Kristinuskosta. Heikki Männikkö.
Kuva VD arkisto
Ostan joka vuosi vähän ennen Joulua ns. "vanhan kansan allakan" eli perinteisen kalenterin, mikä usean vuosisadan ajan on kuulunut joka kodin varustukseen. Sieltä katsottiin kaikki säähän, taivaankappaleiden liikkeisiin yms. liittyvät tiedot. Se hoiti joka kodin "tietokoneen" tehtävää. Almanakkaan on Helsingin yliopistolla ollut pitkään yksinoikeus. Se mikä aina kiinnittää huomiotani on mitä sen kannessa lukee. Tänä vuonna siinä lukee "Yliopiston almanakka vuodeksi 2011 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän". Vastaavasti viime vuonna siinä luki "Yliopiston almanakka vuodeksi 2010 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän". Ei voi olla ihmettelemättä, että elämme jo vuotta 2011, jolloin historiankirjoitus ei vieläkään tunne ainoatakaan historiallisesti dokumentoitua mainintaa Jeesuksesta ja tästä huolimatta asiasta puhutaan kuin se olisi totta. Tämän ohella huomiotani ovat kiinnittäneet joululaulut, joissa lähes kaikissa tulee mainita tämä Jeesus. Monilta viihdetaiteilijoilta ilmestyy joululevy ja näyttää siltä, että tämä kristittyjen Jeesus siellä tulee "varmuuden vuoksi" mainita. Sitä vastoin monet sellaiset vanhat suomalaiset joululaulut kuten "Soihdut sammuu" tai "Joulupukki Joulupukki, joissa Jeesusta ei mainita, ne yleisradion ohjelmistossa ovat vähemmistönä. Näistä lähtökohdista päädyin käyttämään joulupäiväni, Uudenvuodenpäivän sekä Loppiaisen kirjoittamalla "Jeesuksen ja kristinuskon historiallisista ja filosofisista lähtökohdista" artikkelin. Viime aikoina tästä ovat kirjoittaneet muutkin mm. hyvä toverini Heikki Typpö. Myös itse olen kirjoittanut vuosien varrella asiasta artikkeleita, mutta ajattelin kuitenkin löytäväni tähän kirjoitukseeni vielä jotain sellaista, mitä ei monesti ole sanottu ja todettu.
Kristinuskon yhteiskunnallisista lähtökohdista kapitalistisessa maailmassa. Kristinuskolla on monessakin mielessä aivan keskeinen asema kapitalistisessa yhteiskunnassa. Kirkon avulla omistava luokka hallitsee yhteiskunnassa. Kristinuskon avulla luodaan ihmisille se arvomaailma, jonka avulla tämä yhteiskunta pysyy pystyssä. Harvoin kuitenkaan monenkaan mieleen tulee se tosiasia, että historiankirjoitus ei tunne ainoatakaan dokumenttia Jeesuksesta. Kaikki mitä me Jeesuksesta tiedämme, on peräisin Paavalilta hänen kirjeistään perustamilleen kristillisille seurakunnille. Se mitä hyvin tuntemamme neljä evankeliumia kertovat Jeesuksesta ovat kirjoitettu n. vuosina 65-130 jaa. (jälkeen ajanlaskumme alun). Niiden sisältämät tiedot Jeesuksesta ja alkukristityistä välittyvät pitkälti Paavalin kautta. Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta, eikä hän myöskään kirjoitustensa perusteella tavannut ketään "Jeesuksen opetuslapsia", jotka olisivat suoraan olleet yhteydessä Jeesukseen. Kaikki tiedot Jeesuksesta ja hänen opeistaan välittyvät Paavalille ja hänen aikalaisilleen alkukristittyjen kertomusten kautta. Totuus kuitenkin on, että kristinuskosta ja siihen liittyvästä Jeesuksen sovitusuhrista muodostui se maailmankatsomus, jolla yhteiskuntaelämää ohjataan suuressa osassa maailmaa tänäänkin. Mikä siis on tämän tausta?
