Kirjoittaja Aihe: ENT.PRESIDENTTI RYTIN PÄIVÄKIRJASTA  (Luettu 122 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3718
ENT.PRESIDENTTI RYTIN PÄIVÄKIRJASTA
« : Elokuu 03, 2020, 09:18:30 ip »
SOTASYYLLISTEN ASIAKIRJOJA

ENT.PRESIDENTTI RYTIN PÄIVÄKIRJASTA


Saksalaiskuljetukset alkavat ”19.9.1940. Walden ilmoitti, että 2 laivaa, jotka kuljettavat erilaisia sotatarvikkeita Suomeen lähtevät saksasta tänään.

19.9.1940. Wilden ilmoitti, että 3 saksalaista laivaa kuljettaa joukkoja ja tarvikkeita Suomen kautta Norjaan ja edelleen kuljetettavaksi. Lähtee tänään saksalaisesta satamasta.

24.9.1940. Witting esitti valtioneuvostossa saksalaisten kanssa tehdyn kauttakulkusopimuksen. Fagerholm ja Salovaara olivat tyytymättömiä, kun eivät olleet saaneet olla mukana sopimuksesta alustavasti päätettäessä, vaikkei heillä ollut kumpaisellakaan, sitä nimenomaan kysyessäni, mitään muistuttamista sopimuksen tekoa ja sen määräyksiä vastaan. Kalliokoski oli asian käsittelyjärjestykseen nähden vähän epävarma, jotavastoin Koivisto ja Kukkonen voimakkaasti painostivat, että tämän laatuinen sopimus oli hoidettava juuri niin kuin tapahtunutkin. von Born piti myöskin tätä menettelyä asian laatuun nähden luonnollisena, mutta olisi toivonut että poliisille Vaasassa olisi voitu asiasta ennakolta ilmoitaa.

3.1.1941. Kivimäki tuli Berliinistä ja kertoi mm. että eräät tekäläiset olivat ajaneet hänen kandidatuuriaan presidentinvaaleissa hänen tietämättään ja häneltä lupaa kysymättä. Myös Metzger oli harjoittanut agitaatiota samaan suuntaan.

Hitlerin lähettiläs Rytin luona toukokuussa 1941

20.5.1941. Schnurre luonani. Hän toi Hitlerin terveiset ja ilmoitti tämän toimeksiannosta seuraavaa: Berliinin neuvotteluissa viime vuoden marraskuussa oli Molotov ilmoittanut Venäjän voivan yhtyä komivaltasopimukseen ehdolla, että Saksa sallii Venäjän ”päättää tilinsä Suomen kanssa: se on likvidoida Suomi”, sekä suostuu yhteistoimintaan Venäjän kanssa Balkanin asiain järjestämiseksi. Hitler oli heti hylännyt nämä molemmat vaatimukset ja seuraavana päivänä tehnyt sen kovemmassa muodossa, jolloin koko neuvottelut olivat jääneet poliittisesti tuloksettomiksi. Molotov oli matkustanut vihoissaan kotimaahansa. Tämä oli ensimmäinen vakava hankauskohta Saksan ja Venäjän. Uusia on sitten seurannut. Sitten on Venäjä 3.3.1941 antanut deklaration  Bulgarian liittymisen johdosta kolmivaltasopimukseen, tehnyt 24.3.1941 keskinäiset puolueettomuusvakuutukset Turkin kanssa ja ystävyyssopimuksen Jugoslavian kanssa. Tämän maan ja Saksan välisen sodan aattona 5.4.1941 sekä protestoinut Unkarin sodan julistuksen johdosta Jugoslaviaa vastaan11.4.1941. Täten ovat Venäjän ja saksan välit muodostuneet kireiksi ja määrättyjä varovaisuustoimenpiteitä on sotilaallisessa suhteessa molemmin puolin suoritettu. Kaiken tämän ei suinkaan tarvitse johtaa sotaan eikä Hitler puolestaan aloita sotaa, mutta sodankin mahdollisuus on otettava huomioon. sellaistakaan mahdollisuutta ei voida jättää huomioon ottamatta, että Venäjä ryhtyisi hyökkäykseen Suomeen ja Balkaniin turvatakseen itselleen ne edut, joita Molotov Berliinissä oli vaatinut ja siten varmentaakseen asemansa ja saadakseen etumatkaa Saksaan siinä sodassa, joka tällöin Saksan ja Venäjän välillä olisi välttämätön.

