Operaatio Barbarossa ja Suomi. Heikki Typpö.Edellisestä Ā¯erillissotaĀ¯ kirjoituksesta käyty keskustelu oli mielestäni niin hyvä, asiallinen ja asiantunteva, että sitä on syytä jatkaa. Kommentaattorit Harinen, Hölttä ja Kasino-Tom kävivät kokonaisvaltaista keskustelua toisen maailmansodan strategiasta ja taktiikasta ja Suomen osuudesta siinä. Tällaista keskustelua ei ole ennen julkisuudessa käyty.
Strategia -käsitettä tulee laajentaa Harisen logiikan mukaisesti vieläkin laajemmaksi. Hitlerismin todellinen strategia keisarikunnan romahdettua ja Saksan kärsittyä tappion 1. maailmansodassa oli feodalismin palauttaminen uudistettuna ja tieteellisesti perusteltuna järjestelmänä uhkaavan kapitalismin oloissa. Biologisilla tekijöillä oikeutettiin uutta ideologiaa, fasismia, organisoimaan uuden aateliston ja uuden orjaluokan, jonka mittasuhteet olivat maailman luokkaa. Fasismi on nähtävä yhteiskunnan rakenteena, ei pelkestään polttouuneina ja holokaustina.
Fasismi on tähän saakka haluttu typistää yksittäisten natsien ja fasistien psykologiseksi ominaisuudeksi, henkilökohtaisen pahuuden ilmetymäksi. Sitä ei ole analysoitu luokan ideologiana, vaikka se ilmeni monissa eurooppalaisissa maissa, kuten Italiassa, Espanjassa ja myös Suomessa. Fasismi on luokkaideologia, joka vaatii vastaansa ihmisten tasa-arvoon perustuvan ideologian, työväenluokan ideologian ja luokkataistelun sen puolesta.
Suomen oma barbarossa -suunnitelma alkoi itsenäisyytemme alussa. Hirvittävällä teurastuksella, pyrkimyksellä kuningasvaltaan, punavihalla, terrorilla, Venäjän rajan linnoitustöillä, Suur-Suomi -visioilla ja liittoutumisella Saksan strategiaan. Se jatkui hyökkäyssodalla Saksan rinnalla, keskitysleirien rakentamisella Karjalaan, tappiolla ja tappion selittelyillä sekä Venäjävihan loputtomalla ylläpidolla vielä tänä päivänä. Erillisotamyytillä halutaan irtaantua historian painolasteista ja yhteydestä aseveljeyteen fasistisen Saksan kanssa.
Suomen historiankirjoitus on valheen historiaa, valkoista valhetta. Yhteiskunnalliset syyt ja seuraukset on käännetty nurin päin. Sorretuista on tehty sortajia. Riistetyistä rosvoajia, työttömistä työttömyyden aiheuttajia, syrjäytetyistä vallan väärinkäyttäjiä. Menossa olevasta lamasta syytetään köyhyyden rajamailla olevia ja ikääntyneitä ihmisiä. Barbarossa strategia on edelleen voimassa.
Näytteitä edellisestä keskustelusta:
Harinen: Ā¯ Ā¯Strategia on oppi siitä, kuinka sota voitetaan, kun taktiikka on oppi siitä, kuinka taistelu voitetaan.Ā¯ Strategia käsittää myös kaikki sodan valmisteluun liittyvät asiat varsinaisen sodankäynnin lisäksi. Strategian yläpuolella suurstrategia ja alapuolella operaatiotaito.
Operaatio Barbarossa oli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon ja osa Saksan strategiaa toisen maailmansodan voittamiseksi. Svechinin määritelmän mukaan peraatiotaito on Ā¯kokonaisuus, joka on suunnattu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi etukäteen määrätyssä aikataulussaĀ¯. Tätä yhteistä päämäärää tavoiteltiin suomalaisten ja saksalaisten kesken suunnittelemalla etukäteen toimintaa, alistamalla toiselle joukkoja ja resursseja sekä antamalla joukoille toiminta-aluetta (Pohjois-Suomi toiminta-alueeksi joukkoineen, etelän lentokentät, laivastolle tukikohdat saaristomereltä, luotsit, yhteysupseerit, jne.)
Silberfuchs oli myös osa Barbarossaa, ei sitä olisi Barbarossasta erillään aloitettukaan. Se oli Saksan Norjan armeijan omalle operaatiolle annettu nimi, operaation sisäinen operaatio joka määriteltiin Barbarossan suunnitelmissa. Muillakin Saksan armeijakunnilla, laivastolla ja ilmavoimilla oli Barbarossan alkaessa ja sen aikana omia Barbarossaan kuuluneita operaatioita joille annettiin jopa oma nimi. Samaa Barbarossaa ne olivat silti kaikki, eikä siitä erillään.