Uskonto (kirkko) ja maallinen valta kietoutuvat yhteen.Tutkittaessa kristinuskon syntyhistoriaa on muistettava, että orjanomistuksellisessa luokkayhteisössä kuten nykyisen Israelin/Palestiinan alue eaa. (ennen ajanlaskumme alkua) oli, uskonnolliseen maailmankatsomukseen ja sen ympärille rakentuvaan kirkko-instituutioon kytkeytyivät kaikki yhteiskuntaelämän säännöt, arvomaailma ja muut sen kaltaiset elementit, joilla kansaa ohjattiin ja hallittiin. Silloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa ihmisen jokapäiväiset toimet määriteltiin näin hyvinkin tarkkaan. Kuten huomaamme, näinhän asia on tänäänkin. Jos yleensäkin jotain silloin haluttiin yhteiskunnassa muuttaa, oli kyettävä vaikuttamaan uskonnollisiin käsityksiin, sillä niiden kautta ohjautui myös pitkälti maallinen elämä. Esimerkkinä voimme mainita vaikkapa Martti Lutherin ja hänen uskonpuhdistuksensa, joka oikeasti oli Euroopassa lähtölaukaus porvariston vallankumouksen alkamiselle. Feodaalinen aatelisto hallitsi kansaa katolisen kirkon arvomaailmaan perustuvilla opeilla. Katolisen kirkon vastaiset opit puolestaan tukivat porvariston ajatuksia feodaaliaatelistoa vastaan, ja "uskonpuhdistus" alkoi juuri silloin, kun porvaristo oli kasvanut niin voimakkaaksi luokaksi, että se katsoi voivansa aloittaa feodaalien vastaisen vuosisataisen taistelun. Kyllä näitä aneiden vastustajia oli Lutherin lisäksi muitakin, mutta Luther jäi historiaan siksi, että hän eli aikana, jolloin porvaristo oli kasvanut luokaksi, jolle oli edullista tukea Lutherin kaltaisten ajatuksia.
Sama pätee Kristinuskon alkuaikoina (eaa). Silloin nykyisen Israelin/Palestiinan alueella vallitsi orjayhteisöllinen tuotantotapa. Juutalaisten yläluokka hallitsi "Rooman suojeluksessa" juuri juutalaisen vanhatestamentillisen uskonnon avulla. "Kirkon" t. temppelin, "pappien ja oppineiden" välityksellä oli kehitetty erilaisten uskontoon "perustuvien" maallisten sääntöjen kokoelma, jotka määräsivät ihmisten jokapäiväisistä tekemisistä. Näissä oloissa oli tarkoin määrätty miten ihmisen tuli aikansa viettää ja työtä tehdä. Tässä uskonnon määräämässä maallisten sääntöjen viidakossa edes vapaa talonpoika ei ollut vapaa. On varsin selvää, että ainoa keino puuttua tähän sortoon oli yrittää vaikuttaa juuri uskontoon. Mitään muuta mahdollisuutta niissä oloissa ei olisi voinut kuvitellakaan. Niinpä ajanlaskumme alkuaikoina Palestiinan/Israelin alueella esiintyi moniakin koulukuntia (Essealaiset), jotka saarnasivat Israelin kansan vapautuksesta yhdistäen sen vanhan testamentin lupaukseen tulevasta messiaasta, kuninkaasta. Eivät uudet ns. "uustestamentilliset" käsitykset suinkaan levinneet pelkästään sen vuoksi, että se lupasi parannusta kuolemanjälkeisessä elämässä, vaan siksi, että vaadittiin muutoksia olemassa olevaan käytäntöön. Sille oli silloisessa Israelissa/Palestiinassa voimakas yhteiskunnallinen tilaus ja tarve. Asia kuitenkin oli niin, että silloinen Israel oli Rooman provinssi, ja Rooman käskynhaltijat eivät etujensa vuoksi sallineet "rettelöitä" hallitsemillaan alueilla. Siksi he tukahduttivat tällaisen kansan keskuudessa heränneen valtataistelun (luokkataistelun) alkuunsa. Nämä elementit löytyvät hyvinkin evankeliumeista, Jeesuksen, Johannes Kastajan, Pietarin t. Juudas Iskariotin hahmoista. Mutta Rooman käskynhaltijoilla oli toinenkin, ehkä tärkeämpi syy kukistaa kapinalliset ryhmät Juudeassa. Rooma oli imperiumi ja se yhteiskunnallinen tilanne, joka nosti t. herätti kapinaa Israelissa, oli kypsynyt laajalti koko Rooman alueella. Yläluokan vastaista liikehdintää ei voitu sallia. Tätä taustaa vasten voimme pitää todennäköisenä, että nykyisen kristinuskon lähtökohta oli tällaisessa juutalaisuudesta muodostuneessa "uustestamentillisessa" liikkeessä. Ja hyvin on todennäköistä, että siellä taustalla on historiallinen henkilö "Jeesus", josta alkukristittyjen perimätieto välitti sanoman Paavalille, mutta josta historiankirjoitus ei mainitse eikä tiedä mitään.
