Esko Seppänen. Nyt se tiedetään: Valtiovaltaa tarvitaan kapitalismin takaajaksi

[VD.com]

Esko Seppänen. Nyt se tiedetään: Valtiovaltaa tarvitaan kapitalismin takaajaksi taloudellisestikin eikä vain sotilaallisesti.

Petokapitalismin isänmaassa USA:ssa valtiovalta on privatisoinut keinotteluvoitot ja on nyt sosialisoimassa roskapankkiin taloushistorian suurimmat keinottelutappiot.

Peto (Raubtier) on saksankielinen nimitys sille kapitalismille, joka perustuu kantasanaansa Raub (ryöstö) lähellä olevaan toiseen sanaan Raubgier (saaliinhimo). Molempi parempi.

Pahoihin päiviin varautuneilta kaiken maailman tallettajilta ryöstetään lähivuosina osa säästöjen arvosta, kun viime viikon tapahtumien seurauksena maailmantalous inflatoidaan. Mitenpä USA muuten pystyisi maksamaan nyt syntyviä uusia suunnattomia velkojaan kuin inflaatiolla eli heikentämällä rahan arvoa vastaamaan oman velanhoitokykynsä huonontumista?

Mustana maanantaina (15.9) pörssikurssit romahtivat, kun yksi USA:n suurimmista investointipankeista (Lehmann Brothers) ajautui konkurssiin. Investointipankin business ei perustu talletusrahaan eli rahan vähittäiskauppaan vaan sen tukkukauppaan. Kävi ilmi, että tämä pankki ei enää saanut markkinoilta lisää velkaan selvitäkseen omista veloistaan. Keinottelijat pelkäsivät konkurssibakteerin leviävän muihin pankkeihin.

Uuden ilon perjantaina (19.9) pörssikurssit nousivat lamaodotusten laaksosta kohden taivasta, jolla ei ole kattoa.

USA:n liittovaltio otti Goldman Sachsin entisen pääjohtajan ja USA:n nykyisen valtiovarainministerin Henry Paulsonin johdolla vastatakseen Goldman Sachsin ja muiden keinottelupankkien tappiot pelastaen ne ja niiden omistajat konkurssilta.

Vuonna 2006, jolloin Paulson siirtyi valtiovarainministeriksi, Goldman Sachs maksoi henkilöstölleen bonuksia 16,5 miljardia dollaria toimista, jotka tänä vuonna ajoivat myös tämän pankin konkurssikypsään tilaan. Paulson oli yksi niistä osakepalkkioilla keinotteluun kannustetuista pankin työntekijäomistajista, jotka ilmeisesti hyötyivät pankin pelastamisesta ja sen ongelmallisten finanssituotteiden myymisestä ylihintaan perustettavalle liittovaltion roskapankille.

Suomen pankkikriisissä 1990-luvun alkupuoliskolla (ja vuoden takaisessa Northern Rock-pankin tapauksessa Englannissa) pelastettiin tallettajien säästöt valtion kustannuksella. Suomessa veronmaksajien rahoin roskapankkiin (Valtion vakuusrahasto, Arsenal) siirrettiin viime kädessä rahan vähittäisostoa ja -myyntiä harjoittaneiden pankkien hoitamattomat luotot, kun taas USA:ssa pelastetaan nyt toisenlaiset (investointi)pankit, joiden toiminta on perustunut puhtaaseen ja aitoon keinotteluun pankkien kesken, pörsseissä ja johdannaistuotteilla pörssien ulkopuolella.

Pankit hakivat turvaa toinen toisiltaan ns. CDS-järjestelyillä. CDS (credit default swap) oli eräänlainen luottovakuutus, jolla pankit sopivat toistensa kanssa järjestelyistä myymiensä luottojen velallisten muuttuessa maksukyvyttömiksi. Sillä tavalla pankit loivat valtaisia kohtalonyhteysketjuja, joilla ei velkojen suunnattoman kasvun oloissa saatu suojaa riskeiltä - ja tulos on nyt tiedossa.

Vakuutusyhtiö AIG, joka pelastettiin valtion takuilla alkuviikosta, omasta puolestaan oli myynyt aitoja luottovakuutuksia toisten rahoituslaitosten antamien luottojen (ja niiden jatkeeksi kehitettyjen finanssituotteiden) luottojen vakuudeksi. Sitä oli tehty yhtiön omankin ilmoituksen mukaan enemmän pankkisääntelyn kiertämiseksi kuin luottoihin sisältyvän todellisen riskin turvaamiseksi (FT 18.9). Sillä tavalla oli helpotettu keinottelun perustana olevaa pankkirahan synnyttämistä neitseellisesti tyhjästä kuin Jeesus tehtiin pyhästä hengestä.

Rahaa voidaan synnyttää tyhjästä, kun pankin on pidettävä yllä vain alhaista 8 prosentin vakavaraisuutta (mitä AIG auttoi kiertämään) ja 92 prosenttia sen varoista voidaan myydä moneen kertaan markkinoilla. Käyttöön otetuilla mitä monimutkaisimmilla finanssituotteilla eli erilaisilla johdannaisilla on ollut aivan liian mitätön napanuora oikeaan omistettavaan, josta pitää saada oikeita tuottoja keinottelun katteeksi.

Suomen pankkikriisissä veronmaksajien kustannuksella pelastettiin itse itsensä konkurssikuntoon ajaneet suuret liikepankit SYP ja KOP, jotka sittemmin fuusioituivat ensin toisiinsa ja sitten ruotsalaiseksi Nordeaksi. Varsinainen pelastusoperaatio oli säästöpankkien pilkkominen näiden liikepankkien hyväksi. Operaation laillisuuspuoli jäi mielestäni siinä tilanteessa Iiro Viinaselta hoitamatta.

Viime viikkoina on selvinnyt, että suomalaisilla pankkivalvojilla ei ole mahdollisuutta päästä tarkastamaan Nordean sekä tanskalaisomisteisen Sammon tilinpitoa ja taseita. Pankkivalvojilla ei missään maassa ole ollut mahdollisuutta päästä tarkastamaan kaikkia pankkien kahdenvälisiä tilisiirtoja, joita on tehty esimerkiksi emopankin ja sen tytäryhtiön välillä. Sitä kautta pankkien taseiden ulkopuolelle on kätketty aikapommeja, jotka tikittävät piilotappioita.

USA:ssa nämä julkisen vallan sallimat ja petokapitalismin markkinaterroristipankkien valmistamat pommit, jotka perustuvat pankkien kahdenvälisiin (swap) kauppoihin, virtuaalisiin finanssituotepaketteihin, luottokelvottomien asiakkaiden maksukyvyttömyyteen ja katteettomiin luottovakuutuksiin, ovat räjähdelleet veronmaksajien silmille.

Johdannaiset (futuurit, optiot, indeksit jne), joilla muun muassa keinoteltiin öljyn hinta ennätyskorkeuksiin (kun virtuaalista öljyä myytiin kuusi kertaa enemmän kuin öljyä itseään) vieläpä niin sanotulla lyhyeksi myynnillä (myymällä sellaista, mitä myyjällä ei ollut) johdannaispörsseissä, ovat itsensä belsepuupin keksintöä. Ne ovat ihmisen alhaisimpiin vietteihin perustuvan rahanhimon tyydyttämisen välineitä.

Että näin kapitalismin sydänmaassa.

Esko Seppänen