Kirjoittaja Aihe: Suomen autonomia valtiona (kirjoitus 1908)  (Luettu 2399 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3717
Suomen autonomia valtiona (kirjoitus 1908)
« : Tammikuu 04, 2011, 07:47:23 ap »
Suomen autonomia valtiona (kirjoitus 1908)

 

Tässä talossa pidettiin Porvoon valtiopaivät 1809. Gymnasium 1760-1850.
Kuva:VD

Pääministeri Etolupmin puheen johdosta.

Olemme eri tiedoituksissa osoittaneet, ettei Suomen suhdetta Venäjään suinkaan, niin kuin herra Stolypin pitämässä puheessaan väitti, järjestetty Haminan rauhanteossa, vaan Porvoon valtiopäivillä. Rauhansopimus on kansainoikeudellinen asiakirja, joka määräsi suhteet ulkomaihin, nimenomaan Ruotsiin. Porvoon tapahtumilla taas on valtio-oikeudellinen merkitys, ja ne ratkaisivat Suomen aseman Venäjän valtakunnassa*)

Antaessaan maalik. 27 1809 päivätyn vakuutuksen valtiopäiville vahvisti Aleksanteri ensimmäinen olemaan voimassa ne perustuslait, joiden mukaan Suomea ennenkin oli hallittu. Tästä oli seurauksena, etteivät keisarikunnan lait tulleet laeiksi Suomeen, vaan että tätä maata päinvastoin oli hallittava oman erikoisen valtiosäännön mukaan. Se on: Suomi tuli keisarikunnasta erotetuksi valtioksi, jolla on oma valtiosääntönsä ja omat lakinsa.

Suomi on siis Venäjään nähden eri valtio eikä suinkaan pelkkä itsehallinnolla varustettu autonominen maakunta, niin kuin pääministeri uskotteli. Tämän väietelmän ei oikeastaan luulisi kaipaavan enempää todistamista. Jokainen näet myöntänee, että ne perustuslait, jotka olivat voimassa Suomea erotettaessa Ruotsista, muodostivat valtiosäännön.

Kun juuri nämä lait, tämä valtiosääntö, vahvistettiin Suomessa edelleen voimassa olevaksi niin se tietysti merkitsi, että Suomi tuli olemaan oma erityinen valtionsa.

On vaikea käsittää, miten tämmöistä totuutta halutaankaan mennä kiistämään. olihan sitä paitsi Aleksanteri ensimmäinen itse teoillaan ja nimenomaisilla lausunnoillaan osoittanut, että hänen tarkoituksenaan on ollut antaa Suomelle veroinen valtiollisuus. Niinpä hän kenraalikuvernöörille syysk. 26 osoittamassaan käskykirjeessä sanoo, että hänen tarkoituksenaan on ollut antaa Suomen kansalle "valtiollinen olemus", "jotta se ei katsoisi itseänsä Venäjän valloittamaksi, vaan oman ilmeisen etunsa kautta siihen liitetyksi" ja että sen vuoksi ei ainoastaan sen yhteissuunallisia, vaan myös sen "valtiolliset lait" on säilytetty. Samasta perusajatuksesta lähti myöskin se hänen toimenpiteensä, että 1809 perustettiin erityinen "hallituskonkeli" hoitamaan Suomen yhteistä hallintoa. Tästä toimenpiteestä lausutaan maalisk. 27 1810 annetussa julistuskirjassa, että se ainoastaan toteuttaa keisarin perusaatteen, että Suomen kansaa on hallittava kansakuntana, joka nauttii valtiosäännöissä sille vakuutettuja oikeuksia, jotka kuuluvat sen valtiolliseen olemukseen. Ja kun hallituskonselji muutettiin "senaatiksi", lausuttiin asiasta koskevassa julistuksessa helmik. 21 1816, että keisari on vieläkin tahtonut miettiä Suomen hallituksen välittömän suhteen hänen henkilöönsä ja katsonut sopivaksi "yhtäpitävästi sen nimen kanssa, mitä korkeimmilla hallintolaitoksilla keisarikunnasamme ja siihen äsken liitetyssä Puolan kuningaskunnassa on "antaa Suomen hallitukselle nimen" Meidän Suomen Senaattimme".   Suotakoon tässä huomiota ainoastaan siihen, että senaatti julistuksessa asetetaan tasa-arvoiseksi keisarikunnan korkeimman hallintolaitoksen rinnalle ja ettei Suomen asioita tunnusteta kuuluvana keisarikunnan korkeimmalle hallintolaitokselle.