Tämän vuoksi Hitler ehdotti, että me lähettäisimme jonkun tai joitakin esikuntaupseereita Saksaan keskustelemaan, miten sotilaalliset toimenpiteet voitaisiin koordinoida tällaisessa Suomeen kohdistuvassa hyökkäystapauksessa. Kenraali Jodi tulisi, jos ehdotukseen suostumme, Saksan puolesta johtamaan tällaisia keskusteluja. Vastasin, että me emme, vaikka Moskovan rauha kirveleekin, missään tapauksessa halua ryhtyä hyökkäyssotaan Venäjää vastaan, emme myöskään halua sekaantua suurvaltojen välisiin aseellisiin selvittelyihin, koska meidän varamme ja voimamme eivät sellaiseen riitä, jota Hitler näkyy edellyttäneen, nim. että Suomen kimppuun hyökätään, tulemme vastaisuudessa kuten aikaisemminkin parhaamme mukaan puolustautumaan yksin. Olemme luonnollisesti erittäin iloisia, jos tällaisessa puolustussodassa saamme apua ulkoapäin. Kysyin selvyyden vuoksi, oliko asia Saksan yleinen asenne käsitettävä siis niin, että jos Venäjä hyökkäisi meidän kimppuumme, Saksa katsoisi etujensa vaativan ryhtyä tällaista hyökkäystä torjumaan eikä jättäisi meitä yksin taistelemaan, kuten jouduimme talvisodassa tekemään. Schnurre vastasi, että Hitler jo viime marraskuun neuvotteluissa osoittama kanta Berliinissä merkitsee, että Saksalla on intressiä Suomen säilymisestä itsenäisenä vapaana valtiona ja hyökkäys Suomea vastaan olisi näin ollen sodan syy Saksalle, edellyttäen ettei Suomi kieltäydy apua vastaanottamasta. Lupasin antaa Schnurrelle vastauksen vähän myöhemmin keskusteltuani sotilasviranomaisten ja muutamien hallituksen jäsenten kanssa.

Kutsuin luokseni Mannerheimin, Rangelin,  Waldenin ja Wittingin ja selostin heille keskusteluni Schnurren kanssa ja kysyin heidän mielipidettään asiassa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että ehdot oli hyväksyttävä ja puheenalaisen selvitykseen ryhdyttävä.
Kello ½ 6  kutsuin Schurren uudelleen luokseni ja ilmoitin hänelle tämän vastauksen sekä että sotilasviranomaiset tulisivat asian meidän puolesta hoitamaan. Schnure ilmoitti, että Rössing olisi täällä yhdysupseerina asiassa, joka olisi pidettävä luonnollisesti salassa ja niin harvojen tiedossa kuin mahdollista.

24.5.1941 marsalkka ilmoitti lähettäneensä upseeriryhmän edellä mainittua asiaa selvittämään.

Tilanne toukok. lopulla 1941.

30.5.1941 presidentin esittelyn jälkeen esitin valtioneuvoston jäsenille ulkopoliittisen katsauksen suunnilleen seuraavaan tapaan:
Jo pidemmän aikaa ovat Saksan ja venäjän suhteet olleet kehittymässä kiristyvään suuntaan. Ensimmäinen sysäys tähän suuntaan koski ainoastaan Suomea. Kun Molotov viime marraskuun 12.-14. päivinä oli Berliinissä, niin hän kysymyksen ollessa Venäjän liittymisestä kolmenvallansopimukseen oli asettanut ehdoksi , että Saksa jättäisi Venäjälle vapaat kädet Suomessa, jotta Venäjä, kuten sanat sattuivat, voisi päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämän maan. Toinen ehto koski yhteistoimintaa Saksan ja Venäjän kesken Balkanilla. Hitler vastasi, että Venäjä oli Moskovan rauhan kautta saanut toteutetuksi kaikki strategiset ja sotilaalliset toivomuksensa Suomessa ja sen pitäisi näin ollen tuntea itsensä tyytyväiseksi. Saksan intressissä oli, että rauhalliset suhteet säilyisivät Pohjolassa, eikä Saksa sen vuoksi voi suostua Molotovin Suomea koskeviin ehdotuksiin. Samoin hylkäsi Hitler myös Molotovin ehdotuksen Balkkaniin nähden. Seuraavana päivänä oli Molotov ottanut samat asiat uudelleen esille, jolloin Hitler kovemmin sanoin oli ehdotukset uudelleen hyvännyt. Molotov lähtikin Berliinistä vihoissaan ja koko käynti oli fiesko. Sen jälkeen alkoi muutenkin välien jatkuva kiristyminen, molemmin puolin keskitettiin yhä suurempia sotilaallisia voimia rajoille ja epäluulo kasvoi. 3.3.1942 Molotov jätti Bulkarialle pahantuulisen nootin Bulgarian liittymisen vuoksi kolmivaltasopimukseen. 24.3.1941 tehtiin demonstratiivinen ystävyys-ja hyökkäämättömyyssopimus Venäjän ja Turkin välillä ja 6.4.1941. juuri ennen Jugoslavien sodan puhkeamista, ystävyyssopimus Jugoslavianja Venäjän välillä. 11.4.1941 jätti Venäjä vielä vastalausenootin Unkarille Unkarin sodanjulistuksen johdosta jugoslaviaa vastaan. Mutta kun sota Balkkanilla päättyi nopeasti, pelästyi Venäjä. Molotov syrjäytettiin pääministerin paikalta 6.5.1941 ja Stalin otti itse vastuun kaikesta. Norjan ,Belgian ja Jugoslaavian ministerit lähetettiin pois Moskovasta 9.5.1942 ja samoin tehtiin Kreikan ministerille. Irakin kanssa järjestettiin diplomaattiset suhteet 16.5.1941 nämä kädenojennukset , joihin oli vielä laskettava hyökkäämätömyyssopimus Venäjän ja Japanin välillä 13.3.1941. eivät ole riittäneet poistamaan epäluuloa ja jännitystä Venäjan ja Saksan välillä.

