My Community

Kahvila => Historiaa => Aiheen aloitti: VD.com - Joulukuu 18, 2011, 11:15:55 ap

Otsikko: Myytti hyvästä sodasta: Pearl Harbor ja oeCorporate America ¯ -- Odottaako USA Ira
Kirjoitti: VD.com - Joulukuu 18, 2011, 11:15:55 ap
Myytti hyvästä sodasta: Pearl Harbor ja  oeCorporate America ¯ -- Odottaako USA Iranilta samaa kuin Japanilta syksyllä 1941?



Lyhennetty ja vapaamuotoisesti käännetty ajankohtainen tiivistelmä pitkästä Jacques R. Pauwelsin alkuperäisestä GlobalResearch sivun kirjoituksesta Fall 1941: Pearl Harbor and The Wars of Corporate America.

Myytti: USA joutui julistamaan sodan Japanille japanilaisten yllättäen hyökättyä sen laivastotukikohtaan Hawaijilla joulukuun 7. 1941. Huomioiden Japanin liiton Natsi-Saksan kanssa tämä hyökkäys johti myös sotaan Saksaa vastaan.

Totuus: Franklin D. Rooseveltin hallitus oli jo pitkään etsinyt keinoja voidakseen hyökätä Japanin kimppuun turvautuen mm. öljysaartoon ja muihin provokaatioihin. Se oli onnistunut paljastamaan japsien salakoodit ja tiesi etukäteen että lentolaivue oli tulossa Pearl Harboriin mutta toivotti hyökkääjät tervetulleiksi koska hyökkäys mahdollistaisi kansan tuen sodalle Japania vastaan.

Japanilaistenhyökkäys, toisin kuin jos Amerikka hyökkäisi Japania vastaan, sulki myös pois sen vaaran, että maa ajautuisi sotaan Natsi-Saksaa vastaan koska Saksa oli sitoutunut puolustamaan liittolaisiaan vain jos niiden kimppuun hyökätään. Kuitenkin syistä, joilla ei ole yhteyttä Japanin ja USA:n kahdenvälisiin suhteisiin, Hitler julisti sodan Amerikalle muutamia päiviä Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 11 joulukuuta 1941 juuri kun sen salamasotastrategia oli törmännyt Neuvostoliiton tiukkaan vastarintaan Moskovan edustalla.

Syksy 1941: USA, silloin kuten tänäänkin, oli ns.  oePower Eliten ¯ hallinnassa, joka koostui teollisuuspampuista, maan suurten ja johtavien korporaatioiden ja pankkien johtajista, siis erittäin pienestä kansanosasta. Silloin kuten yhä tänään tämä eliitti  "  oeCorporate America ¯  " omasi tiiviit suhteet armeijan ylimpään johtoon,  oesotaherroihin ¯, joille muutamia vuosia myöhemmin rakennettiin Potomac joen varteen suuri komentokeskus Pentagon.

 oeMilitary-industrial complex ¯ (sotilaallis-teollinen kompleksi) oli siis ollut olemassa vuosikymmeniä ennen kuin presidentti Dwight D. Eisenhower, joka ansiokkaasti myös oli sitä palvellut, antoi sille tämän nimen ja myös varoitti siitä seuraajiaan. Mitä presidentteihin tulee, jo silloin kuten tänäänkin, Power Elite salli kansan valita joka neljäs vuosi kaksi ehdokasta sen omista jäsenistään  " toista sanottiin Republikaaniksi ja toista Demokraatiksi  " ja presidentiksi valittu sai asettua Valkoiseen taloon. Hänen tehtävänä oli ottaa vastuu kansallisesta ja kansainvälisestä politiikasta siten, että se politiikka, jota hänen ja hallituksen tuli harjoittaa, palveli valtaeliitin käsikirjoitusta, intressiä, joka oli  oebusiness ¯, ja tarkoitti maksimaalisten voittojen keruuta ja varmentamista valtaeliitille.

