Suomessa vallan instituutiot kriisissä.




  Kansantaloutta riepotteleva kriisi heijastuu jo muihinkin vallan elimiin. Niin lainsäädäntö- kuin toimenpanovaltakin ovat vähintään lamaantumistilassa. Välillä tuntuu, ettei hallitusta ole enää olemassakaan. Kaikki odottavat tulevia vaaleja ja peittaavat tulevaa menestystä ja valintansa uusitutumista ensi kevään vaaleissa. Se näyttää olevan kansanedustajillemme päätyö. Heidän kaikki muut sanat tai tekonsa ovat suoranaisesti sidoksissa siihen, mitä ne merkitsevät kannatuksensa kannalta.

  Hallituspöydän päässä istuu entinen virallisesti eronnut ja epävirallisesti karmeihin korruptioskandaaleihin kaatunut pääministeri. Vanhasen selitykset olivat hänen salailuaan naurettavampia. Nyt eletään vähintään sekavassa tilassa, jossa ei tiedetä, kuka johtaa maata kesäkuun jälkeen. Koko yhteiskunnan huomio on tällä hetkellä keskittynyt Kepun puheenjohtajan  vaaliin. Mediat tuovat esiin eri ehdokkaiden kantoja ydinvoimasta, työttömyydestä, talouskriisistä yms. Tuntuu kuin Kepu puheenjohtajan lisäksi olisivat valitsemassa uuden hallitusohjelman.

  Kokoomus olisi voinut hyödyntää keskustan poliittista kriisiä ja vahvistaa asemansa hallituksessa. Mutta kokoomus on yhtä lailla hukkumassa skandaaleihin ja muutenkin ei halua profiloitua vetäjänä hallituksessa, joka kulkee rullatuolilla. Näin ollen, kuten muutkin puolueet, kokoomus odottaa ensi kevään vaaleja, ja toivoo, ettei siihen mennessä pahempia Tiuran tapaisia paljastuksia vuotaisi.

  Eduskuntainstituution ja sen keulahahmon arvovalta tyrmättiin tämän vuoden valtiopäivien avajaisissa. Enemmistö kansanedustajista ei äänestänyt Niinistön jatkamisen puolesta. Kokoomuksen ”työväenpresidenttiehdokas” sai vain 89 ääntä ja alussa ilmoitti eroavansa. Hallituspuolueiden lobbarit saivat lopulta hänet taivutettua. Näin ollen, parlamenttia johtaa haluton ja epäsuosittu vähemmistöpuhemies.

  Presidentti-instituutiota on lautasjupakan yhteydessä riepotellut sota hallituksen toimesta. Siinä päätettiin, että Euroopan lounaissa Suomea edustaa kaatunut pääministeri yksin. Taxellin perustuslakikomitea ei lopulta saanut lävitse hallituksen tilaamia presidenttivallan kaventamiseen liittyviä perustuslakimuutoksia.

  Oikeusvalta on odottavalla kannalla. Sitä tarvitaan viimeiseksi, silloin kun lakot on tulkittava laittomiksi. Katainen ja Vanhanen yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa vaativat muutoksia työtaistelujen pelisääntöihin. Vanhanen kannattaa ns. avainlakkojen kieltämistä. Lakon  murtaminen voi osoittautua bumerangiksi porvaristolle. Aikaisemmin siihen on turvauduttu kahdesti. Vuonna 2005, silloin kun rajavartijoiden lakko uhkasi yleisurheilun MM-kisoja. Syksyllä 2007 Tehy sai Vanhasen polvet vapisemaan uhkaamalla joukkoirtisanomisilla. Muuten on mahdotonta perustella, millä logiikalla ahtaajat lakko satamissa olisi riski kansalaisten ihmishengille,  terveydelle tai turvallisuudelle.

  Yhteiskunnassa valtaa käyttää muutkin tahot kuin kansanedustaja, poliisi ja tuomari; ennen muuta työnantajat kaikkine kätyreineen ja rikkureineen. Samaan kategoriaan kuuluvat lakkojen sovittelumekanismit, ammattiyhdistysbyrokraatit, ja lopulta, muuta ei viimeisenä mediat, jotka ovat tuotantotavan vakautta edistäviä osia. Kapitalismin kansantalouden rappeutuessa, kaikki sen tasapainoja ylläpitävät mekanismin rappeutuvat sen mukana.

Dimitris Mizaras




KOMINFORM
http://www.kominform.eu/



VD