyi 5,427 sellaista maataloustyöläisenperheen asuntoa, joiden asukkaiden joukossa oli 15 vuotta nuorempia henkilöitä. Tutkimuksessa asunnoissa oli 40,3% yhden huoneen ja 59,7% kahden tai useamman huoneen asuntoja. Yhden huoneen huoneistot olivat ahtaimmin asuttuja. Kaikista tällaisista huoneistoista oli 69,5% sellaisia, joissa huonetta kohden tuli vähintään 4 asukasta. Vastaava luku 2 huoneen huoneistoissa oli 10% ja asukkaita huonetta kohden 2-4 henkeä.

V.1936 suoritetussa maamme pohjois- ja itäosissa palstaviljelijäperheiden asunto-oloja käsittävässä tutkimuksessa kiinnitettiin huomio myöskin asuntojen laatuun. Kunnoltaan hyviksi asuinrakennuksista todettiin vain 10%, keskikertaisiksi 54,1% ja huonoiksi 35,9%. Lattia oli hyvä 16,6%, keskinkertainen 52,7% ja huono 30,7%. Lämpimiksi asunnoista osoittautui vain 38,3% kylmiksi 25,6%, vetoisiksi, joka neljäs rakennus ja vetoisen ja kostean sekaisiksi 28,8%. Ikkunat ovat olleet eheät 2/3:lle ja rikkinäiset 1/3:lle. Ikkunoista oli yksinkertaisia 39,2%. Ulko-ovi avautui suoraan ulos 14,8:lla.

Maaseudun asuntokomitea on selvittänyt maaseudun asunto- oloja v.1937. Tutkimus käsitti 36,734 asuntoa, joiden asukasluku oli 167,447. Kuvaavaa rakennusten kunnosta on että multapenkki-permanto oli 53,9%:lla kaikista tutkituista rakennuksista ja että tutkimustilastoissa on mukana 4 turvemökkiä Tyrnävältä. Eteistä ei ollut 22,9%:lla. Keskimääräinen asumatiheys oli 256 asukasta 100 huonetta kohden, vaihdellen eri kunnissa. Pienin se oli Liljendalissa 159 ja suurin Kontiolahdessa 47 asukasta 100 huonetta kohden. Yli 300 asukasta 100 huonetta kohden oli seuraavissa kunnissa: Mäntsälä 306, Salmissa 330, Kuopion mlk.344, Kajaanin mlk.376, Tyrnävällä 318 ja Kittilässä 350.

Kuten havaitaan ei kehitys asunto-oloissa maaseudulla v:sta 1901 vuoteen 1937 ollut niinkään huomattavaa, vaikka parannusta olikin tapahtunut. Edelleen kuitenkin löytyi turvemökkejä, pieniä tuparähjiä multapenkeillä suoraan ulos aukenevine ovineen ja yksinkertaisine ikkunoineen jne. Ja näissä mökkirähjissä asui jopa neljäkin ihmistä samassa ahtaassa huoneessa, jossa kutakin asukasta kohden oli 10-13 tilavuuskuutiota jne.

Sodat pysäyttivät vähäisenkin kehityksen ja niiden seuraukset veivät myöskin asunto- oloja taaksepäin. Valtioneuvoston v.1945 ministeri Janhusen puheenjohdolla toiminut komitea, jonka tehtävänä oli tutkia, olisiko tarkoituksen mukaista keskittää sosiaalista asunnon rakennustoimintaa tarkoittavat valtiontoimenpiteet sosiaaliministeriöön, toteaa, että v. 1945 asuntovajaus sotia edeltäneeseen aikaan oli maaseudulla 160,000 asuntoa. Vuosittainen normaalinen asuntotarve todettiin 14,000 asunnoksi, jota sitäkään ei rakennustoiminta ole kyennyt kokonaan tyydyttämään puhumattakaan siitä, että olisi kyetty kaventamaan sotien jättämää aukkoa. Maaseudun rakennustarve kuutiometreissä asuntorakennusten osalta on arvioitu yhteensä noin 30,5 miljoonaksi muunnetuksi rakennuskuutiometriksi.

Kuten havaitaan maaseudun asunto-olojen parantaminen on valtava urakka sotien köyhdyttämälle kansallemme. Ja tämä on vain toinen puoli urakasta, joka asunto-olojen parantamisessa olisi täytettävä. Toinen puoli on asuntokeskusten kauppaloiden ja kaupunkien asuntovajauksen tyydyttäminen. Sotien seuraukset ovat asuntokeskustenkin asunto-oloissa varsin ankarat. Kaupunkien ja kauppaloiden asuntovajauksen tyydyttäminen vaatii noin 7-8000 asunnon vuotuista tuotantoa. On selvää ettei tätä valtavaa urakkaa voida suorittaa ilman valtiovallan voimakasta tukea. Kokemukset osoittavat jo, että jos asuntotuotannon rahoittaminen jäi riippuvaksi rakentajain omista taloudellisista voimavaroista ja pankki  oesekä rahalaitosten rahoitettavaksi on seurauksena sellainen velkaantuminen, että joidenkin vuosien kuluttua asuntorakennukset ovat rahalaitosten omaisuutta ja rakentajat siitä huolimatta velallisia rahalaitoksille. Siihen ei ole tilannetta laskettava."

"Eino Tainio 1948"

"Käytännöllinen asutustoiminta riippuu paljon siitä, ketkä sitä ovat toteuttamassa. Asutustoiminnan nopean ja asiallisen toteuttamisen takaa vasta se, että maantarvitsijat otse ovat sitä ratkaisevalta osalta suorittamassa." SKDLn maanuudistuslakialoitteesta.

*********

Niinhän siinä sitten taisi käydä "kuten Eino ennustikin", että ¦.kansalaisten velka taakka lähti räjähdysmäiseen nousuun, joka onkin jo aika muhkea.  


(Kuva tilastokeskus)

"Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä"

http://nwohavaintoja.blogspot.com/2009/02/federal-reserve-system-imf.html

TJ
« Viimeksi muokattu: Elokuu 26, 2011, 10:34:14 ap kirjoittanut VD.com »