Ajankohtaista
Eurooppalainen toimintapäivä leikkauspolitiikkaa vastaan syyskuussa + tussu SAK.Yhdysvallat on luvattu maa? Vai onko sittenkään.
Elvytyksen teho hiipuu, talous romahtaa - Celente
Suomi toteutti rodullisen ja poliittisen ”puhdistuksen” Hitlerin partnerina
Bolivia vaatii Yhdistyneitä kansakuntia julistamaan puhtaan veden..+ muuta
Investoinnit lopettavat päiväkoteja, kouluja, terveysasemia…
Kaikki on kaupan vararikon partaalla olevissa maissa.
Viranomaiset provosoivat mellakoita ympäri maailmaa.
Miksei satojen miljardien pörssikauppaa veroteta?
Palveleeko AY-liike ainoastaan työnantajaa?
Elintarvikekeräilyn ”suunniteltu” työntoteutus ei liiemmin päivänvaloa siedä.
Lapsityövoiman käyttö yleistä EU-maissa.
Tukolle "Ankara arvostelu"
Euroopan parlamentin vasemmisto tukee Kreikan yleislakkoa.
Meksiko. Aktivisti Jyri Jaakkola kuollut.
Maine meni, mutta liperit heiluvat
Suomessa vallan instituutiot kriisissä.
Totuus Robert Rantalan tapauksesta
Bruttokansantuote romahti historiallisesti
Itsenäisyys on EI Natolle ja EU:lle.
Oikeutta Eläimille -yhdistys vastaa Eviran pyyntöön
Sdp:n kadonnut identiteetti – poliittinen juurettomuus.
SAK:n valtuustolta mahalasku.
Finanssipiirit kansalaisvoimin kuriin. KAIKKEA EI OLE KERROTTU, VALEHTELIJAT OVAT JOUKOSSAMME-FINANSSIALA
Korkeiden neurologien luottamuksellinen kirje on vuotanut julkisuisuuteen.(H1N1)
Budjettia porvareiden tyyliin.
Helsingin Sanomien vihanlietsonnan kohteena tällä kertaa Libya.
Suomen asehankinnat 2000-luvulla. Osa 3. Mihin kansan rahat menevät?
Selvitys Suomen vasemmiston voimien mahdollisesta yhdistämisestä.
Vaalirahoitus vain jäävuoren huippu.
Kapitalismin loppuminen oli jo ennakoitu
Tiedonantaja. Viikon pakina: Kommunismin aave.
Panttipataljoona. Juhani Suomi.
Kansalaiset boikotoivat EU-vaaleja. Työkansan Sanomat.
Julkiset palvelut vaarassa. Valtapuolueet purkavat hyvinvointia niin Suomessa kuin EU:ssa.
GMO-tyrannia & sikainfluenssan alkuperä.
Merirosvot ja EU:n myrkkyjätteet.
Suomen työpaikkojen puolesta.
Suomen itsenäisyys on palautettava.
Suomen talous karilla.
Vasemmisto kaipaa omaa valistusprojektia.
MEGALUOKAN VALHE? TYÖVOIMA LOPPUU!
Työvoiman riistoa lisätään.
Työelämässä palattu 1930-luvulle. Ay-liikkeen löydettävä joukkovoima kentältä.
Eläkeiän nostaminen torjuttava!
Vaietut asiat nostettava esiin mediassa.
Terveyspalvelubisnes kukoistaa.
Kuka kantaisi vastuun? Yhteiskuntavastuu on pelkkää sanahelinää.