Jännitys on ollut yhä kasvamassa, vaikka venäläiset suurella myöntyväisyydellä taloudellisissa kysymyksissä lienevät koettaneet tyydyttää Saksaa. nykyään väitetään näiden välillä käytävän neuvotteluja, vaan myös poliittisia ja sotilaallisia kysymyksiä, ja niiden pelätään lähiaikoina joutuvan kriittiseen vaiheeseen. Molemmin puolin tehostetaan vaatimuksia sotilaallisilla varmuustoimenpiteillä, ja sen vuoksi saattaa olla mahdollista, että Saksalaiset esim. lisäävät joukkojen kuljetuksiaan ja materiaalisiirtojaan myös Suomen kautta. Jos todellinen sodan uhka tulee näköpiiriin , niin että molemmat puolet katsovat sen huomioon otettavaksi, on mahdollista, että kumpikin puoli välittämättä kolmannen valtion oikeuksista pyrkii hankkimaan itselleen strategisia etuja valtaamalla itselleen vieraita alueita saadakseen siten parhaat mahdolliset sodankäynnin lähtökohdat. Meillä on tässä suhteessa useita vaarallisia alueita. Mainitsen vain sellaiset nimet kuin Ahvenanmaa, Hanko,Salla,Petsamo.

Tällaisissa olosuhteissa on mahdollista, että ylipäällikön on pakko ryhtyä varovaisuustoimenpiteisiin sotilaallisessa suhteessa.

Jotta eivät mahdolliset tapahtuvat tulisi herroille yllätyksenä, olen tahtonut antaa tämän lyhyen katsauksen.

Sitten 5.6.1941 Vereker pyynnöstään luonani, puhui 1) Puolan edustuksesta täällä, jonka lakkauttamista Saksa on vaatinut. Jätti promemorian,jonka lähetin Wittingille. 2) Kysyi, ovatko Heinrichs ja eräät muut esikuntaupseerit neuvotelleet Berliinissä ja mistä. Vastasin, etten tiedä Heinrichsin neuvotelleen Berliinissä, mutta muita upseereita siellä ehkä on ollut neuvottelemassa saksalaisten tähänastista suurempien kauttakuljetusten järjestämisestä eräiden satamien kautta, joita ei tähän kuljetukseen aikaisemmin ole käytetty.

Sodan edellisviikot.

9.6.1941 annoin valtionneuvostossa katsauksen tilanteeseen. Läsnä kaikki muut ministerit paitsi Salmio. Kerroin saksalaisten SS-divisioonan marssista Norjasta Rovaniemeä kohti ja muista saksalaisten dispositioista kauttakuljetuksessa. Jännitys vallitsee edelleen Saksan ja Venäjän suhteissa. Suunattomia keskityksiä tapahtuu molemmin puolin. Junaliikenne Saksassa on kokonaan keskitetty palvelemaan sotilastarkoituksia. Väietään saksalaisten lähettäneen 200 divisioonaan, paljon tankkeja ja lentokoneita itärajalleen. Keskusteluja väitetään edelleen käytävän. Ne eivät nyt ole ekonoomista laatua, vaan poliittissotilaallista. Vaatimukset menevät nähtävästi sangen pitkälle ja vieraat edut ja oikeudet ovat nähtävästi nytkin kauppavälineenä. Saksan vaatimukset lienevät sellaisia, että suurvalta niitä tuskin voi hyväksyä.

Stalin lienee kyllä koettava säilyttää rauhan ja tekevä sangen pitkälle meneviä myönnytyksiä, mutta hänelläkin on kenraalinsa ja nationalistinsa.