Presidentti Calvin Coolidge ilmaisi asian selkeästi jo 1920-luvulla:  oeAmerikan hallituksen tehtävä on edistää bisnestä. ¯ 1941 Valkoisen talon isäntänä oli Power Eliitin hyväuskoinen jäsen, rikkaan ja etuoikeutetun sekä vaikutusvaltaisen perheen vesa, Franklin D. Roosevelt,  oeFDR ¯. (Kuten Balzac jossain kirjoittaa  oejokaisen suuren menestyksen takana on rikos ¯ niin myös ainakin osin Rooseveltin suku oli hankkinut omaisuutensa ooppiumkaupalla Kiinan kanssa.)

Roosevelt näyttää onnistuneen palvelemaan eliittiä hyvin koska pääsi ehdolle (se on vaikeaa!) ja tuli valituksi (se taas on helppoa!) -32, -36 ja uudestaan -40 mikä oli melkoinen saavutus koska tämän Power Eliitin sisällä ei suinkaan aina vallitse yksimielisyys koskien mm. hallituksen sekaantumista talouteen ja ulkopolitiikkaan.

Monien isojen yritysten (Ford, General Motors, IBM, ITT ja Rockefellerin Standard Oil, myöh. Exxon) johtajat pitivät paljon Hitleristä ja yksi heistä (GM:n William Knudsen) jopa ylisti Saksan johtajaa 1900-luvun ihmeeksi. Syy: valmistautuessaan sotiin Hitler oli aseistanut maansa hampaisiin asti ja amerikkalaisten firmojen tehtaat Saksassa tuottivat mahtavaa voittoa valmistaessaan sotakalustoa kuten tankkeja ja lentokoneita, mm. GM:n Opel-tehtaassa RÖ¼sselheimissa ja Fordin suuressa Ford-Werke tehtaassa Kölnissä. Ja Exxon sekä Texaco tekivät rahaa huolehtimalla Hitlerin panssareiden tankkaamisesta niiden edetessä kohti Varsovaa 1939, Pariisia 1940 ja Moskovaa 1941, joka jäi saavuttamatta. Ei ihme, että noiden firmojen omistajat juhlivat innolla Waldorf-Astoria hotellissa New Yorkissa kesäkuussa -40 Saksan voittoja Puolasta ja Ranskasta.

Amerikan  oeteollisuuden kapteenit ¯ kuten Henry Ford myös pitivät siitä tavasta, millä Hitler oli kieltänyt ammattiliikkeet, lakkauttanut kaikki työväenpuolueet ja pistänyt kommunistit ja sosialistit keskitysleireihin ja toivoivat, että Roosevelt toimisi samoin omassa maassaan, jossa punaisia oli aivan liikaa. Se mitä nämä miehet vähiten toivoivat oli Rooseveltin sekaantuminen sotaan Saksan vastustajia tukien. 88% kansasta seisoi heidän takanaan. Niinpä Roosevelt juhlallisesti lupasi vaalikampanjassaan -40, ettei hän vie kansaa sotaan.  oe[our] boys are not going to be sent into any foreign wars. ¯

Sillä, että Hitler tuhosi Ranskan ja muut demokraattiset maat, ei ollut mitään merkitystä niille, jotka tekivät bisnestä Hitlerin kanssa  " päinvastoin he jopa uskoivat, että Euroopan kohtalona oli fasismi, natsismi, ei demokratia. GM:n Alfred P. Sloan totesi, että oli hyvä kun Euroopan demokratiat tuhottiin ja fasistinen vahva, älykäs ja aggressiivinen johto, jonka miehillä oli gangsterin hyvät vaistot, korvasi ne. Näin saatiin kansa tekemään pitempää päivää ja ahkerammin. Ja kun he eivät toivoneet sosialismia Euroopan kohtaloksi he olivat iloisia kun Hitler aloitti sodan NL:a vastaan tavoitteenaan murskata sosialismi ja kommunismi kokonaan maailmasta, ja siten myös samalla omasta kotimaastaan.

