Kirjoittaja Aihe: Vuosi 1918 tulee aina säilymään eräänä merkityksellisempänä vuotena maamme työvä  (Luettu 2354 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3745


Ville Pessi.........


Vuosi 1918 tulee aina säilymään eräänä merkityksellisempänä vuotena maamme työväenliikkeen historiassa. Suomen työläiset ja torpparit nousivat yhtenä miehenä torjumaan yhteiskunnallisen taantumuksen aseellista rynnäkköä ja julistivat pyrkivänsä pysäyttämään maassamme vankan, kansanvaltaisen, suurempaan yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvan järjestelmän. Valkoisten saatua Saksan keisarilliselta armeijalta apujoukkoja päättyi taistelu punakaartien tappioon ja sen mukana taistelleiden kansalaisten julmaan vainoamiseen. Suomen työväenliikkeen kehitykselle muodostaa tuo vuosi huomattavan käännekohdan, se merkitsi maamme työväenliikkeen selvää jakautumista kahteen suuntaan. Osa vanhan sosdem puolueen jäsenistä selvensi marxilaista maailmankatsomustaan ja perusti uuden tyypin puolueen, kommunistisen puolueen. Toisaalta Tannerin johtamat vallankumouksen arvostelijat ja vastustajat muodostivat uuden sosdem puolueen, joka sekä sanoin että teoin sanoutui irti vanhan sosialidemokraattisen puolueen tavoitteista.

Suomen Kommunistinen Puolue syntyi vuonna 1918 käytyjen kovien taistelujen opetuksesta. Tappioon päättynyt taistelu paljasti kansanvaltaan ja yhteiskunnan uudistukseen pyrkiville joukoille ja ennen kaikkea se etummaiselle osalle vanhan sosdem puolueen heikkouden ja kykenemättömyyden tuon taistelun johtajana. Oli muodostettava puolue, joka korjasi ne puutteet ja virheet, joita esiintyi vanhan sosdem puolueen toiminnassa. Oli muodostettava puolue, joka kykenisi vapauttamaan kansamme suurpääoman vallanalaisuudesta.

Siinä mielessä elokuun 29. päivänä 1918 perustettiin Suomen Kommunistinen Puolue.

Koko SKP:N historia on Suomen työkansan taistelujen historiaa. Toimintakykyisen puolueen luominen ankarissa maanalaisuuden oloissa ei ole helppo ja yksinkertainen tehtävä. Toveri O. W. Kuusisen johdolla maamme työväenluokka ja työtätekevä maanviljelijäväestö saivat verrattain nopeasti sellaisen puolueen, jonka johdolla kyettiin kokoamaan hajalle lyödyt rivit uudelleen taistelukuntoon. Pian saatiin vallatuksi takaisin suuri osa niistä oikeuksista, jotka mannerheimiläis- svinhufvudilainen taantumuksellinen valtakopla voitonhumalassaan oli riistänyt. Käydyn sisällissodan päätappio oli siinä, että voitolle pääsi valkoinen taantumus, joka ei koskaan kaikkia niitä kansalaisoikeuksia kansallemme myöntänyt, jotka vallitsivat ennen v.1918. Vasta välirauhansopimuksella saatiin täydellisesti takaisin ne oikeudet, jotka v.1918 valtaan päässyt taantumus kansaltamme riisti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina oli kansainvälisessä mitassa kansanjoukkojen valtavia vallankumouksellisia liikkeitä. Oikeistososialidemokratian turvin onnistui taantumuksen kuitenkin kaikissa kapitalistisissa maissa tukahduttaa yhteiskunnallisen uudistuksen tielle pyrkivien joukkojen taistelut. Niin pääsi kapitalismi siirtymään ns. osittaiseen vakaantumiskauteensa kansainvälisessä mitassa. Sosialidemokraattiset teoreetikot pauhasivat, että kapitalismi olisi kokonaan tyrehtynyt. He eivät nähneet, että kapitalismin vakaantuminen oli vain osittaista ja tapahtui maailmansodan järkyttämän kapitalismin yleisen pulan pohjalla. He eivät myöntäneet sellaisen pulan olemassaoloa. Kun sosialidemokraatit kielsivät yleisen pulan olemassaolon, oli siitä luonnollinen seuraus, että se eivät järjestäneet myöskään taistelua sitä vastaan ja monissa maissa, kuten esim. Saksassa, suorastaan auttoivat fasismin valtaantuloa kieltäytymällä fasismin vastaisesta yhteistyöstä kommunistien kanssa.