Se aparaatti , joka molemmin puolin on pantu liikkumaan, on siksi valtava,että sitä on sangen vaikea pysähdyttää. Romania ja Unkari ovay myös aseissa. Konflikti voi joutua polttopisteeseen ehkä ennen juhannusta. Meilläkin on pakko ryhtyä määrättyihin varovaisuustoimenpiteisiin ja sotilasjohto onkin kutsunut YH:hon joitakin joukko-osastoja ja valmistelee niitten laajentamista. Sota puhkeaa nähtävästi,jos puhkeaa. Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella ja leviää mahdollisesti pohjoiseen vasta myöhemmin. Selostin sitten Venäjän politiikkaa sekä Suomessa, jossa se askel askeleelta on pyrkinyt meitä tuhoamaan talvisodan jälkeisenä aikana: Kauttakulku Hankoon, Ahvenanmaan demilitarisoiminen, Sallan radan kiirehtiminen, Petsamon-Murmanskin "glacis", ryömäläisyyden kannaminen, puolustusliiton estäminen Ruotsin ja Suomen välillä jne...että kaikkialla muualla. Se on kaikin keinoin koettanut synnyttää maailmansodan ja laajentaa sitä voidakseen pysyen itse sodan ulkopuolella, heikentää kaikkia muita suurvaltoja saadakseen lopulta aikaan vallankumouksia ja sekasortoa kaikkialla, ja silloin voimakkaimpana tilaisuuden toteuttaa pyrkimyksiään Venäjän ja bolshevismin maailmanvaltaan.

Jos Saksan ja Venäjän välillä syntyy sota, voi se olla  eduksi koko maailmalle. Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään, eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin lekessä heikkenisi.
 
Mutta Venäjän mahdollisimman suuri heikkeminen on meillekin pelastumisen ehto. Jos Venäjä voittaisi sodan, niin on meidänkin asemamme muodostuva vaikeaksi, ehkä toivottomaksi. Venäjän määrätessä maailman asioista voittajana ei kukaan voi meitä tukea tai auttaa. Mutta Venäjä on jo nyt tavattoman vahva. Jos se vielä onnistuisi olemaan rauhassa vuoden, muitten suurvaltojen taistellessa keskenään, ei Saksa, paremmin kuin kukaan muukaan enää pystyisi sitä lyömään. Näin ollen niin julmalta kuin se ehkä kuulukin, on meidän melkein toivottava sodan puhkeamista Saksan ja Venäjän välillä toivoen tietysti, että itse voimme pysyä sen ulkopuolella.

Pekkala sanoi, että hän puolestaan vastustaa kaikkia mobilisatiotoimia.Kansa ei halua sotaa, kun ei ole edes leipää. Fagerholm oli samaa mieltä mobilisatiotoimiin nähden sanoen, ettei luonnollisesti kukaan halua sotaa, vaan mielummin pysyisi rauhan tilassa. Mutta minä  luulen , että Suomen kansan suuri enemmistö ei hyväksyisi sellaista, että kun maailman suurin ja häikäilemättömin taistelu uhkaa puhjeta ihan rajoillamme, kenties vesillämme ja ilmatilassammekin, hallitus istuisi kädet ristissä ryhtymättä mihinkään varovaisuustoimenpiteisiin alueemme loukaamattomuuden suojelemiseksi.

Kukkonen puhui voimakaasti Pekkalaa vastaan ja muut olivat samaa mieltä kuin minäkin. Rangel pyysi sotakabinetin jäseniä kokoontumaan kello14.

10.6.1941 Pilppula,Niukkanen ja Vesterinen täällä, Rangellin kanssa. Kerroimme heille suunnilleen sen, mitä eilen esitin valtioneuvostossa. Olivat sitä mieltä, että liikekannallepano yllätysten välttämiseksi olisi kiirehdittävä nopeamassa tahdissa, kuin sotilaatolivat suunnitelleet.

11.6.1941 Rangel esittää tänään sanomalehtimiehille ja sos.dem. ryhmälle tilannekatsauksen. Oli jo esittänyt katsauksen kokoomuksen ja edistyksen ja ikl:n ryhmien edustajille (Pennanen,Linkomies,Salmiala,Kares,Heiniö,Nikula).

Molotov kysyy:"Yhtyykö Suomi Saksaan vai ei."

