|
VD.com
|
 |
« : Tammikuu 22, 2008, 12:41:49 » |
|
Kemianliiton, metalliliiton, puuliiton, rautatieläisten liiton, sähköliiton ja viestintäliiton johdossa olevat sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset ovat runnomassa liittoja yhteen, jolloin muodostuisi 330 000-jäseninen Suomen suurin ammattiliitto. Selvityksiä liittojen yhdistämisestä on tehty jo vuoden ajan SAK:n johtaja Lauri Lylyn esityksen pohjalta.
Suunnitelman mukaan suurliitto aloittaisi toiminta vuoden 2010 alussa. Suurliitolla sosialidemokraatit varmistaisivat ehdottoman vallan ay-liikkeestä ja määräisivät sen suunnan. Se suunta ei ole kapitalismin vastainen kamppailu vaan nykyisen hampaattoman ay-politiikan jatkaminen. Ay-politiikan suunnan voi arvioida siitäkin, että kapitalistien Elinkeinoelämän keskusliitto EK näkee työntekijäliittojen yhdistymisen hienona asiana; se poistaisi yksittäisten liittojen sooloilua ja lisäisi vastuullisuutta, hehkuttavat sen johtajat.
-periaatteellisissa linjauksissa ei ole ollut oikeastaan mitään eriseuraisuutta, toteaa liittojen yhdistämishankkeen vetäjänä toimiva Lauri Lyly. Lyly lienee oikeassa, koska kyseessä on ylätason hanke jota ovat suunnittelemassa ainoastaan ammattiliittojen johtoon kuuluvat. Ammattiliittojen kenttätasolla hanke sen sijaan ei saa kannatusta. Jo vuoden 2007 keväällä paperiliitto irtautui hankkeesta, koska se liiton arvion mukaan ei olisi palvellut paperityöläisten edunvalvontaa.
Byrokratiaa ja jäsenistöstä etääntymistä.
Toteutuessaan suurliitto etäännyttäisi päätösvaltaa entistäkin kauemmaksi jäsenistön ulottumattomiin ja kasvattaisi ay-byrokratiaa. Esitetty organisaatiomalli on jäsenistöstä katsoen todellista risuaitaa ja kovin epämääräistä; on edustajakokous, valtuusto, hallitus, sektorijohtokunnat ja niiden valiokunnat, TEAM-valiokunnat, liiton työvaliokunta, aluepalvelukeskukset, maakuntatoimistot, maakuntaneuvottelukunnat, jopa liiton oma mies Brysselissä jne. Eri organisaatiotasojen keskinäiset suhteet ja toiminta-alueet ovat epäselviä. Yhtenä ilmoitettuna tavoitteena on eri ammattiliittojen työehtosopimusten yhdistäminen sekä paikallisen sopimisen lisääminen. Työpaikoilla ei tätä haluta. Suurliitossa ei voida turvata yksittäisten sopimusalojen tehokasta asioiden hoitamista, ja nykyisten ammattiliittojen pienemmät sopimusalat tulevat auttamattomasti jäämään suurten alojen varjoon. Luottamusmiesten toimintaoikeuksiin työpaikoilla ei hanke tuo parannusta eivätkä hankkeen ajajat ole siihen edes ajatuksia uhranneet.
Päätösvaltaa suurliiton muodostamisesta ei annettaisi jäsenistölle.
Suurliiton perustamista johtava Lyly vakuuttelee lehdistössä, että ammattiliittojen yhdistyminen alkaa olla jo kirkossa kuulutettu ja liittojen johtajat myöntelevät samansuuntaisilla lausunnoilla. Koska suurliitto ei ole saanut hurraa-huutoja työpaikoilla ei liittojen johto halua antaa päätösvaltaa suurliiton perustamisesta jäsenistölle. Valmisteilla on todellinen jäsenvallan kaappaus. Ammattiliiton itsenäisen toiminnan lakkauttaminen ja suurliittoon liittyminen on niin mittava asia, että siitä pitää jäsenistön saada sanoa suoraan mielipiteensä. Kuitenkin suunnitelmien mukaan nykyisten liittojen valtuustot tekisivät siihen liittyvät päätökset. Ainoastaan kemianliiton valtuusto on KTP:n ryhmän ajamana tehnyt jo päätöksen, että ennen suurliittoon liittymispäätöstä liitto järjestää siitä jäsenäänestyksen.
Suuruus ei ratkaise.
Kuuden teollisuuden ammattiliiton yhdistämistouhu on surullinen seuraus näiden liittojen sosialidemokraattisen ja vasemmistoliittolaisen johdon vuosikausia jatkuneelle hampaattomalle ay-politiikalle.
Ammattiliiton suuruus ja ay-byrokratian lisääminen eivät ole vastaus ay-liikkeen uskottavuuden ja jäsenistön edunvalvonnan parantamisessa. Vaikka kaikki ammattiliitot yhdistettäisiin ei tilanne paranisi. Ainoastaan selkeä muutos, joka edellyttää rohkeaa kapitalismin vastaisuutta ja palaamista ay-liikkeen periaatteelliselle, jäsenistön eduista lähtevälle linjalle, voi nostaa ay-liikkeen nykyisestä lamaannuksen tilasta.
Hannu Tuominen
Työkansan Sanomat 1/2008
|
