Ay-liikkeet olivat jo kansalaissodan jälkeen lyöttäytyneet pääoman kanssa kimppaan. Pääoman ja Ay-liikkeiden käsipäivää näkyy nykypäivänäkin hyvin helposti. Kukaan ei voi olla huomaamatta yleistä tekemättömyyttä esim. puttumattomuutta päivänselviin rikkomuksiin.
Pam eli sweduiksi Servicefacket on duunarille myrkkyä. Tämä leiri on SDP vetoinen,eikä tämä kyseinen ry ole koko elinkaarellaan tehnyt yhtään mitään. Kaikilla sopimuskierroksilla ovat työntekijät jääneet nuolemaan näppejään. Palkan "korotukset" jos nyt Pamin neuvottelemia "korotuksia" voi sellaiseksi sanoakaan. Totta, Pamin neuvottelemat "korotukset" ovat yleensä jo etukäteen syötyjä ja hyvin kaukana indeksistä, joten voidaan puhua lattialle pudonneista murusista, joita kaikenkukkuraksi kehdataan tuulettaa sopimuksen allekirjoitusten jälkimainingeissa.
Pamissa on hyvin paljon asioita mietittävänä. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä asiaa, asiaa joka on monelle jäsenelle hyvin epäselvä, ja se kuuluu seuraavasti; kumpaa PAM edustaa enemmän; työnantajaa vai työntekijää?
Ja perinteinen kusetuskäytäntö peitellään sujuvasti omalla medialla, ja sitä tekee kaikki.
Suomalaisten kirjakauppojen hyllyistä löytyy metritolkulla tilattua historiaa. Suomen nykyhistorian kirjoja selaillessa ei voi välttyä ajatukselta, että kukahan on tilannut näin "bulkin" version "jälleen". Kirjoista on rapissut yksityiskohdat pois. Huvittavan yksipuolesta ja läpinäkyvää, mutta tyhmempikin jo tietää että; voittaja sanelee tapahtumat, voittaja määrää historian kulun, voittaja päättää kenen kirjoittamaa historiaa julkaistaan, näin se on aina mennyt.
Punainen on aina ollut työntekijöiden väri. Musta väri taas mielletään synkkään ja pimeään.
PAMin pimeille sivuille täältä:
http://www.pam.fi/Sivut/Default.aspx