24.6.1941 saapui myähään illalla sähkösanoma Hynniseltä Moskovasta. Siinä hän ilmoitti, että Molotov 23.6 klo:17.15 oli kutsunut hänet luokseen ja väittänyt suomalaisten maalta ja ilmasta pommittaneen Hankoa sekä kysyi, mitä merkitsee Hitlerin sanonta, että Suomi seisoo rintamassa Saksan ja Romanian kanssa. Hynynen vastasi ei tietävänsä näistä mitään, mutta sitävastoin Suomen radiossa kulleensa, että neuvostolentäjät olivat pommitaneet suomalaisia sotalaivoja ja Alskäriä sekä idässä loukanneet Suomen alueellista koskemattomuutta lähettämällä partioita Suomen puolelle. Molotov sanoi ei tietävänsä asiasta mitään, mutta arveli lisäksi, että suomalaiset lentäjät 23.6 olivat olleet Pietarin yläpuolella. Alas ammuttu kone oli tosin ollu saksalainen. Ääntään korostaen M. jatkoi: Minun on nyt saatava täysi selvyys kysymykseen, yhtykö Suomi Saksaan vai ei. Kysyin tahtooko Suomi saada vihollisekseen lähes kaksisataamiljoonaisen kansan, joka ei tulisi koskaan unohtamaan, että Suomi vaaran hetkellä ja petollisen vihollisen hyökätessä sen kimppuun yhtyi tähän. Samalla saisi Suomi vihollisekseen Englannin, joka ei varmaankaan antaisi  anteeki tällaista menettelyä. Lisäksi voivansa vaikuttaa, ettei Neuvostoliitolla ole mitään vaatimuksia Suomea vastaan. Se ei pyri loukkaamaan Suomen itsenäisyyttäeikä alueellista koskemattomuutta. Se ei vaadi edes Ahvenanmaata eikä muutenkaan vähintäkään palaa alueesta. Ilmoittakaa tämä hallituksellenne, jolta minä olen oikeutettu saamaan vastauksen kysymykseeni, jäättekö puolueettomaksi vai yhdyttekö Saksaan.

Sähkösanomaa oli viivytetty matkalla vuorokauden verran ja sen aikana katkaistu yhteys Moskovassa kokonaan, joten Hynninen ei voinut saada mitään vastausta (V.:g). Sotapäiväkirja selvittää venäläisten hyökkäystoimet Suomea vastaan Saksan -Venäjän sodan alkupäivinä.

Sota on alkanut.

25.6.1941. Rangell piti eduskunnassa puheen, jossa hän selosti venäläisten hyökkäyksiä ja pommituksia Suomen paikkakunnille ja katsoi näiden kautta joutuneemme sotaan Venäjää vastaan ja olevamme velvollisia parhaamme mukaan puolustautumaan. Hallitus sai yksimielisen luottamuslauseen.

26.6.1941. Pidin radioesitelmän Suomen kansalle, jossa myös totesin, että olemme taas joutuneet sotaan. 4.7.1941. Schenfeld oli Suomelle esittänyt promemoria ja tiedusteli asennettamme . Sanoin, että olimme valitettavasti joutuneet Venäjän uuden hyökkäyksen kohteeksi ja pakoitettuja parhaamme mukaan puolustamaan vapauttamme ja elämäämme. Onneksi oli Venäjä joutunut sotaan Saksan ja eräiden muiden valtioiden kanssa, mikä tällä kerralla talvisotaan verraten suuresti huojensi asemaamme. Schoenfeld kysyi, oliko meillä poliittisia sopimuksia Saksan ja sen liittolaisten kanssa. Vastasin, ettei meillä ollut mitään poliittisia sopimuksia paremmin Saksan kuin se liittolaisten kanssa. Sotilasjohtomme on ollut kosketuksessa Saksan sotilasjohdon kanssa sotatoimien koordinoimisesta, mutta olemme niiden kanssa vain bekkigerentteja faktillisen tilanteen vuoksi. Käsitämme sotamme erilliseksi puolustustussodaksi emmekä halua sekaantua suurvaltojen välisiin suuriin välien selvittelyihin, joihin varamme ja voimamme eivät riittäisikään eivätkä ne meitä kiinnosta.

19.7 .1941. Blucher toi Hitlerin omakätisen kirjeen Saksan ja Suomen aseveljeydestä. Samalla hän sanoi, että Saksan hallitus piti välttämättömänä Suomen ja Englannin diplomaattisten suhteiden katkaisemista, koska Englanti Venäjän liittolaisena voi käyttää täällä lähetystönsä kautta saamiaan tietoja ei vain Suomea, vaan myös Saksaa vastaan antamalla tietonsa venäläisille.

22.7.1941. Witting esitteli hallituksesa kysymyksen diplomaattisista suhteista Englantiin, joiden katkaisemisesta Saksan hallitus oli tehnyt virallisen esityksen. Witting sai valtuuden hoitaa asian. Hänen tulisi koettaa välttää katkaisemista ja koettaa selvitä asiasta esim. supistamalla kaupallista ja sotilasedustusta huomattavasti, vaikkapa poistamallakin ne kokonaan. Jos olisi mahdotonta täten asiasta selvitä, olisi hänellä viimeisenä mahdollisuutena mennä suhdekatkoon.
Rytin saama kuvaus Suomen tilanteesta syksyllä 1941.