Samaan aikaan kun monet suuret tekivät hyvää bisnestä Natsi-Saksan kanssa monet onnistuivat siinä brittien kanssa, maan, joka yhdessä Kanadan ja muiden Brittiläisen Imperiumin kanssa liittoutuneiden kanssa oli ainoa Saksan vihollinen syksystä 40 kesään 41 asti kun Hitlerin hyökkäys NL:n kimppuun johti maan NL:n liittolaiseksi. Britit olivat suunnattomassa pulassa mitä sotamateriaaliin tulee mikä vaikeutti sotaa Saksan kanssa. He yrittivät hankkia sitä USA:sta mutta olivat kyvyttömiä maksamaan koska USA noudatti  oeCash-and-Carry ¯ (maksa ja vie) -periaatetta.

Roosevelt kuitenkin avasi oman maansa korporaatioille tämän valtavan ikkunan (brittimarkkinat) maaliskuussa -41 kuuluisalla Lend-Lease (lainaa-vuokraa) ohjelmalla. Nyt britit saivat lähes rajattoman luoton hankkia vaunuja, tankkeja koneita ja muuta tavaraa USA:sta. Tämä oli oikea kultakaivos Corporate Americalle ja johti sympatian lisääntymiseen brittejä kohtaan. Britithän olivat olleet maan arkkivihollinen aina itsenäistymisestä asti ja vielä 30-luvulla USA:lla oli sotasuunnitelmia heitä kohtaan. Monet firmat tekivät myös rahaa tukemalla molempia osapuolia ja Rooseveltin hallitus alkoi samalla valmistella sekaantumista sotaan käynnistämällä omassa maassaan sotatarviketuotannon.

Yksi asia mistä kaikki olivat yhtä mieltä oli: Sota Euroopassa oli hyvä asia, jopa mahtava asia bisnekselle. He toivoivat sen kestävän mahdollisimman pitkään eikä USA:n tullut sekaantua siihen. Henry Ford jopa sanoi, että olisi hyvä kun kumpikaan osapuoli ei voittaisi ja että USA:n tulisi tukea molempia kunnes kumpikin romahtaa. Hän seisoi sanojensa takana ja perusti tehtaita Saksaan ja Ranskaan ja Englantiin tuottamaan sotakalustoa.

Sota saattoi olla yhtä helvettiä taistelukentällä mutta näille  ¯teollisuuden kapteeneille ¯ se oli taivas maan päällä. Rooseveltin arveltiin olevan sotaintoinen mutta enemmistö kongressissa piti hänet aisoissa tai hiljaisena. Kuitenkin Lend-Laese sopimus hiljalleen käänsi vaakaa. Edes saksalaisten sukellusveneiden hyökkäys Englantiin matkalla olevia sotatarvikkeita kuljettavia rahtialuksia kohtaan ei silti riittänyt kääntämään yleistä mielipidettä Saksaa vastaan, joka samaan aikaan oli toteuttamassa Hitlerin suurta unelmaa: NL:n valtaamista.

Tässä sodassa kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Salamasota idässä, joka alkoi kesäkuussa -41 (ja johon mekin lähdimme mukaan) ja jonka piti olla muutaman viikon juttu, 4-6vk, jossa NL murskattaisiin kuin kananmuna, olikin takaisku: Vielä joulukuun alussa Hitler odotti antautumista Moskovan edustalla mutta puna-armeija käynnisti kovan vastahyökkäyksen ja saksalaiset saivat havaita olevansa pahassa pulassa. Viimeinen asia, jota Hitler nyt kaipasi, oli sota USA:ta vastaan.