Rooman imperiumin tilanne ajanlaskumme alussa.Nyt tuleekin nähdä sitten toinen hyvin mielenkiintoinen asia. Miksi Israelin/Palestiinan alaluokan kapinasta, joka kukistettiin Roomalaisten toimesta, ponkaisi liikkeelle uskonnollinen näkemys, joka levisi koko Roomaan ja myöhemmin Eurooppaan yms. Lähtökohtana on se, että Rooma oli imperiumi, jonka eri alueilla oli paljon muualta tulleita ns. "vierastyöläisiä". Ne olivat tavallaan maastaan (eri provinsseista) irrotettuja ihmisiä. Heillä kaikilla oli kotimaissaan ja kotimaistaan perinteenä erilaiset uskonnot ja erilaiset jumalat ja sen mukaiset arvomaailmat. Siksi monilla Rooman väkirikkailla alueilla oli ihmisillä hyvin heterogeeninen arvomaailma. Mutta he kokivat olevansa samanlaisia riistettyjä ihmisiä. Ajatelkaamme vaikkapa Korinton t. Efesoksen kaupunkeja, jonne Paavali suuntasi lähetysmatkan. Niissä eli merentakaisia eri Rooman alueilta tulleita ja tuotuja kauppiaita, merimiehiä, palvelusväkeä, orjia yms. Juuri juutalaisten uskonto (kuten monien muidenkin seemiläisten heimojen) sisälsi abstraktisen jumala- käsityksen. Siksi sillä oli mahdollisuus muuttua pohjaksi yleisroomalaiselle arvomaailmalle, koska se ei vaatinut omaksumaan jonkun toisen Rooman alueen erillisiä jumala- käsityksiä (härkä, aurinko, Rooman jumalat yms). Se lähti leviämään Israelin alueelta yhteiskunnalliseen muutokseen suuntaavana oppina ja sai kannatusta juuri "vierastyöläisten", orjien yms. keskuudessa. Se kykeni yhtenäistämään ihmisiä ja antoi heille yhtenäisen arvomaailman. Me sanoisimme, että sillä oli silloin ns. sosiaalinen tilaus.
Miksi historia ei puhu mitään Jeesuksesta?Kristinusko on maailmanuskonto ja siksi moni ihmetteleekin, miksi kukaan sen ajan historioitsija ei mainitse sanaakaan Jeesuksesta. Ainoa historiallinen henkilö on Paavali (josta jäljempänä puhutaan), joka todennäköisesti kävi t. oleskeli Jerusalemissa pian Jeesuksen oletetun ristiinnaulitsemisen jälkeen, ei hänkään missään vaiheessa sano tavanneensa ketään sellaista henkilöä, joka olisi tavannut Jeesuksen. Sille miksi ajan historioitsijat eivät mainitse Jeesusta lienee järkevä selitys siinä, että kristittyjen lahkolla ja Jeesuksen mahdollisella teloituksella oli jotain merkitystä vain juutalaisten keskuudessa. Muutoin tapahtuma oli niin merkityksetön, että siitä ei ole säilynyt mainintaa. Merkitys asialle tuli vasta sitten, kun Paavali oivalsi, että "Jeesuksen" sanoma sisältää elementit Rooman tarpeisiin.