24.10.1941. Schnurre luonani keskustelemassa kauppa-asioista ja yleisestä tilanteesta. Schnurre sanoi, että saksalaisille Venäjällä on vähemmän vastusta vihollisesta kuin huonoista teistä ja kurjista ilmoista, jotka molemmat tavattomasti vaikeuttavat ja viivästyttävät sotatoimia. Kerroin hänelle omista sotaponnistuksistamme, jotka näin pienelle kansalle olivat melkein ylivoimaisia. 16 % koko kansasta on mobilisoitu, niiden joukossa 80.000 lottaa. Suurin osa metalliteollisuudsta. kutomateollisuudesta ja melkoinen osa muustakin teollisuudesta samoinkuin kuljetuslaitoksesta palvelee sotaa. Sota syö suuren osan kaikista elintarvikkeista ja muista välttämättömyystavaroista ja kuljetusvälineistä. Raha - ja pääomamarkkinat palvelevat sitä jne. Seuraus on ollut, että siviili tarpeet ovat saaneet väistyä. Peltojakin on jäänyt syksyllä kyntämättä, elintarvikkeita ja muita tavaroita kuljettamata jne. Emme ole voineet täyttää vientitavarasitoumustamme ja olemme jääneet velkaan kaikkialle. Olemme menettäneet tässä sodassa väkeä sunnilleen yhtä paljon kuin talvisodassa, mikä on varsin raskas suonenisku pienelle kansalle, vaikka hyvin suuri määrä haavottuneita onkin parantunut. Olemme ponnistaneet voimamme saadaksemme sodan omalta kohdaltamme nopeasti loppumaan ainakin de facto. Liikkeemme ovatkin kaikki onnistuneet. Ainoatakaan tappiota strategisessa mielessä ei ole sattunut. Mutta emme jaksa jatkaa samassa tahdissa, vaikka katsommekin , ettei mikään hinta ole liian kallis itsenäisyyden, vapauden ja vapauteen perustuvan yhteiskunta ja valtionjärjestyksemme pelastamiseksi. Meidän täytyy joka tapauksessa supistaa sotaponnistuksiamme ja palauttaa väkeä siviilityöhön. Aijommekin, saatuamme takaisin menettämämme alueet ja hyvät puolustusasemamme itärajantakana , joiden avulla voimme säästää oman alueemme hävitykseltä, supistaa sotamme mahdollisimman vähiin ja organisoida tätä varten armeijamme uudestaan. Vain nuoremmat miehet jäävät yksikköihin, joiden aseistus koetetaan vahvistaa, joten niiden taistelutahto on mahdollisimman suuri. Vanhemmat miehet palautetaan rauhantöihin, jotka silloin menevät paremmin. Aiomme myös ottaa kaikki suomalaiset joukot ylipäällikömme komentoon ja siirtää saksalaiset joukot, jotka ovat olleet hänen komennossaan, saksalaiseen komentoon.
Englannin  - Suomen suhteet.

11.12.1941. - Marras-joulukuun seuduilla paljon keskusteluja ja toimenpiteitä Englannin  - Suomen välisissä suhteissa, jotka johtivat 6.12.1941 Englannin sodanjulistukseen. Ods! Churchillin kirje Mannerheimillle ja Mannerheimin vastaus siihen. Myöskin Ramsaylla eräitä kosketuksia englantilaisiin, mm. Norman Vernoniin.

24.4.1942.  - Marsalkka Helsingissä everstiluutnantti Viljasen kanssa esitämässä suunnitelman hyökkäyksestä Sorokan suuntaan, johon lähiaikoina pitäisi ryhtyä joukkojen jo ollessa sitä varten pääasiallisesti valmiusasemissa. Pyysi käskystäni asiassa. Lupasin käsitykseni tuumittuani asiaa yli yön ja kirjoittaa mielipiteeni seuraavana päivänä ja lähettää kuriirina päämajaan. Vastaukseni negatiivinen. Kirjekonsepti toisessa vihossa.

10.12.1942. - Weissaner luonani. Kertoi näkemyksistään ja kokemuksistaan Venäjällä, jossa oli liikkunut eri tahoilla parin kuukauden ajan. Hän sanoi henkilökohtaisesti olevansa sitä mieltä, että vähitellen olisi aika ryhtyä pyrkimään rauhaan. Saksan kohdalta on kaksi teoretista mahdollisuutta tehdä rauha Venäjän kanssatai Englannin kanssa. Kun Saksa ei halua rauhaa Venäjän kanssa, on ainoa mahdollisuus rauha Englannin kanssa. Siihen on Hitlerkin aina ollut valmis. Kysyi, emmekö voisi työskennellä tämän ajatuksen hyväksi Ruotsin kautta. Vastasin, että mielestäni Saksan ei ehdottomasti pitäisi torjua ajatusta rauhasta Venäjänkään kanssa. Voisimme harkita hänenkin ehdotustaan ja koettaa löytää sopiva tie. Tukholmassaei mikään pysy salassa ja se vaikeuttaa kaikkea tämantapaista töskentelyä siellä. Vähän myöhemmin keskustelin V:n esityksestä Kivimäen kanssa, joka oli sitä mieltä, että pitäisi kirjoittaa suoraan Churchillille.