Tämmöisten tosiasioiden pitäisi toki todistaa pinttyneimmällekin Suomen oikeuden kadehtijalle ja vastustajalle että Suomen kansa nauttii autonomiaa, itsehallintoa, valtiona. Ei ole muuten vähäistä merkitystä sillä, että Speranski, joka oli keisarin oikeana kätenä Suomen muuta asemaa järjestettäessä, aivan nimenomaan selitti: "Suomi on valtio eikä suvernementti". Niittenkin venäläiset jotka eivät voi Speranskia hyväksyä, vaan pitävät häntä valtiollisena seikkailijana, pitäisi joka tapauksessa myöntää näiden hänen sanojensa merkitys, kun on selvitettävänä niiden asiakirjojen sisältö, jotka ovat Speranskin myötävaikutuksella syntyneet.

Suomen valtiollisuuden tueksi voidaan myös esittää ne hallitsijanvakuutukset, jotka kaikki Aleksanteri ensimmäisen korkeat seuraajat valtaistuimelle noustessaan ovat antaneet. Nämä vakuutukset ovat näet yhtäpitävät sen vakuutuksen kanssa, jonka kautta jalo valloittaja-keisari järjesti Suomen valtio oikeudellisen aseman. Sitä paitsi ovat monet venäläiset valtiomiehet paitsi Speranskia tunnustaneet Suomen eriaseman valtiona. Niinpä kenraalikuvernööri, kreivi Steinheil Iausuu Nehbinderille lähettämässään kirjeessä: "Olen täysin vakuutettu siitä, että laki, joka on julkaistu yleensä Venäjällä, ei voi ulottua Suomeen siihen nähden, että, tällä maalla on oma hallitsijan vahvistama valtiosääntönsä".  Yhtäpitävän käsityksen mukaiseksi puhutaan useissa Venäjän ja ulkomaitten välillä tehdyissä sopimuksissa Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista, mitä ei olisi voinut tapahtua, ellei Suomea olisi pidetty valtiona: sillä maakunnalla ei ole alamaisia. Mainitsematta niitä lukuisia ulkomaalaisia valtinoikeuden tutkijoita, jotka tieteen valossa ovat osoittaneet Suomen olevan valtion, on lopuksi Venäjänkin oikeus ja valtiotieteen edustajista enemmistö tunnustanut Suomen autonomian valtiona.

Kiinnipitäminen siitä perusaatteesta, että Suomi nauttii autonomiaa valtiona, on epäilemättä kansallemme elinehto. Tämän seikan alleviivaavat perustuslailliset yhtä hyvin sosialistit ja maalaisliittolaiset valtiollisten määritelmäin johdosta ehdottamissaan ponsissa. Innoissaan päästä kotimaista hallitusta repimään suomettarelaiset (nyk. Kokoomus) sitä vastoin unohtivat koko asian. Mutta perästäpäin hekin ovat selittäneet pitävänsä kiinni tästä oikeudestamme. Missä määrin tämä vakuutus saattaa olla järjellisissä yhteydessä heidän umpimähkäisen myöntyväisyyskantansa kanssa, on kumminkin oma kysymyksensä.


Siitä perusaatteesta, että Suomi on valtio, seuraa joka tapauksessa monta mitä tärkeintä johtopäätöstä. Niinpä siitä johtuu, että Suomen yhteiskunnalla on valta itse määrätä valtiosääntönsä, so. säätää ja muuttaa sitä lakia, jonka mukaan sen viranomaiset harjoittavat julkista valtaa sen jäseniin nähden. Sitä vastoin ei kellään muulla ole oikeutta säätää tälle maalle lakia, joka velvoittaisi sen asukkaita, eikä myöskään muun maan viranomaisilla ole oikeutta harjoittaa julkista valtaa tämän maan asukkaiden keskuudessa. suomen kansalaiset ovat välittömästi ainoastaan Suomen lain ja Suomen esivallan alaiset. Sen mukaisesti Venäjän ja Suomen yhteinen hallitsija toimii Suomen suuriruhtinaana, kun hän eduskunnan myötävaikutuksella säätää kansallemme lakia, niin kuin hän toimii Venäjän keisarina, kun hän nyttemmin duuman myötävaikutuksella säätää keisarikunnalle lakia.

Niinikään yhteinen hallitsija hallitsee Suomea apunansa Suomen senaatti, niinikään hän hallitsee keisarikuntaa apunansa tämän maan hallitus. Yhtä vähän kuin valtakunnan duuma voi säätää meille lakeja, yhtä vähän voi Venäjän harjoittaa julkista valtaa meillä ja olla vastuunalainen tapahtumista täällä.

Suomen autonomia valtiona suojelee meitä siten kaikesta vieraasta sekaantumisesta sisäisiin asioihimme.

*)Näillä valtio päivillä Suomelle luovutettiin nimenomaan autonomia valtiona.  


KARJALA Viipurissa torstaina 28 p:nä toukokuuta 1908 N:o 122


VD




« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2011, 11:42:09 ip kirjoittanut VD.com »