Tällä ensimmäisen maailmansodan jälkeisellä toisella kaudella, kapitalismin osittaisen vakaantumisen kaudella, SKP saattoi käyttää toiminnassaan hyväkseen verrattain menestyksellisesti vasemmistolaisia joukkojärjestöjä. Nuo järjestöt kävivät herkeämätöntä taistelua kansanvaltaisista oikeuksistaan ja suorittivat merkittävän työn sosialistisen tietoisuuden levittämisen ja syventämisen saralla. Mutta sitten alkoi yleismaailmallinen talouspula v. 1928-1929. Pulan ilmiöt näkyivät pian talouselämässä tuotannon supistumisessa, työttömyyden kasvussa, rahamarkkinoiden kiristymisessä, vararikkojen lisääntymisessä, talonpoikaistilojen pakkohuutokaupoissa, ulkomaankaupan supistumisessa jne. Poliittisessa elämässä se merkitsi taantumuksellisen suurpääoman johtavan vallan kiristyvää otetta vasemmistolaista liikettä, ennen kaikkea maan alla toimivaa kommunistista puoluetta vastaan. Tässä mielessä toimitettiin suuria joukkovangitsemisia kautta maan v.1928. Tällä pohjalla kehittyi fasistinen liike Suomessa.

Taantumuksellinen suurpääoma halusi syöstä pulan rasitukset kokonaisuudessaan työväen, talonpoikaiston ja henkisentyöntekijäin kannettavaksi. Siksi tarvittiin kommunistivainoja ja lapuanliikettä ja sille toimenpiteelle, mitä viranomaiset laajassa mitassa suorittivat vasemmistoliikettä vastaan, pyrittiin fasistisen liikkeen avulla antamaan laajempaa tukea. On väärin luulla, että fasismia olisi ilmennyt ainoastaan lapuanliikkeen, myöhemmin isänmaallisen kansanliikkeen ja joittenkin muitten fasististen järjestöjen toiminnasta. Tällaista käsitystä pyritään tarkoituksellisesti edelleenkin ylläpitämään. Tosiasiassa maamme viranomaiset, hallitus, eduskunta ja eri puolueet aina sosialidemokraattista puoluetta myöten tukivat fasistista liikettä, panivat toimeen fasisti-huligaanien vaatimukset, kehittivät fasismia laillisin muodoin, toisin sanoen laillistivat fasismin maassamme.

Lievemmässä muodossa oli fasismia ollut maassamme jo ennen v.1930, mikä ilmeni suojeluskuntajärjestön olemassaolona, kommunistisen puolueen kieltämisenä ja alituisena työväen julkisen vasemmistoliikkeen vainona. Mitta vv.1928 - 29 talouspulan alettua suurpääoma tarvitsi lujempaa otetta Kommunistisen Puolueen ja sen johtaman julkisen vasemmistoliikkeen toiminnan tukahduttamiseen.

Kun porvaristo ensin väkivalloin ja sittemmin kommunistilaeilla esti laajan julkisen järjestötoiminnan, ei pieni SKP kyennyt nostattamaan riittävän tehokasta taistelua estääkseen pulan kourissa kamppailevaan kansaan kohdistuneen häikäilemättömän riistämisen ja ryöstämisen sekä fasismin edelleen kehittämisen, kun koko porvarillinen ja sosdem rintama oli sitä vastassa. Kesti useita vuosia ennen kuin puolue kykeni oikeistososialidemokraattien vastuksesta huolimatta nostattamaan joukot taisteluun asemansa parantamiseksi. Ahtaissa poliittisissa oloissa kommunistit ja vasemmistososialistit tekivät tarmokkaita ponnistuksia työväen yhteisrintaman ja laajan fasisminvastaisen kansanrintaman luomiseksi. Tulokset jäivät kuitenkin vaatimattomiksi tannerilaisen sosialidemokratian asettuessa jälleen edistyksellisten voimien kokoomusta jarruttamaan. Mitä lähemmäksi sotaa tultiin, sitä avoimemmin sosialidemokraattinen oikeisto liittoutui fasistien kanssa kommunisteja ja kaikkia fasismin ja sodan vastustajia vastaan. Suurpääoman onnistui valjastaa sotavankkuriensa vetäjäksi kaikki julkiset puolueet. Se on tosiasia, jota näiden on turha nyt yrittää kieltää. Ainoastaan kommunistinen puolue pysyi fasismin- ja sodanvastaisessa asenteessaan ja taisteli sotaa vastaan äärimmilleen kiihdytetyn vainon ja terrorin oloissa. Mutta maan alle ahdistettuna sen järjestökoneisto ja poliittinen vaikutus kasamme keskuudessa ei ollut tarpeeksi voimakas estääkseen fasistiemme suurimman rikoksen  oe sodan Neuvostoliittoa vastaan. Tuo sota päättyi fasismin tappioon ja demokratian voittoon. Se avasi maallemme laajemmat kansanvallan kehityksen näköalat. Ensimmäisen kerran toimintansa aikana SKP sai julkiset toimintaoikeudet. Sen kautta on puolueemme voinut paljon suuremmassa määrässä kuin koskaan aikaisemmin vaikuttaa maamme asioihin.