28.12. 1942 kirjoitin Kivimäelle, että ehkä paras tie olisi koettaa tehdä erikoisrauha Suomen ja Englannin välillä, saada Englannin lähetystö Helsinkiin ja täällä sitten neuovotteluja käyntiin Saksan ja Englannin kanssa. Kirje toisaalla.

7.2. 1943 tuli Wasastjernalta 6.2. päivätty kirje, toinen samanlainen oli lähetetty marsalkalle.

Rauhan suunittelua.

6. 2 .1943 näytin kirjeen Rangelille ja Waldenille. Lähetin Waldenin asian johdosta päämajaan keskustelemaan Mannerheimin kanssa ja pyysin häntä erikoisesti ottamaan selkoa marsalkan mielipiteestä: 1) Käyttävätkö välikätenä Ruotsia vai USA:ta vai molempia. 2) Milloin hänen mielestään asiasta ilmoitettava Saksalle ja miten asiat järjestettävä saksalaisten kanssa sekä miten saksalaiset joukot saadaan pois. Onko ruotsalaisia joukkoja pyydettävä avuksi ? 3) Miten järjestettävä elintarvike - ja sotatarvikekysymykset: 4) Marsalkan käsitys rajoista, miten suhtauduttava Kalastajasaarentoon. Laivasaareen, Seiskariin ? Mitä ehdotuksia tehtävä Vienaan ja Aunukseen nähden ? 5) Onko meidän jäätävä paikoillemme, missä nyt seisomme, lopulliseen rauhaan asti, jonka amerikkalaiset tahtovat tehtävän lopullisesti vasta 5 vuotta tosiasiallisen sodan päättymisen jälkeen, vai onko ryhdyttävä heti evakoimaan joitakin alueita? 6) Miten raja vedettävä Karjalan kannaksella? 7) Mikä olisi ehdotettava Muurmannin radan kansainväliseksi statukseksi. Kun on erittän tärkeä ei vain Venäjän, vaan myös kansaivälisen liikenteen kannalta ja varsin tärkeä siltä kannalta, että sen turvallisuuden vuoksi voidaan taas vastaisuudssa esittää kohtuuttomia vaatimuksia meitä vastaan. Omasta puolestani pyysin Waldenia esittämään Mannerheimille, etten pitänyt viisaana enkä tarkoituksenmukaisena pyrkiä liittämään Suomeen 1939 rajan takana olevia alueita.

Sitävastoin pitäisi itä-karjalaisille saada se todellinen itsehallinto, joka niille Tarton rauhassa luvattiin, mutta jota ei todellisuudessa ole annettu. Sen vuoksi karjalaisten asuma - alue olisi muodostettava mandaatiksi -  mielummin Suomelle, joka pieteetillä ja ystävällisyydellä osaisi hoitaa karjalaisia ja todella saisi varmaan karjalaiset nopeasti nousemaan heidän suurta luontaista lahjakkuuttaan ja vanhoja perinteitään vastaavalle kultuuritasolle ja taloudelliseen kukoistukseen. Suomelle, sataisiin se jättää jollekin kansainväliselle orgaanille. Mandaatista muodostuisi vähitellen bufferttivaltio Venäjän ja Suomen välille, mikä rauhan säilymiselle näiden välillä vastaisuudessa olisi edullista.
Mannerheimin ja Rytin kuulustelu.