|
PIKAKURSSI POLIITTISESTA TALOSTIETEESTÄ VASTINEEKSI HYVINVOINTIVALTIOSTA MEKASTAVILLE Valitettavasti tässä vaiheessa, kysymys oikein asetettuna, ei ole hyvinvointivaltion pelastamisesta, vaan sen palauttamisesta. Kaikkihan eivät ole sitä milloinkaan tavoittaneet. Viekkaat poliitikkomme, joihin kansa sokeasti uskoi, vapauttivat jo parikymmentä vuotta sitten, ilman pienempiäkään rajoitteita, pääomaliikkeet rajojen ylitse ja näin toteutti menestyksestään itsevarmimman kapitaalin suuren haaveen. Työn tuottavuudesta puhuminen on jo ajan haaskausta. Virallisten tilastojen takaa paljastuu, että kannattavat investoinnit Suomen teollisuudessa, työn tuottavuuden kasvattamiseen keskimääräisenä tilastoilmiönä, saavuttivat kattonsa jo 80-luvun alkaessa. Samoin tutkimukset kertovat, että oikein laskettuna työttömyysaste Suomessa on edelleen sama 18 %, kuin edellisen laman pohjalla ollen. 90-luvulla ilmaantui muutama elektroniikkaan liittyvä ala, jotka tilastoissa vetivät keskimääräisenä teollisuuden työn tuottavuutta ja kokonaistuottavuutta hetkellisesti ylös. Nyt sen kasvattaminen on jälleen hyvää vauhtia hiipumassa. Tämä onkin juuri se selitys firmojen äkkilähtöön. Ne odottavat jatkuvaa voittojen kasvua, mutta Suomessa se ei ole enää niin helppoa. Hiipuva, kapitalististen talouden lakien mukaisesti kannattava työn tuottavuuden kasvattaminen on nimenomaan avain siinä asiassa. Nyt pitää hyökätä palkkojen kimppuun. Kun sekään ei Suomessa ole aivan yksinkertaista, lähtevät firmat ketterästi matkoihinsa. Se, että meidän tulisi kaikkien itkeä firmojen "kilpailukyvyn" eli voittojen kasvun puolesta, on jo aikaa sitten todettu vääräksi tieksi. Monet ovat jo pian ikänsä nähneet, miten firmojen tuotantopäälliköt ideoivat, erilaisilla painostavilla verukkeilla työmiehet saadaan lisäponnisteluihin, johtajat palkitaan optiolla ja kunniamaininnoilla, omistajat palkitaan voittojen- ja kurssien kasvulla, firmat palkitaan valtion palkinnoilla ja erimuotoisilla avustuksilla ja loppuhuipentuma: työläiset saavat lukea lehdestä, että heidän työpaikkansa on päättänyt lähteä kustannustehokkaampiin ympäristöihin, jossa asiassa sitä auttaa Kiinassakin meidän omin verorahoin pyöritettävä toimisto. Aika nokkelaa, sanoisin. Mekastelijat eivät varmaankaan ole omakohtaisesti tutustuneet sosiaaliturvassa viime vuosina tehtyihin erimuotoisiin leikkauksiin. Nopeasti ilmaantuneet vartiomiehet ja lukitut ovet kertovat kyllä omaa kieltään, herrojen selittelyistä huolimatta. Ei aktiivi väestön terveydenhoito on kärsinyt rähmälleen menon jo aikaa sitten. Voittoa tuottavat ihmiset parannetaan, tai ainakin komennetaan työhön, työterveydenhuollon puolella nopeastikin. Bisnesfirmat ovat terveyskeskuksissa saaneet itse säännöstellä päivittäin vastaan otettavien määrän, puhelimeen vastaamattomuudella. Siihenkin on nyt lyöty vielä tehokkaampi tulppa uusissa tilausjärjestelmissä. Kaiken huipuksi, tiedusteltuani lääninhallituksesta nähtäväksi terveysviraston lääkäribisneksen kanssa tekemiään sopimuksia, onko ostettu edes puhelimeen vastaamista, ilmoitettiin, että sopimus on salainen. Siis meiltä viulut maksavilta salainen. Tietenkin köyhälistöä koskettavat budjetit sulatetaan, kun rahat tarvitaan parempien ihmisten tarpeisiin ja jo muutenkin hyvin voivien firmojen pönkittämiseen sekä harkinnanvaraisuutta käyttelevien ja budjettia säästelevien porvarisrouvien optioihin. Kaikesta edellisestä mainittakoon, että näin toimien toteutetaan vain normaaleja kapitalistisen tuotantotavan talouden lakeja. Juuri nämä lait tulee murtaa. Keinoja siihen on moniakin. PIKAKURSSI I POLIITTISESTA TALOUSTIETEESTÄ (ARVOSTA, ABSTRAKTISTA TYÖSTÄ) Palkka-tavaroiden ja voitto-tavaroiden suhde, voittosumma / palkkasumma, on lisäarvon suhdeluku m'. Tämä on reaalisin muoto tarkastella asiaa. Tällöin tuotoksen jako työmiehen ja kapitalistin kesken tapahtuu