Megalogististen supervarastojen liikevaihdot ovat satoja jopa tuhansia miljoonia, siltikään rahaa ei riitä työturvallisuuslakien noudattamiseen.
Valtavat jakelukeskukset syntyivät 80-90 luvun välissä ja loppua ei näy.
Kauppakeskusten suurimpia jakeluvarastoja ovat Inex (Kilon varasto),Kesko (Hakkila), Tuko (Kerava). Näistä hypervarastoista pumpataan suurin osa (94%) Suomalaisten käyttämistä kuivaelintarvikkeista.
Miten sitten pieni määrä ihmisiä saadaan nostelemaan yli viidenmiljoonan ihmisen käyttämät tuotteet ja tavarat, nykylainsäädännöllä.
Olemassa olevien keskusvarastojen päivittäistavarakeräily tapahtuu suurimmaksi osaksi käsisiirtoina, poimimalla keräilyhyllyköistä tuotteita keräilykoneessa olevalle alustalle. Varastoidut tuotteet ovat sijoitettu kuormalavahyllyköihin kolmeen eri tasoon, joista tuotteita keräillään useita tonneja vuorokaudessa "keräilijää kohden". Työntekijän apuvälineenä on usein tuhatkiloinen trukki (keräilykone) joita koskee kone direktiivi 98/37/EY.
Keräilykoneita on suunniteltu esimerkiksi Roclan trukkitehtaassa menestyksellisesti vuosikymmeniä. Roclan suunnittelemissa keräilykoneissa (kuin myös muillakin trukki valmistajilla) on sopivia keräilytrukkeja jokaiseen hyllykorkeuteen työturvallisuuden takaamiseksi, sopivan työkoneen oikeanlainen käyttö ehkäisee omalta osaltaan työtapaturman tai kuolemanvaaran. Keräilykoneita on kolmea mallia, matalantasonkeräilytrukki, välitasonkeräilytrukki sekä korkeantasonkeräilytrukki, osassa megavarastoja ei kuitenkaan ole käytössä kuin matalantason keräilytrukkeja.
Megavarastojen työturvallisuus logistiikalla voisi toteuttaa myös talojen rakennusta, miksei rakennuksilla jos kerran varastoissakin "tasa-arvoa työntekijöille". Henkilönostimet, telineet ja kaiteet pois, koska niiden käyttö hidastaa talon valmistumista.
Elintarvikekeräilyn työturvallisuudesta tuskin voidaan puhua, jos työtehtävät edellyttävät kiipeilyä työkoneen (keräilykone) päällä, ja vielä kädet sidottuina tavaroihin urakkatahdilla. Luulisi että tuotteet olisi sijoitettu siten, että ne olisi mahdollista kerätä ilman tapaturman tai terveyden menettämisen vaaraa. Luulisi että oikeanlaisten työkoneiden käyttö on osana työturvallisuutta nykypäivänä.
Herää kysymys, kuinka putoan turvallisesti betonilattialle esim. naama edellä? Miten loukkaan selkäni oikein, pudotessani koneen päältä? Monissa eri varastoissa työntekijät ovatkin kysyneet asiaa laihoin tuloksin, vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä "eikä syyttä". Työntekijät ovat täysin oikeassa kiipeilyn vaaroista sekä sen laittomuudesta työpaikalla. Putoamisia sattunut ja todella vakaviakin.
Asia on ollut täysin tiedossa, jo ennen direktiiviä 98/37/EY on loukkaantumisia tapahtunut. Putoamiskuolemat ovat yleisiä Suomessa, siltikään asiaan ei puututa.
Kuva ei liity työtapaturmaan, mutta kuollut on aina kuollut. Yhtä hyvin tässä voisi olla pudonnut keräilijä.
(elokuvasta)
Ja näin se olisi oikeasti
Putoamisvaara Direktiivi 98/37/EY
"Sellaisten koneiden osien, joiden päällä voi liikkua tai seisoa, on oltava suunniteltuja ja rakennettuja siten, että estetään liukastuminen, kompastuminen tai putoaminen näiden osien päällä tai niiltä alas."
Tai
Työturvallisuuslaki (73872002) 35§ 2 mom. Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (577/2003) 11 § 2 mom.
Directives
"A number of Directives have been established to protect the health and safety of workers at work."
http://osha.europa.eu/legislation/directives/Työtapaturma on ikävä asia, mutta mikä siitä tekee erityisen ikävän työntekijälle, on vakuutusyhtiön korvauskäytäntö. Vakuutuslaitoksen korvauskäytäntö, se on suunnilleen samanlainen kuin autojen ruostumattomuustakuu.
Paperilla asiat ovat hyvin, ja onhan laki työturvallisuudesta mutta¦
Vaikka työntekijä ei koskaan pääsisi palaamaan työpaikalle työtapaturman jälkeen, ei vielä tarkoita sitä, että työntekijä saisi pysyvää korvausta työtapaturmasta, vaikka työnantaja syyllistyisi työsuojelurikkomukseen.
Vakuutuslaitoksen korvauskäytäntö ohittaa ovelasti korvausvastuunsa, päähän, niskaan ja selkään kohdistuneet vammat määritellään vakuutuslaitoksissa synnynnäisiksi "välilevynrappeuma tai alkava mielenterveys sairaus". Vakuutusyhtiö pystyy myös näppituntumalla määrittelemään työkyvyn alentuman joka yleensä on alle 10%, kaikki tapahtuu näkemättä potilasta. Syy on osittain lääkäreissäkin, röntgen ei kerro paljoakaan. Epikriisit ovat usein näköhavaintoon perustuvia esim. ruhjevamma, venähdys, vaikka todellinen vamma olisikin paljon syvemmällä, näin katoaa syy-yhteys työtapaturman ja mahdollisesti myöhemmin haittaavan vamman väliltä.
Jos työtapaturma kohdistuu niveliin, vakuutuslaitos viittaa potilaan harrastuksiin vaikkapa laskettelu, potkupallo tai tanssi. Korvausvastuu kiemurtelu alkaa jos työtapaturma kohdistuu luustoon tai niveliin, tämä on nykypäivän logistiikkaa. TJ
Äänestys