Paavali.Jeesuksesta ja hänen alkuperäisestä sanomastaan meillä ei ole siis minkäänlaisia aikalaisten dokumentteja. Kaikki mitä tiedämme, on Paavalin kirjoittamaa. Jeesuksen "lahkolla" t. opillisella suuntauksella oli kuitenkin yhteiskunnallista tilausta myös juutalaisten keskuudessa, koska se jatkoi toimintaansa alkukristillisenä seurakuntana. Paavalin (Saul) tiedetään syntyneen noin v. 10 jaa. Tarsoksen kaupungissa Vähässä Aasiassa. Paavalin toiminta tunnetaan melko tarkkaan. Paavali oli Rooman kansalainen. Hänen toimintansa historialliset merkkipaalut voidaan asettaa kohdalleen suhteellisen tarkasti. Hän ja hänen perheensä noudattivat tarkasti juutalaista perinnettä. Paavali opiskeli Jerusalemissa valmistuen rabbiksi eli juutalaisuuden opettajaksi. Hänen arvellaan olleen myös Synedrionin eli suuren neuvoston jäsen, koska hän kertoo äänestäneensä kristittyjen vainoamisen puolesta. Paavali hyväksyi kristittyjen vainot, koska hänen mielestään kristityt olivat uhka juutalaisen uskonnon perusteille.
Paavalin "kääntymys" ja sen historiallinen perusta.Raamatun mukaan (Apostolien teot) Paavalille hänen ollessaan matkalla Damaskokseen pidättämään kristittyjä "ilmestyi salaman muodossa jumala" joka sanoi hänelle "Saul, miksi vainoat minua". Tarinoiden mukaan tästä alkoi Paavalin toiminta kristittynä. On muistettava, että kertomukset Jeesuksen elämästä (evankeliumit) sekä ensimmäinen kirkkohistoriallinen teos, "Apostolien teot", kirjoitettiin vasta Paavalin kuoleman jälkeen ja muistitieto on muokannut kirjoituksia opillisesti tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Siksi myös tarina Paavalin kääntymyksestä ei ole Paavalilta itseltään, vaan myöhemmin keksittyä ja kirjoitettua. Paavali itse kirjoitti ehkä seitsemän kirjettä ja hänen läheiset seuraajansa hänen nimissään vielä kuusi kirjettä. Paavali itse ei mainitse tavanneensa Jeesusta tai ketään sellaista ihmistä, joka olisi tavannut hänet tavannut. Hän sanoo saaneensa kaikki suoraan Jumalalta. On kuitenkin jotain mitä tiedämme: Paavali oli juutalainen oppinut ja Rooman kansalainen. Vähän ennen Paavalin syntymää oli vaikuttanut juutalainen suuntaus, jonka seurauksena Paavalin aikana vaikuttivat alkukristityt ja jotka olivat perustaneet seurakuntia myös Israelin/Palestiinan ulkopuolella Juutalaisten keskuuteen. Paavali vainosi kristittyjä ja todennäköisesti tunsi heidän opinkappaleensa erittäin hyvin. Tässä lienee se palapeli/asetelma, joka teki Paavalista roomalaisen imperiumin, tulevan feodalistisen- ja kapitalistisen markkinatalousyhteiskunnan ehkä yhden merkittävimmän ideologin (jonka merkitystä kapitalistit itse tuskin huomaavat).