tuotoksen arvoa eli sen sisältämää elävän työn luomaa abstraktia työtä mittayksikkönä käyttäen. Abstrakti työ on tällöin tavara-arvon substanssi. Filosofian tohtori Karl Marx "Pääoma I, poliittisen taloustieteen arvostelua" tutkielmassaan lausui abstraktista työstä: "Käyttöarvoilla eli hyödykkeillä on arvo ainoastaan sen tähden, että niihin on esineellistynyt abstraktia ihmisen työtä." Hän jatkaa: "Tavara-arvolla on yhteiskunnallisen keskityövoiman luonne. Sellaisena keskityövoimana vaatii jonkin tavaran tuottaminen yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan. Yhteiskunnallisesti välttämätön työaika on työaika, joka vaadi-taan jonkin käyttöarvon synnyttämiseen vallitsevilla yhteiskunnallis-normaaleilla tuotantoehdoilla ja yhteiskunnallisesti keskimääräisellä työtaidolla ja teholla ( normaali työn joutuisuudella )." Allekirjoittanut on arvoteoria tutkimuksessaan määritellyt abstraktin työn perusyksikön 5800 tuntia / vuosi. välttämättömänä työvoimatavaran uusintamisen minimimääränä. Tällaisena työmääränä voidaan pitää aikojen alussa, keräilytaloudessa hengissä säilyttävän työn määrää. Kapitalistithan ovat teettäneet ihmisillä jatkuvasti jopa 16-18 tunnin työpäiviä. Me voimme todeta, että keräilytalouden ihminen joutui liikkumaan ruuan perässä 16 tuntia päivässä eli 16 x 365 = 5800 h / v. Tämä työmäärä säilytti ihmiselämää silloin kun työn tuottavuus oli vielä abstraktin työn kertoimena yksi eli abstraktin työn ja konkreetti työn määrä oli sama. Luokkayhteiskunta oli silloin tästä syystä vielä mahdoton, lisätuotetta ei ollut mahdollista vielä synnyttää. Sen aika tuli myöhemmin, työn tuottavuuden kohottamisen mahdollistamana. Sen ajan ihmiset olivat uskomattoman järkeviä siinä, että he hallitsivat tilastomatematiikan paremmin kuin nykyihmiset. He keräsivät yhteiseen varas-toon tuotetta ja jakoivat sitä yhteisössä erilaisten yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tämä mahdollisti, ei yhden tai kahden, vaan kaikkien selviämisen. Porvarillisessa taloustieteessähän ei tunneta minkäänlaista peruskallioon ankkuroitua absoluuttisen arvon yksikköä. Kaikki esitetään suhteellisesti, jolloin eri muuttujia voidaan viekkaasti taivutella kuin pajun oksia halutuiksi. Eivätkä porvarit tunne tavaralle arvoa. He tuntevat vain vaihtosuhteen, jota nykyisin paperiraha muotoinen yleinen tavara on välittämässä ja nimittävät tätä tavaran hinnaksi. Toisinaan he samaistavat hinnan ja arvon ja toisinaan eivät, tilanne ratkaisee. Ei siis kovinkaan tieteellinen tapa puhua tavaroiden arvoista. Käyttäen hyväksi julkaistuja Suomen tehdasteollisuuden tilastoja 1935-1998, allekirjoittanut on luonut työn tuottavuuteen niveltyvän arvojärjestelmän, jolloin abstraktin työn kerroin ATK saadaan jakamalla tuotettujen hyödykkeiden tuotantovolyymi käytettyjen konkreetti työn tuntien volyymilla. Tuotetut käyttöarvo-yksiköt edustavat tällöin abstraktia eli kerrottua työtä ja kertoimen ATK muutos kuvaa työn tuottavuuden muuttumista. Aikojen alussa ATK oli suuruudeltaan 1,00 eli konkreetti työ ja abstrakti työ olivat yhtä suuret. Vuonna 1935 ATK oli 7,65, vuonna 1960 17,33 vuonna 1990 71,77 ja vuonna 1998 113,16. Tuotettu tuotantovolyymin yksi käyttöarvoyksikkö KA vastaa siis yhtä abstraktin työn yksikköä E ( Engels ) ja on näin yksi tunti abstraktia työtä. Tutkimuksessani on osoitettu, että käyttöarvo-yksikkö ja arvoyksikkö ovat yhtä suuret. Tällöin tulee myöskin tuotetun hyödykkeiden volyymin ja tuotetun arvotuotteen volyymin olla yhtä suuret, lukuarvoltaan. Laadut ovat KA ja E. E on näin ollen myös jalostusyksikkö. Karl Marx ennakoi tätä todetessaan, että yksinkertaisessa tavaran vaihdossa tavara A saa arvonsa vastike-tavaran B käyttöarvosta. PIKAKURSSI II POLIITTISESTA TALOUSTIETEESTÄ ( ANSIOTASOINDEKSI ) Finanssimaailman terävintä huippua edustava kapitaalin yhteenliittymä, joka on saanut New-Yorkin Massonin nimen, laillinen oikeus on tulla lähes jokaisen suomalaisenkin "tilipussille" rahastamaan elävää työtä. Siitäkin huolimatta, että nämä pankkiirit eivät koskaan ole nähneet työläisiään ja nämä työläiset eivät myöskään ole koskaan nähneet edes Wall Streetiä. Miten he sen ovat tehneet? 