Kirjoittaja Aihe: Irakin öljy synnyttää uusia konflikteja  (Luettu 2507 kertaa)

VD.com

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3696
Irakin öljy synnyttää uusia konflikteja
« : Kesäkuu 14, 2014, 11:47:45 ip »

Irakin öljy synnyttää uusia konflikteja

 

OPEC:in mukaan Irakin päivittäinen öljyntuotanto nousi helmikuussa 400 000 barrelilla, saavuttaen 3,4 miljoonaa barrelia päivässä - korkeimman määrän viimeisen vuosikymmenen aikana. New Eastern Outlook tarkastelee Stanislav Ivanovin artikkelissa Irakin konfliktia öljytuotannon näkökulmasta.

Lähde: Stanislav Ivanov 28.5.2014 / New Eastern Outlook
Käännöstoimittaja: Ville Kyrönlahti
14.6.2014, Verkkomedia.org


 


Irakin öljy synnyttää uusia konflikteja

Vientiin menee kaikkiaan 2,8 miljoonaa barrelia. Mikäli maa pystyy säilyttämään vuotuisen päiväviennin 2,9 miljoonassa barrelissa, sen tulot tulevat olemaan 100 miljardia dollaria vuodessa (vuonna 2013 Irak tuotti noin 89 miljardia dollaria pitämällä keskimääräisen päivittäisen vientitason 2,4 miljoonassa barrelissa).

Irakin viranomaiset pyrkivät saavuttamaan 4,5 miljoonan barrelin päivätason kuluvan vuoden loppuun mennessä ja rikkoa 9 miljoonan barrelin päivärajan vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) vuosikertomuksen mukaan Irak voi olla yksi maailman top-3 hiilivetyjen viejistä vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka Irakin öljyntuotanto on saavuttanut sotaa edeltäneen tason, ei maan kansan enemmistön oloissa ole kuitenkaan tapahtunut odotettuja parannuksia. Valtion asevarusteluun käytetään kymmeniä miljardeja dollareita (raskaan sotilaskaluston ja aseiden toimitus Yhdysvalloista on jo arvoltaan 20 miljardia dollaria), laajamittainen korruptio syövyttää valtiokoneistoa ja viranomaisiin kohdistuva terrorismin uhka kasvaa yhdessä aseellisen vastarinnan ohella.

Irakilaiset kärsivät päivittäin vesipulasta, tuhotusta sähköinfrastruktuurista sekä heikkenevästä terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmästä.

Keskushallinnon syrjivä suhtautuminen sunniväestöä kohtaan sekä menneillään olevat ulkovaltojen yritykset saattaa maa etnisten ja uskonnollisten konfliktien valtaan, on vain suora tie uuteen sisällissotaan.

Irakin mahdollinen hajoaminen useampaan valtioon (shiiat etelässä, sunnit keskialueilla ja lännessä, kurdit pohjoisessa) on lähempänä kuin koskaan.

 
Ulkomaiset toimijat ovat sitoutuneet epävakauttamaan Irakin, aktiivisimpia ovat Saudi-Arabia ja Qatar. Ne näkevät Irakin nousevana uhkana omille poliittis-taloudellisille eduille.

Persianlahden monarkiat eivät hyväksy shiia-enemmistön valtaannousua Irakissa, koska se voi vahvistaa Iranin valta-asemaa. Persianlahden maiden kuninkaat, emiirit ja sheikit maalailevat itselleen tulevaisuuden kauhukuvia shiiavallan laajenemisesta alueella. Toinen Saudi-Arabian ja Qatarin syy tunkeutua Irakiin liittyy mahdolliseen hiilivetyjen hintavalvonnan menettämiseen.

Iranin vastaisten pakotteiden heikentyminen ja asteittainen Irakin vientitasojen nousu saattaa johtaa hintojen laskuun hiilivetyjen maailmanmarkkinoissa ja siten heikentää merkittävästi kuningaskuntien taloudellista merkitystä. Tämä heikentäisi myös niiden roolia sekä kansainvälisellä areenalla että islamilaisessa maailmassa.

Seurauksena ulospäin vaurailta näyttävissä kuningaskunnissa saattaisi syntyä levottomuuksia ja joukkomielenosoituksia, aivan kuten ”arabikevään” alkuaikoina.

Irakin pääministeri Nuri al-Maliki ilmoitti 9.maaliskuuta 2014 virallisesti, että Saudi-Arabia ja Qatar ovat ryhtyneet tietoisiin toimiin horjuttaakseen Irakia. ”He hyökkäävät Irakiin suoraan ja epäsuorasti Syyrian kautta. Ne ovat julistaneet sodan Irakia vastaan. Saudi-Arabia ja Qatar ovat ensisijaisesti vastuussa Irakin kärsimästä terrorismista sekä yleisestä turvallisuuskriisistä”, sanoi al-Maliki ranskalaisen televisiokanava France 24:n haastattelussa.

Irakin pääministerin mukaan Saudi-Arabia ja Qatar ovat tarjonneet Irakin militanteilla poliittista, taloudellista ja mediatukea sekä toimittaneet näille aseita.

Irakin raja-alueilla tehdyt lukuisat tiedustelu-upseerien pidätykset ovat osoittaneet Malikin väitteet todeksi. Aseellinen kapina läntisessä Anbarin maakunnassa sekä kasvava terrori-iskujen ja joukkomielenosoitusten aalto niin sanotun ”sunnikolmion” alueella ovat suurelta osin Saudi-Arabian ja Qatarin organisoimia.