Paavalin kääntymisen yhteiskunnallinen perusta.Paavalin kääntymisen tiedetään tapahtuneen n. vuonna 36 (jaa. Meidän tehtävänä on ymmärtää mistä siinä on kysymys? Oppineena ihmisenä ja Rooman kansalaisena (ja kristittyjen vainoojana) Paavali oli "aitiopaikalla" näkemään Roomassa muodostuneen tilanteen. Hän näki miten ihmiset asutuskeskuksissa, satamakaupungeissa yms. olivat henkisesti, uskonnollisesti, kansallisesti hyvin heterogeenisia (erilaisia) ja miten tämä vaikeutti ihmisten kanssakäymistä ja keskinäisten asioidensa hoitamista. Ehkä Paavali saattoi nähdä myös kristinuskon mahdollisuudet koko Rooman imperiumin yhteiseksi aateperustaksi ja yhteiskunnalliseksi pelastajaksi. Joka tapauksessa Rooman imperiumi tarvitsi yhtenäisen aatemaaliman. Tämän Paavali huomasi ja tajusi, että alkukristillisyys tarjosi yhteiskunnalliset elementit näiden ristiriitojen voittamiseen. Alkukristillisyys sisälsi käsitteen yleisestä "jumalasta", jonka Rooman koko väestö saattaisi hyväksyä. Mahdollisesti Paavali "Damaskoksen tiellä" koki tämän oivalluksen ja vertasi sitä aikalaisilleen "salaman iskuksi". Varmasti jotain samanlaista koki Doppler oivaltaessaan, että tähtien spektreissä spektriviivojen siirtyminen kohti punaista, osoittaa kohteiden etääntyvän meistä ja osoittaa maailmankaikkeuden laajenevan. Samaa koki varmasti Marx huomatessaan, että dialektiikka ja materialismi yhdistämällä päästään yhteiskunnallisten lainalaisuuksien jäljille. Kuitenkin tästä kääntymyksestään eteenpäin Paavali alkoi levittää ja "kehittää" kristinuskoa. Hän perusti matkoillaan seurakuntia ja ohjasi niiden toimintaa kirjeillään ja avustajiensa välityksellä.
Jerusalemin kokous.Jerusalemissa ns. apostolit ja seurakuntien johtajat pitivät n. vuonna 45 kokouksen, jossa tehtiin tärkeä opillinen päätös. Sen mukaan myös ympärileikkaamattomilla oli oikeus tulla kristityksi. Se merkitsi, että kristinuskoa voitiin levittää muuallakin kuin juutalaisten keskuudessa. Tämä oli juuri Paavalin vaatimus ja merkitsi sitä, että Paavalin perustamien seurakuntien jäsenten ei tarvinnut omaksua juutalaisia tapoja. Tämä ratkaisi lopullisesti Paavalin ajatuksen ja tavoitteen siitä, että kristillisyys irtaantuu juutalaiseen kansaan sidoksissa olevasta "ideologiasta" koko Rooman (ja maailman) ideologiaksi. Tällä päätöksellä oli selvä poliittinen tavoite, jolla pyrittiin vaikuttamaan koko Rooman imperiumiin.
Jälkinäytös.Rooman yläluokan vastainen oppositio löysi kristillisyydestä yhteisen arvomaailman, jolla se kykeni levittäytymään Rooman valtakunnassa. Luonnollisesti Rooman yläluokalla syntyi sama tarve. He tarvitsivat myös yhteiset arvot, jolla hallita kansaa ja niinpä kehitys johtikin siihen, että Rooman hallitsijat kaappasivat kristinuskon valtionuskonnoksi ja alkoivat sen avulla itse ohjailla kansaa. Kristittyjä vainottiin useaan otteeseen, koska näin vaikutettiin politiikkaan, sillä kristillisyydestä muodostui pian merkittävä voima ja poliittinen tekijä. Kuitenkin hallitseva luokka Roomassa alkoi omaksua kristinuskon jo paljon ennen, kuin se julistettiin valtionuskonnoksi. Keisari Konstantinus suuri osallistui Nikean Kirkolliskokoukseen 325 ja silloin kirkon ja valtion johto toimivat jo yhdessä.