Demokraattinen rintama on maassamme sodan jälkeen kasvanut voimakkaasti, Suomen Kommunistisella Puolueella on huomattava osuus siinä työssä, jota maamme demokraattinen liike suorittaa kansanvaltaisen kehityksen tiellä. Välirauhansopimuksen avaama uusi kausi kansamme historiassa loi suotuisat, objektiiviset edellytykset kansanvaltaiselle kehitykselle. Rikollisen sotapolitiikan karvaat kokemukset ovat opettaneet kansaamme enemmän kuin 20 rauhallisen kehityksen vuotta. Kansamme laajat joukot eivät halua enää kulkea sitä tietä, joka johti onnettomuuksiin ja mittaamattomiin kärsimyksiin. Siksi ne seuraavat SKP:n lippua, siksi tiivistyvät yhä kiinteämmin SKP:n ympärille, mutta myöskin sen vuoksi, että SKP on käynyt hellittämätöntä taistelua fasismin lopulliseksi hävittämiseksi maastamme. SKP on selvästi viitoittanut maamme kansanvaltaisen kehityksen suunnan kunnallisella, valtiollisella ja politiikkaa Sosialistisen Neuvostoliiton kanssa, joka linja on nyt saanut tunnustuksen, vaikkakin käytännössä maamme oikeistopiirit toimivat toisin. Sotapoliitikkojen leiri on nyt raivoissaan. SKP:n voiman kasvaessa on taantumus kärsinyt tappion toisensa jälkeen. Se on menettänyt hegemonia-asemansa maan politiikassa ja uhkaa menettää sen myös talouselämässä, jos joukot seuraavat SKP:n kutsua. Kansaamme vastaan vehkeilevät oikeistopiirien rikolliskoplat joutuvat toinen toisensa jälkeen telkien taakse. Vanhan taantumuksellisen politiikan kannattajat pelkäävät kansanvaltaisen kehityksen lujittuvan siinä määrin, että heiltä häipyy viimeinenkin toivo entisen epäkansanvaltaisen suunnan paluusta. Siksi hyökkäys maamme demokraattista liikettä ja ennen kaikkea kommunistista puoluetta vastaan kiihtyy.

SKP:ltä vaaditaan nyt monin verroin enemmän kykyä ja taitoa kuin milloinkaan ennen. Mutta julkisen toiminnan aikana on puolueemme sekä järjestöllisesti että poliittisesti kasvanut erittäin nopeasti. Puolueen julkiselle toiminnalle loi vankkumattoman lujan perustan monivaiheinen, taistelurikas maanalaisuuden kausi. Se auttoi puoluettamme löytämään oikean linjan välirauhanjälkeisessä, suuresti muuttuneessa poliittisessa tilanteessa. Sekä puolueemme hyvät kaaderit että marxilais-leniniläinen teoria ovat olleet ne tekijät, joiden avulla puolueemme on aina löytänyt oikean suunnan. Puolueemme linja voi olla oikea ainoastaan silloin, kun se lepää tieteellisen sosialismin pohjalla. (Ville Pessi / demokraattinen kansankalenteri 1948)

Ollakseen todella etujoukko puolueen täytyy olla aseistettu vallankumouksellisella teorialla¦Ilman sitä se ei kykene johtamaan proletariaatin taistelua, viemään proletariaattia mukanaan. Puolue ei voi olla todellinen puolue, jos se tyytyy vai kirjaamaan sen, mitä työväen luokan suuri joukko tuntee ja ajattelee¦Puolueen on oltava työväenluokan edellä, sen pitää nähdä pidemmälle kuin työväenluokka, sen on johdettava proletariaattia eikä laahustettava vaistovaraisuuden perässä. II Internationalen puolueet, jotka saarnaavat  perästä laahustamisen politiikkaa, ovat porvarillisen politiikan johdattamia, politiikan, joka tuomitsee proletariaatin  olemaan välikappaleena porvariston käsissä. Vain sellainen puolue, joka on asettunut proletariaatin etujoukon näkökannalle ja kykenee nostamaan joukot proletariaatin luokkaetujen tasolle, --vain sellainen puolue kykenee vetämään työväenluokan pois trade- unionistiselta tieltä ja tekemään siitä itsenäisen politiikan voiman  (Stalin: Leninismin kysymyksiä)  
TJ





 
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2009, 09:33:02 ap kirjoittanut Ylläpito »