1800-luvun lopulla ja päättyen 1903 he veivät päätökseen valtaisan yleismaailmallisen projektinsa sekä teollisuuden että pankkilaitosten monopolisoimiseksi ja kartelloittamiseksi. Siitä alkoi heidän mahtava menestystarinansa maailmantalouden tulevaisuuden ja ohjailun suunnittelijoina. Samassa rytäkässä he ottivat kuristusotteen teollisuudesta ja istuttivat edustajansa merkittävimpien firmojen hallituksiin valvomaan tehokasta elävän työn nylkemistä, jonka tulosten tuli kaikkialta maailmasta virrata heidän kirstuihinsa. Nämä finanssimaailman ruhtinaat loivat viekkaat tilastointimenetelmät kertomaan alamaisilleen, palkkatyöläisille heidän reaaliansioittensa kehittymisestä. Voimme tässä yhteydessä vain lyhyesti ja pääpiirteittäin katsoa heidän luomaansa sumutusjärjestelmää. Se perustuu ansiotaso-indeksiin sisällytettyjen työehtosopimusten prosentti korotus osuuden ja toisaalta palkkaliukuma "osuuden" summaamiseen, tilastollisena keskiarvona. Näin ansiotasokehitys on saatu reaalisenakin näyttämään positiiviselta. Palkkaliukumista puhutaan, aivan kuin tämä palkkasumman kasvu olisi kohdentunut jokaisen tilipussiin, ei tietenkään. Palkkaliukuma palkkasumman kasvuna on tosiasiallisesti kapitalistien panostus työn tuottavuuden kasvattamiseen ja siitä johtuvaan ammattikuntarakenteen muutoksen aiheuttamiin kustannuksiin eli tarkastelukohde onkin palkkasumma, ei yksittäisen työläisen "tilipussi". Tosiasiassa kukaan työläinen ei saa missään muodossa palkkaliukumaksi kutsuttuja korotuksia palkkaansa, ei edes niin sanottuina "hyvän miehen lisinä". Nekin tarkoittavat uuden palkkaluokan määrittämistä eli arvokkaammaksi ja tehokkaammaksi kohonneelle työvoimatavaralle uutta hintaa. Tämä ei tietenkään ole hinnan kohottamista vanhalle työvoimatavaralle. Porvarillisen taloustieteen laskema reaalinen ansiotaso-indeksi on laskelma tilastollisena keskiarvona kohonneesta palkkasummasta tai pienentyneelle työtuntivolyymille, jota indeksiä voimmekin nimittää "virtuaalityöläiseksi". Lihaa ja verta olevalle, "konkreetti työläiselle" on kuitenkin tehty näin: Mikäli laskemme teollisuuden todelliset korotukset eli prosenttikorotukset vuosilta 1935-1998, niin reaaliseksi korotusten summaksi tulee kokonaista +6 %. Massonin suunnitelmissa tavoite on ollut selvästikin 0 %. Vaikkakin tämä on "reaaliansioiden" kasvu, se ei tietenkään voi olla "elintason" kasvu. Niinpä tämä "reaaliansio" prosenttikorotuksina vaatii seurakseen kertoimen, jota nimitetään optiokertoimeksi. Optiokerroin syntyy työn tuottavuuden kasvattamisen ja palkkatavaroiden jalostusasteen pienentämisen yhteisvaikutuksesta. Työn tuottavuuden muutos ei muuta tavarayksikön arvoa, mutta sitä vastoin jalostusasteen muutos sen tekee. Näin kokonaiskapitalisti on hinannut työvoimatavaran uusintamista jatkuvasti arvossaan, eli abstraktina työnä pienemmäksi. Tämä on juuri se ilmiö, jonka avulla teollisen maailman palkkatyöläisten työvoimatavara on saatu absoluuttisesti arvossaan "halpenemaan". Tällä menetelmällä vaivihkaa Massoni ja teollisuuden kokonais-kapitalisti yhdessä ovat kohottaneet vuosina 1935-1998 lisäarvon suhdelukua m' eli palkkasumma-tavaroiden ja voitto-tavaroiden suhdelukua Suomen teollisuudessa 2,1 - 6,2. Työn tuottavuuden kohottaminen on ollut se varsinainen avain tämän AI x OK = W (elintaso) vision muuttamiseksi koko teollisen maailman kehittämisyhtälöksi, työläisten tietämättä. Ks. Markus Räsänen: "Rooman klubin raportti, puuttuvat sivut". Markus Räsänen Lue lisää täältä http://www.markusreed.julkaisee.fi/16 Uutinen lisätty 15.08.2009 |