30-luvulla USA:lla ei ollut minkäänlaisia sotahankkeita Saksaa vastaan, sen sijaan kyllä brittejä vastaan  " ja Japania. Miksi Japania? Koska Japanista oli tullut sen kilpailija raaka-aineista kuten öljystä ja kumista. Jo 1800 luvun lopulla Theodor Roosevelt (FDR:n serkku) tavoitteli ylivaltaa Espanjan siirtomaissa kuten Puerto Ricossa, Kuubassa ja Filippiineillä ja Amerikasta oli tullut mahtitekijä Tyynellä valtamerellä, jopa Kauko-idässä, ja tämän alueen maat olivat tärkeitä raaka-aineiden saannin turvaamiseksi. Mutta Japani, joka tarvitsi kipeästi öljyä ja samoja aineita, oli nyt vakava kilpailija. Se oli yrittänyt muuttaa Kauko-idän omaksi reviirikseen ja esti muita tunkeutumasta sen apajille kuten USA oli tehnyt Etelä-Amerikan suhteen.

Kesällä -41 kun Japani oli laajentanut etupiiriään ja valloittanut Ranskan Indokiinan ja mitä luultavimmin himoitsi Hollannin siirtomaita alueella öljynhimossaan, Roosevelt, joka ei ollenkaan ollut sellainen  ~hyvä ja rauhan mies (TM) kuin hänet on kuvattu jälkipolville, oli kypsä sotaan Japania vastaan mutta keinot puuttuivat miten aloittaa sota.

Hän oli kahden ongelman edessä: Yleinen mielipide oli tiukasti sotaa vastaan ja toiseksi kongressi ei antaisi tukea koska sotahanke veisi maan automaattisesti sotaan Saksaa vastaan.

Robert B. Stinnettin tarkka ja perusteellinen tutkimus kertoo, että FDR:n taktiikkana oli provosoida Japani hyökkäämään, jonka jälkeen kansa hyväksyisi sodan sitä vastaan. Japani oli saatava tekemään ensi isku. Ja tämä ajatus ohjasi FDR:n toimia vahvana: hän julisti Japanin kauppasaartoon ja torjui diplomaattiset yritykset rauhan turvaamiseen, joita Japani tarjosi ja esitti useita kertoja. Japania siis nöyryytettiin tarkoituksella ja rajusti. Tämä jatkuva ärsyttäminen ( ¯putting pins in rattlesnakes ¯) tuotti lopulta tulosta ja saimme sen mitä halusimme, kehuskeli Roosevelt jälkikäteen.

Yllätyshyökkäys Pearl Harboriin 7. Joulukuuta 1941 ei siis ollut yllätys vaan tilaus. Roosevelt oli myös pitänyt huolen siitä, että Pearl Haborissa oli vain vanhaa, jo aikansa elänyttä kalustoa jonka tuhoaminen ei ollut ollenkaan kova isku sotilaallisesti. (Tässä ei voi välttyä ajatukselta, kuinka wtc-tornitkin olivat jo lähellä purkupäätöstä ikänsä takia!) Parhaat ja modernit alukset ja lentotukialukset olivat hajallaan merillä, siis suojassa.

Kuitenkaan kaikki ei mennyt laskelmien mukaan: vain neljä päivää japanailaisten hyökkäyksen jälkeen Hitler julisti yllättäen sodan Amerikalle 11.12.1941. Se tiesi kahden rintaman sotaa, maailmansotaa.

Saksan sodanjulistus tuli kuin pommi Valkoiselle talolle koska Saksalla ei ollut mitään tekemistä Hawaijin iskun kanssa eikä se ollut edes tietoinen iskusta etukäteen. FDR ei siksi aikonut pyytää kongressilta lupaa julistaa sota Natsi-Saksalle samaan aikaan kuin Japanille heti Pearl Harborin jälkeen. Hän myös tiesi, että sitä vastustettaisiin. Mutta miksi ihmeessä Hitler julisti sodan Amerikalle?