Loppupäätelmä.Historian kulku tapahtuu kylläkin monimutkaisesti mutta aivan yhteiskuntakehityksen omien luokkataistelun lakien mukaan. Uskonnolliset käsitykset syntyvät tukemaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Tästä johtuen suurten maailmanuskontojen synty osuu aina yhteen uusien valtiollisten muodostumien murrosvaiheeseen. On huomattava, että suurten valtiollisten muodostumien (Rooma/Eurooppa, Arabia, Intia, Kiina) syntyminen synnytti vastaavasti uudenlaisen päällysrakenteen, suuret maailmanuskonnot: Hindulaisuus, Budhalaisuus, Kristinusko ja Islam. Nämä maailmanuskonnot kykenevät palvelemaan orjanomistuksellista-, feodolistista- ja kapitalistista luokkayhteiskuntaa. Valtiollisten muutosten ja selkkausten puitteissa nämä maailmanuskonnot ovat säilyttäneet asemansa, joskin yhteiskunnallisten selkkausten yhteydessä on tapahtunut muuntumista. Yksi jo mainittu esimerkki tästä oli, kun kapitalismin nousu Euroopassa johti luterilaisuuden eroamiseen katolilaisuudesta. Vastaavasti nyt, kun EU on tullut "yhdistämään" kapitalisteja pyrkivät kristitytkin yhdistymään. Jokunen vuosi sitten päästiin mm. yhteisymmärrykseen siitä "miten ihminen pääsee taivaaseen". Valistuneet ihmiset tietävät, että ei "siellä ylhäällä ole mitään jumalaa". Kyllä tämän myös tiede ymmärtää. Mutta pelkästään tieteellisellä perustelulla ihmistä ei voida "vieroittaa" kirkollisista yhteyksistä ja uskomuksista. Tämä johtuu siitä, että uskonto ei ole pelkästään tieteeseen kuuluva kysymys, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallinen kysymys. Se kuuluu luokkayhteiskunnan päällysrakenteeseen ja kapitalistien valtakoneistoon. Siksi uskonnosta luopuminen voi tapahtua vain tieteen ja yhteiskuntakehityksen yhteistyön kautta. Alkukristillisyys ei olisi "istunut" maailmanuskonnoksi. Se tapahtui vasta, kun tuli joku (Paavali ja hänen kannattajansa), jotka näkivät mahdollisuudet kehittää sen elementeistä Roomalle sopiva arvomaailma.
Evankeliumit t. tarinat Jeesuksesta syntyivät n. vuosina 65-130. Alussahan alkukristityt odottivat "Jeesuksen nopeaa paluuta". Kun näin ei tapahtunut ja kristinusko siirtyi koko Rooman alueelle ja alkoi saada nykyiset muotonsa, alettiin hänestä kirjoittaa evankeliumeja, jotka tekivät hänestä hahmon, joka tukee silloin muotoutunutta kristillistä oppijärjestelmää. (Vili Lehtoranta, Kansan ääni 3/2003: "Mutta kun vuodet kuluivat ja kristityt huomasivat, ettei maailmanloppua tule, he alkoivat kiinnittää entistä enemmän huomiota Paavalin saarnaamaan Mestariin. Koska Paavalin kirjeistä ei saanut juuri mitään tietoa Jeesuksesta, hänen elämäänsä alettiin pyhimyslegendan tavoin rekonstruoida".).
Tänään jotkut esittävät, että näitä evankeliumeja oli jopa satoja (tämä lienee totta), mutta myöhemmin niistä kanonisoitiin vain neljä sopivaksi uuteen testamenttiin. Samassa yhteydessä sitten esitetään, että kirkolliskokoukset saattoivat näin pimittää tietoa Jeesuksesta ja hyväksyä uuden testamentin piiriin vai heille mieluisat kirjoitukset. Näissä ajatuksissa ei ole vähääkään totuutta. Kyllä alkukristillisyyteen olivat sisäänkirjoitettuina jo kaikki kristinuskon elementit (sovitusoppi, ylösnousemus, ehtoollinen, kaste yms.), jotka tekivät siitä sopivan Rooman valtakunnan tarpeisiin.
Mitään jumalaa ja jumalan poikaa tietenkään ei ole olemassa. Oppi tästä syntyi yhteiskunnallisen prosessin tuloksena imperiumin ja luokkayhteiskunnan tarpeisiin. Tässä mielessä suurten maailmanuskontojen opit ovat monessa suhteessa yhteismitallisia ja myös niiden syntyprosessit ovat monessa mielessä yhteismitallisia. Yhteiskunnan tuotantovoimien kehittymisen (yhteiskunnan perustan) tuloksena myös uskonnot päällysrakenteen osana kehittyvät vastaamaan uutta perustaa.
Heikki MännikköLähteet mm:
Filosofian historia, Progress 1982
Lukion kirkkohistoria
Uusi testamentti: Paavalin kirjeet, evankeliumit ja Apostolien teot
Yleinen historia keskikouluille, Petroskoi Neuvosto Karjala
Engels: Kristinuskon alkuperä (kolme artikkelia)
Wikipedia
Vili Lehtoranta: Historian Jeesus Kansan ääni 3/2003
KOMINFORM
http://www.kominform.eu/VD
