|
VD.com
|
 |
« : Heinäkuu 16, 2010, 18:44:11 » |
|
”Koivukosken laukaus” 1920
”O. W. Kuusisen kaltaisen työväenliikkeen tunnetuimman johtohenkilön panos vallankumouksellisen työväenliikkeen järjestämisessä ei voinut pitkään pysyä salassa. Jo v. 1919 työpaikoilla tiedettiin, että Kuusinen oli Helsingissä, ja se innosti työväkeä toimintaan. Valkoiset viranomaiset yrittivät kaikkensa saadakseen hänet verkkoonsa.
Kuusisen ilmiantajalle oli luvattu kymmenientuhansien markkojen palkkio. Kun sitten helmikuussa v. 1920 levisi hätkähdyttävä tieto, joka kertoi hänen saaneen surmansa poliisietsivän luodeista Pohjanlahden jäällä, se järkytti maamme työtätekevää väestöä syvästi. 5000 Helsingin työläistä kokoontui suureen mielenosoitukseen. Sosiaalidemokraattiset lehdetkin julkaisivat kirjoituksia Kuusisen ansioista työväenliikkeen johtajana. Suomen hallitukselle satoi ulkomailta suuttumuksen ja turmion ilmaisuja. Mieliala kuumeni niin, että sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä piti välttämättömänä puuttua asiaan välikysymyksen muodossa.
Etsivä keskuspoliisi toimitti helmikuun 17 pnä lehdille oman meriselityksensä asiasta. Siinä kerrottiin poliisin saaneen helmikuun 4 pnä tietää, että Kuusinen olisi Turussa ja aikoisi matkustaa Vaasan saariston kautta Merenkurkun poikki Ruotsiin. Ilmoituksentekijä ohrana (poliisi) Koivukoski oli määrätty matkustamaan Kuusista etsimään sekä tavattaessa vangitsemaan hänet. Hän kertoi keksineensä 9 pn aamulla jäällä Kuusiseksi luulemansa hiihtäjän, joka ei kuitenkaan halunnut seurata poliisin paluukäskyä. ”Minua ei yksi mies vie takaisin”, kertoi poliisi miehen sanoneen ja pistäneen käden taskuunsa ”ottaakseen sieltä aseen”. Poliisi ampui kuitenkin kertomansa mukaan ensimmäisenä.
Tämä kertomus herätti sitäkin suurempaa huomiota, kun Helsingin poliisiviranomaiset väittivät saaneensa Koivukoskelta poliisiraportin vasta viisi vuorokautta ”tapahtuneen” jälkeen, helmikuun 16 pnä. Ministeri Ritavuoren tiedon mukaan heidät hälytti jalkeille Ilkka-lehti, joka helmikuun 12 pnä oli julkaissut Artturi Leinosen Lapualta välittämän uutisen Kuusisen ”vangitsemisesta” Oravaisissa. Asiaa selvitellessä kävi ilmi, että Leinosen tieto oli lähtöisin Kosolasta, jossa Koivukoski oli käynyt kerskumassa päässeensä Kuusisen jäljille ja lähtevänsä takaa-ajoon.
Saalis jäi kuitenkin Kosolan joukolta tavoittamatta. Sen välikappaleeksi oli osunut huijari, joka oli valmis surmaamaan miehen kuvitellen saavansa haltuunsa Kuusisesta luvatut lunnaat. Koivukosken kerrottiin ampuneen itsensä, kun tieto Kuusisen kuolemasta osoittautui perättömäksi. Tapaus oli koko hallitusvallalle ennennäkemätön skandaali ja ankara tappio fasistiselle taantumukselle. Kuusinen, joka seurasi kohinaa Helsingissä, julkaisi muutaman päivän päästä kuuluisan kirjeensä Suomen porvariston johtajille, jossa heidän politiikkansa kelvottomuus ja kataluus paljastettiin. Työväen keskuudessa asian uusi käänne synnytti iloa ja toimintaintoa.”
Lainaus kirjasta: KIPINÄSTÄ SYTTYI TULI 1958
|