Vain muutamia päiviä aikaisemmin, 5 joulukuuta, puna-armeija oli ryhtynyt vastahyökkäykseen Moskovan edustalla ja yllättäen pysäyttänyt saksalaisten salamasodan. Sinä päivänä Hitler ja kenraalit tajusivat etteivät he voi voittaa sotaa koska sen oli tarkoitus kestää vain kuusi viikkoa. Mutta kun Hitler sai parin päivän päästä kuulla Japanin iskusta hän arvioi kohtalokkaasti, että kun Japani saisi kuulla Saksan sodanjulistuksesta Amerikalle, se julistaisi spontaanisti myös sodan NL:lle, ikään kuin vastavetona tai -palveluksena. Näin NL jäisi kahden rintaman väliin ja koko NL:n sodan, josta uhkasi tulla harmittava takaisku, luonne muuttuisi ja se voitaisiin vielä voittaa.

Japanin Kiinassa olevat joukot voisivat heti hyökätä NL:n kimppuun Vladivostokin alueella ja sota Japanin kanssa olisi saattanut NL:n pulmalliseen kahden rintaman tilanteeseen mahdollistaen Saksan voiton.

Mutta Japani ei tarttunut Hitlerin syöttiin koska se arvioi yhden sodan riittävän eikä sillä ollut varaa kahteen rintamaan. Joka tapauksessa Hitlerin turha ja Saksalle kohtalokas sodanjulistus USA:lle toi USA:n mukaan Euroopan sotaan, jossa sen liittolaisina olivat Britannia ja NL.

 ¯Setä Sam ¯ on ryhtynyt sotimaan aika usein ja meille vakuutetaan, että näin on tapahtunut vain humanitaarisista syistä, kuten holokaustin estämiseksi, ja viime aikoina terrorismin pysähdyttämiseksi, likaisten diktaattorien kaatamiseksi, demokratian edistämiseksi jne. Koskaan eivät syynä ole olleet taloudelliset USA:n tai tarkemmin Corporate American korporaatioiden edut. Näitä sotia verrataan  oehyvään sotaan ¯, WW II:een, jossa Setä Sam oli mukana vain vapauden ja demokratian takia taistelemassa diktaattoreja ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kuten tämä lyhyt selvityskin paljastaa, totuus on aivan muuta.

Humanitaariset näkökohdat eivät merkinneet mitään arvioitaessa USA:n osallistumista WW II:een,  ¯hyvään sotaan ¯. Eikä ole mitään perusteita uskoa, että niin olisi muidenkaan myöhempien sotien osalta. Sota Irania vastaan on Corporate American haluamasota koska se lupaa hyviä markkinoita, on hiton hyvää bisnestä. Ja kuten Japanin sodan suhteen suunnitelmat olivat valmiina, niin Valkoisen talon nykyinen  ~vuokralainen (TM) näyttää yhtä halukkaalta kuin FDR aikoinaan omilla manöövereillään heiluttamaan sotakirvestä toivoen Iranin tekevän ensi-iskun ja tarjoavan mahdollisuuden  oepieneen loistavaan sotaan ¯ ( ¯little splendid war ¯, ilmaisu, jota Amerikan silloinen ulkoministeri John Hay käytti Espanjan ja Amerikan välisestä sodasta v1898), joka tosin voi kääntyä vastakohdakseen: isoksi ja hirveäksi sodaksi (big terrible war).


Seppo KJ Utria

Verkkomedia.org


Jacques R. Pauwels is the author of The Myth of the Good War: America in the Second World War

Alkuperäinen:

Fall 1941: Pearl Harbor and The Wars of Corporate America


http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=28159

Myth: The US was forced to declare war on Japan after a totally unexpected Japanese attack on the American naval base in Hawaii on December 7, 1941. On account of Japan (TM)s alliance with Nazi Germany, this aggression automatically brought the US into the war against Germany.





KOMINFORM
http://www.kominform.eu





VD