 
Irakissa on kiistelty myös kauan öljystä ja kaasusta saatavien tulojen jakamisesta. Tulonjakoa säätelevä laki otettiin käyttöön Saddam Husseinin aikakaudella, mutta se ei ole enää voimassa, sillä uuden lainsäädännön omaksuminen on joutunut al-Malikin hallituksen jalkoihin.

Raporttien mukaan Kurdistanin alueella sijaitseva Erbil ei ole saanut 17 % hiilivetytuloja, jotka sille Irakin lain mukaan kuuluisivat. Täyttääkseen alueellisen budjettivajeen sekä saavuttaakseen paremman taloudellisen riippumattomuuden Bagdadista, on Irakin Kurdistan ottanut käyttöön omat lait luonnonvarojen hyödyntämiseksi.

Alueen luonnonvaroihin kuuluu 45 miljardia barrelia öljyä ja 2,8 biljoonaa kuutiometriä kaasua. Kurdistanin aluehallinto on allekirjoittanut jo yli 50 sopimusta eri kansainvälisten yritysten kanssa, jotka suorittavat öljyn- ja kaasunporausta sekä etsintää. Yritysten joukossa on maailmankuulu Exxon-Mobil, Total, Chevron ja Gazprom Neft.

Tämä on ainoa venäläisyritys, joka on allekirjoittanut Irakin kurdialuetta koskevan sopimuksen vähintään 670 miljoonan öljybarrelin pumppaamiseksi. Yhtiö suunnittelee investoivansa noin 1 miljardi dollaria Kurdistanin öljykenttien kehittämiseen. Gazprom Neft työskentelee myös Irakin keskushallinnon kanssa öljyalalla Badrassa.

Loppuvuodesta 2013 Kurdistanin alkoi viedä öljyä ja kaasua Turkkiin Ankaran ja Erbilin välisen sopimuksen mukaisesti. Väitetään, että puolet hiilivedyistä kuuluisi Turkille ja loput kuljetettaisiin Ceyhanin sataman kautta maailmanmarkkinoille. Tällä hetkellä suurin osa öljystä on säilytettävänä Ceyhanissa. Kurdistanin öljynviennin täytyy yltää 400 000 barreliin päivässä vuoden 2014 loppuun mennessä.

Irakin viranomaiset Kurdistanissa ovat viime aikoina neuvotelleet öljy- ja kaasuputkihankkeista Iranin kanssa. Lopputulos saattaa olla öljy- ja kaasuputkien rakentaminen Iranin ja Pohjois-Irakin välille. Putket kuljettaisivat raakaöljyä kurdialueilta Iraniin Kermanshahiin, jossa se tultaisiin käsittelemään ja jalostamaan, ja sitten viemään takaisin öljytuotteina.

Maakaasuhankkeet voivat johtaa iranilaisen kaasun vientiin kurdialueille Sulaymaniyahiin ja Erbiliin. Kurdiviranomaiset ovat alkaneet etsiä sijoittajia ja urakoitsijoita oman jalostuksen ja petrokemikaaliteollisuuden luomiseksi. Ala saattaa kiinnostaa venäläisyrityksiä, erityisesti Tatneftia.

Luonnollisesti Bagdad on ärsyyntynyt kurdien aloitteista öljysektorilla, joka on johtanut pyrkimyksiin korostaa Irakin valtion yksinomaista oikeutta hallita kansallisia hiilivetyvaroja. Irakin viranomaiset ovat vaatineet Erbiliä kertomaan heille etukäteen tuotettavien ja vietävien hiilivetyjen määristä, koska niiden hintojen olisi vastattava kansainvälistä tasoa.

Bagdadin mukaan myös kaikki toimitukset olisi tehtävä valtionyhtiö SOMO:n (State Organization for Marketing of Oil) kautta sekä kaikki öljystä ja kaasusta saatavat myyntitulot olisi talletettava Irakin kehitysrahaston (DFI) tileille Yhdysvaltoihin.

Kurdijohtajat sallivat SOMO:n osallistua Erbilin kansainvälisiin öljy- ja kaasukauppoihin, mutta vain tarkkailijana. Vähentääkseen jännitteitä al-Malikin hallituksen kanssa, ehdottivat Turkin viranomaiset Ankaran, Bagdadin ja Erbilin välisen komitean perustamista öljyn kuljettamiseksi Irakista Turkkiin.

On syytä huomata, että hiilivetyjen tuotannon kasvu Irakissa ei ole erityisemmin parantunut maan kansalaisten elämää, eikä se ole tuonut liiemmin rauhaakaan maan kolhiintuneelle maaperälle.

Kiistat öljyn ja kaasun viennistä kertyvistä voitoista lisää jännitteitä maan eri etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä ja voi johtaa jopa valtion hajoamisen. Persianlahden monarkiat eivät hyväksyisi vahvaa Irakia, jolla olisi johtava asema hiilivetymarkkinoilla, joten he tulevat jatkamaan kumouksellista toimintaa niin sanotun ”Sunnikolmion” alueella.

He yrittävät muuttaa Irakin – kuten Syyrian – ääri-islamilaisten ryhmien, epämieluisan hallinnon ja shiia-islamin väliseksi taistelukentäksi. Yksi aggressiivisiin toimiin ryhtyvistä ryhmittymistä on ISIL (Islamic State of Iraq and Levant).


 


Ville Kyrönlahti


Lähde:Verkkomedia.org



Psta:VD