SAK:n valtuustolta mahalasku.

SAK:n 120-jäsenisen valtuuston kokous 19.-20. marraskuuta osoitti jälleen, että sen jäsenet, ”kentän edustajat”, ovat johtajiensa ja heidän poliittisten ryhmiensä vankeja. Minkäänlaista poikkiteloin asettumista tai keskusjärjestön toimettomuuden arvostelemista ei ollut havaittavissa, vaikka työttömyys kasvaa ennätyslukemiin ja kenttätasolla painiskellaan irtisanomisten ja lomautusten puristuksessa. Miljoonajäsenisen SAK:n ylimmän päätäntävaltaelimen kokouksen jälkeen voivat kapitalistit nukkua edelleen yönsä rauhassa.

  Puheenjohtaja Lauri Lylyn (sd) ja varapuheenjohtaja Matti Huutolan (vas) puheenvuoroissa vilisi televisiostakin tuttuja muotisanoja palkka-ankkureineen ja sateenvarjoineen ja -kaarineen. He vetosivat hallitukseen, työnantajiin ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:hon työehtosopimusneuvottelujen vauhdittamiseksi sekä esittelivät tavoitelistoja. Vaadittiin ”työllisyyttä ja ostovoimaa tukevaa ja kokoavaa työmarkkinaratkaisua”, mutta palkkavaatimuksia ei mitenkään yksilöity.

  SAK:n johdon puheenvuoroista puuttuivat toimenpiteet, joilla heidän itsekin luettelemia työväestöä kurittavia ongelmia voitaisiin nopeasti edes lieventää. Niin sopeutuneita SAK:n johtajat kapitalismiin ovat, että eivät kumpikaan - sanallakaan - arvotelleet kapitalismia; edes yhtään kapitalismiin viittaavaa sanaakaan ei heidän julkaistuissa puheenvuoroissaan ole.

  Matti Huutolan puheenvuorossaan esittämästä ajatuksesta – hän ei tehnyt siitä esitystä - liittojen sopimusneuvottelujen siirtämiseksi kevääseen ja yhteisen rintaman kokoamiseksi työnantajien rintamaa vastaan ei näkynyt jälkeäkään valtuuston yksimielisesti hyväksymässä julkilausumassa. Ilmeisesti vasemmistoryhmällä oli lupa esittää ajatuksia, mutta ei mitään konkreettisempaa.

  EK:n haluttomuutta asiallisiin työehtosopimusneuvotteluihin arvostellaan valtuuston hyväksymässä julkilausumassa, mutta vain siitä näkökulmasta, että ”se aiheuttaa epävarmuutta työmarkkinoilla ja on omiaan heikentämän ostovoimaa”. Tämä on kapitalistien ja työväenluokan välisen sovittamattoman ristiriidan näkemistä vain ”epävarmuutena työmarkkinoilla”, aivan kuin kyse olisikin jostain harmittomasta liiketoiminnan häiriöstä. Julkilausuma ja valtuuston kokouksen ”mitäänsanomattomuus” on pohjanoteeraus tilanteessa, jossa työväestöä koettelee valtava työttömyys, työpaikkoja viedään maasta ja työpaikoilla kamppaillaan irtisanomis- ja lomautusaaltojen kourissa.


SAK:n on menettänyt arvovaltansa

  Kapitalismin keinottelulaman seurauksia maksatetaan nyt rankalla kädellä työläisillä ja vähävaraisilla ja SAK on hiljaa. Pahaenteinen hiljaisuus vallitsee keskusjärjestön sekä sd- että vas-ryhmissä.

  SAK:n arvovalta on kokenut romahduksen. Ay-liikkeen jäsenistön luottamus sen kykyyn ja tahtoon asettua kapitalistien hyökkäystä vastaan on pohjalukemissa. Tilanteen vakavuutta kuvastanee sekin, että ainut konkreettinen viime päivien toimenpide on puheenjohtajan ilmoitus SAK:n panostamisesta vuoden 2011 eduskuntavaaliin. Onko tämä tosiaan ay-liikkeeltä kiireisin konkreettinen toimenpide tällä hetkellä?

  Opettajien ammattijärjestö OAJ kamppailee jäsenistönsä lomautuksia ja palkkojen alennuksia vastaan. Lentäjät puristavat irtisanomissuojaa 1,5 vuodeksi. Kaikki perusasioita joilla on jäsenistölle merkitystä. Tämäntyyppisistä kamppailuista olisi esimerkkiä SAK:llekin, mutta mitään ei tapahdu.

  Onko SAK todella ihmisen puolella, kuten sen julisteissa kerrotaan? Valtuuston kentän jäsenten olisi syytä ryhdistäytyä ja palauttaa järjestö alkuperäiseentarkoitukseensa, jäsenistönsä edunvalvontaan.

Työkansan Sanomat 13/2009

KOMINFORM / VAIHTOEHTOUUTISET

VD