8. 2. 1944 Mannerheim luonani. Sanoi, että Saksa on hävinnyt sodan myös Venäjää vastaan, josta meidänkin vedettävä johtopäätös. Kun Venäjä luonnollisesti lähtee Moskovan rauhan rajoista, eikä voittajalta voida toivoa parempia ehtoja, kuin mitkä sodan alkaessa vallitsivat, ei ole juuri mitään toivoa saada parempia ehtoja kuin Moskovan rauhan rajat. Armeijamme ei venäläisten suurin voimin tehdyn hyökkäyksen sattuessa pysty kovin kauan puolustautumaan menestyksen toivein. Näin ollen  olisi pyrittävä rauhaan nopeasti. Vastasin että olin itäsodan tulokseen nähden jo melko kauan sitten tullut siihen tulokseen, minkä marsalkka nyt on esittänyt. Mitä rauhanehtoihin tulee, niin on Venäjä tosin liittynyt Atlantin julistukseen ja Hull Moskovan konferenssin aattona ilmoittanut meidän tiedoksemme, että Amerikka ehdottomasti pitää kiinni Atlantin julistuksesta. Mutta kun minulla ei ole kovin suurta luottamusta tämän tapaisiin propagandajulistuksiin eikä suurvaltojen eilen antamiin lupauksiin, olen myös tullut siihen tulokseen, että puolestani menisin rauhaan Moskovan rauhan rajoillakin, jos sellainen rauha olisi saatavissa. Epäilen kuitenkin , että saamme vieläkin kovempia ja vaarallisempia ehtoja kuin silloin. Rauhantekoon liittyy lisäksi muita kysymyksiä, kuten esimerkiksi kysymys, miten pääsemme eroon saksalaisista. Tähän M. sanoi, että se on sen ajan murhe. Vastasin, että niin se voi olla, mutta tuntien saksalaisten tavan vielä lopun jälkeenkin pitää sitkeästi kiinni siitä, mihin ovat asettuneet, saattaa käydä niin, että saamme kaiken lisäksi vielä uuden sodan, jossa vielä osan oman kansamme osan kanta voi olla hyvin kyseenalainen ja kenties viedä sisällissotaankin, on kaikkia mahdollisuuksia vakavasti harkittava. Kysyin uskoiko M. että upseeristo kaikissa oloissa ehdottomasti tottelee käskyjä käyttäen aseita ketä vastaan tahansa. M. sanoi uskovansa, että näin tulee tapahtumaan. Huomautin edelleen, että kun on sellainen mahdollisuus olemassa, että venäläiset asettavat sellaisia ehtoja, joita ei täällä katsota voitavan hyväksyä, on meidän joka tapauksessa rauhanneuvotteluihin ryhdyttäessä pidettävä asemamme niin vahvana kuin suinkin. Sen vuoksi olin j aikaisemmin puhunut Waldenin kanssa siitä, että linnoitustöitä Karjalan kannaksella pitäisi erikoisesti joudutta ja siirtää huomattavia lisäjoukkoja sinne, koska pelkäsin venäläisten, jos hyökkäykseen ryhtyvät, tekevät sen juuri Karjalan kannaksella. Samoin olin esittänyt pelkoni siitä, että hyökkäyksen tullen joukkomme Aunuksen kannaksen itäosassa sattaa käydä vaikeaksi peräytyä. Tiedustelin oliko näitä kysymyksiä harkittu Päämajassa. Marsalkka sanoi ei olevansa tarpeeksi strateegi voidakseen sanoa, tulevatko venäläiset hyökkäämään juuri Karjalan kannaksella. Vastasin, etten minä puolestani voi väittää olevani lainkaan strateegi, mutta siitä huolimatta monesta syystä pidän todennäköisenä, että venäläisten päähyökkäys joka tapauksessa tulee, jos he hyökkäykseen ryhtyvät kohdistumaan juuri karjalan kannakseen. Heillä on Pietarissa erinomaiset keskitysmahdollisuudet meidän sitä edes huomaamatta. Pietari on erinomainen huoltokeskus ja lähellä maastoon sopia ja ennen kaikkea sunta meidän kannaltamme kuoleman vaarallinen, ja kun meillä lisäksi on Kannaksella suhteellisen vähän joukkoja, on tuskin syytä tai aihetta otaksua, etteivät venäläiset käyttäisi hyväkseen Kannaksen hyökkäystienä heille tarjoamia etuja. Kannas on sitäpaitsi aina ennenkin ollut venäläisten tärkein hyökkäystie Suomeenja ovat he yleensä tällaisissa asioissa vanhoillisia. Mannerheim sanoi Laguksen divisioonan olevan matkalla Kannakselle, ja sopineensa saksalaisten kanssa, että he ottavat vastaan Uhtuan rintaman, jonne sivustavarmennukseksi jää vain kaksi suomalaista pataljoonaa, niin vapautuu divisioona Kannakselle.

M. sanoi aikovansa jakaa Kannaksen joukot kahteen armeijakuntaan, joiden päälliköiksi tulisivat Talvela ja Siilasvuo, Öhqvist tulisi tarkastavaksi kenraaliksi ja Österman korvaisi Talvelan Saksassa. Armeijakunnat olisivat Päämajan alaiset suoraan. Tämän jälkeen oli puhetta rauhan sondeerauksista ja niiden jatkamisesta. Sitten oli päivälliset, jolla oli läsnä myös Ramsay, Walden ja Tanner. Keskusteltiin edelleen kosketusten ottamisesta Neuvostoliittoon ja oltiin sitä mieltä, että Paasikivi voisi aluksi sondeerata Tukholmassa. 1944 helmi - huhtikuussa paljon eri vaiheisia tunnusteluja rauhan kysymyksessä, joista ei tullut lopuksikaan muuta kuin Paasikiven ja Enckellin Moskovassa 2. 4 . saamat ehdot, jotka esiteltiin eduskunnalle 2. 4. 1944. Sen jälkeen vastaus 6. 4. toimitettiin venäläisille, jotka totesivat 22. 4. etteivät suomalaiset olleet heidän ehdotuksiaan hyväksyneet. Eri vaiheet selviävävät asiakirjoista."



         

« Viimeksi muokattu: Elokuu 03, 2020, 09:20:07 ip kirjoittanut VD.com »