Ja mitä tuohon toiminnan puolustuksellisuuteen tulee niin puolustuksellista hyökkäystähän se oli koko Barbarossa, jos Goebbellsiä yhä uskoo. Saksan Norjan-armeijan Esikunta antoi jo 16.6. kirjallisena suunnitteluohjeen myöhemmin aloitettavasta Ā¯puolustuksellisestaĀ¯ hyökkäyksestä kenraalimajuri Siilasvuon komentamalle Kolmannelle Armeijakunnalle (III AK) eli hyvissä ajoinhan suomalaisetkin olivat Ā¯puolustustaĀ¯ järjestämässä.
Mitä noihin Rytin puolustuspuheisiin tulee niin tottakai Suomen päämäärät olivat omat - niin ne olivat muillakin Saksan liittolaisilla, jotka kävivät ihan samalla tavalla omaa Ā¯erillissotaansaĀ¯ Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Suomi erosi muista liittolaisista vain siinä, että armeija oli omassa komennossa, muilla oli saksalainen komento. Silti Suomelle kelpasi Saksan toimittamat aseet, polttoaine ja vilja, joilla se Ā¯erillissotaansaĀ¯ kävi. Olihan Mannerheimilla komennossaan Karjalan rintamalla saksalainen divisioonakin, liekö ollut sitten muodon vuoksi vain sodan erillistä luonnetta osoittamassa? Kai Tuula sen sellaiseksikin osannee selittääĀ¦. Ā¯
Kasino-Tom: Ā¯Mauno Jokipii sanoo teoksensa Ā¯Jatkosodan syntyĀ¯ jälkisanoissa jotensakin siihen tapaan (minulla ei ole ko. teosta käsillä) että hän on tutkimuksellaan osoittanut sen että Suomen johto hakeutui välirauhan aikana täysin tietoisesti mukaan Saksan hyökkäykseen Venäjälle ja kuinka se sen teki. Sitten Jokipii jatkaa että hän ei ole lainkaan käsitellyt sitä seikkaa miksi Suomen johto toimi näin.
Ne syyt jäävätkin keskustelukysymyksiksi kuten Jokipiikin toteaa. Kysymykseen Ā¯miten tekiĀ¯ löytyy pitävät dokumentit, kysymykseen Ā¯miksi tekiĀ¯ ei dokumentteja luonnollisesti voi samalla tavalla olla.
Jos jätetään vähemmälle huomiolle sinänsä mukana vaikuttamassa olleet asiat kuten venäläisviha ja -kauna, Suur-Suomi pyrkimys, talvisodan kosto ja aluemenetysten palautusyritys ja Itä-Karjalan luonnonvarojen houkutus, jää jäljelle turvallisuuspoliittinen ajattelu silloisissa olosuhteissa.
Turvallisuuspoliittiseksi ratkaisukseen Suomen johto päätti valita ennaltaehkäisevän hyökkäyksen Saksan rinnalla Venäjälle (paljon käytetty perustelu kolmen kannaksen rajojen sotilaallisesta edullisuudesta).
Suomen johto toki tiesi mitä teki. Tiesi mitä seuraisi jos sota hävittäisiin. Häviö tuli ja voittajat reagoivat kuten aina ja kaikkialla reagoivat. Tuli aika etsiä uusia ja parempia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Ehkä ainoa asia joka oli Suomen johdolle yllätys oli heidän osakseen tullut suhteellisen lempeä kohtelu voittajien taholta verrattuna muihin Saksan rinnalla sotineisiin maihin.
Suomen kansan sieluuun ei jatkosota vammoja jättänyt. Jätti vain konkreettiset menetykset, vammat ja kärsimykset. Kansan sielu on terve.Joidenkin yksilöiden sodan lopputuloksen johdosta kokemat henkiset ilmavaivat ovat asia erikseen, mutta ei niillä ole sen kummempaa merkitystä. Kiukuttelemalla tuottaa vain harmia itselleen. Suomen tarina jatkosodan jälkeen on ollut suuri menestys.
Ā¯Ryti hirteenĀ¯ ja Ā¯panssarit Tallinnan kaduilleĀ¯-iskulauseiden kanssa ei valtavalla Suomen kansan enemmistöllä ole mitään tekemistä eikä kosketusta. Mm. Karjalan palautuspyrkimyksen parissa askaroivilla piireillä on sellainen vääristynyt käsitys (tai ainakin he asian niin esittävät) että Suomen kansa olisi jakautunut kahtia, joko heihin tai noiden iskulauseiden esittäjiin. Tosiasiassa molemmat marginaaliset porukat ovat kansalaisille yhtä vieraat.Ā¯ Lähettänyt Heikki Typpö blogiin Kapitalismin perunkirjoitus -
Heikki Typpö 7/10/2010
[http://www.punavihreakeskustelu.blogspot.com]
KOMINFORMhttp://www.kominform.eu/VD
