Mitä on fasismi?30.10.1947
"Ainoastaan varkaus voi pelastaa omaisuuden, valapattoisuus uskonnon, äpäryys perheen ja epärehellisyys järjestyksen."
--Karl Marx: Luis Bonaparten 18 päivä Brumairekuuta
Neljännesvuosisata on kulunut päivistä, jolloin fasismi ensi kertaa sai käsiinsä hallitusvallan huomattavassa eurooppalaisessa valtiossa; viisitoista vuotta sitten muodostui fasismi eurooppalaiseksi vaaraksi; pari vuotta on kulunut siitä, kun maailmanfasismin viimeiset suurmotit murtuivat Euroopassa ja Itä-Aasiassa. Voittaneen kaiken jälkeen vastata kysymykseen, mitä on fasismi.
Fasismista esitettiin aikanaan monta yksipuolista, harhaanjohtavaa selitystä. Siinä nähtiin "kansallinen vallankumous", kansakunnan kaikkien terveitten voimien" reaktio köyhällistön vallankumouksen uhalle. Tai siinä nähtiin keskiluokan kapina sekä kapitalismia että proletaarista sosialismia vastaan. Tai on nähty siinä vain italialainen tai saksalainen ilmiö, jolla ei ole vastinetta muissa maissa.
Tosiasiassa eivät Mussolinin ja Hitlerin fasistiset liikkeet, yhtä vähän kuin muutkaan maailmansotien välikauden fasistiset liikkeet, olleet mitään uutta. Suora linja niihin johtaa 1800- luvun viimeisten vuosikymmenien “ alkavan imperialistisen aikakauden “ kansalliskiihkoisesta, imperialistisesta taantumuksesta, joka saavutti johtoaseman useimmissa Euroopan johtavissa maissa. Nämä puoluesuunnat eivät kuitenkaan vielä olleet fasismia: ne olivat taantumuksellisia, kansallisuus- ja sotakiihkoisia, mutta ne eivät vielä näennäisvallankumouksellisilla tunnuksilla pyrkineet vetoamaan kansan syviin kerroksiin eikä niillä vielä ollut käytettävänään iskujoukkotaktiikkaa, jolla valtiovallan suosiollisesti avustaessa ruhjotaan vastustajan rivit. Eräs tällainenkin liike kuitenkin esiintyi: mustasotnialaisuus, jonka avulla tsarismi vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen ruhjoi ne, jotka äsken olivat sen olemassaoloa uhanneet.
Ei ole kuitenkaan unohdettava erästä tärkeätä historiallista ilmiötä, joka ennakoi fasismia puolen vuosisataa ennen mustasotnialaisuutta: Louis Bonaparten vallankaappausliikettä Ranskassa, jonka demagogiaa, iskujoukkoterroria ja gangsterimentaliteettia Karl Marx on mestarillisesti esitellyt “ kapitalistisen yhteiskunnan hätätilannetta, jossa porvaristo luokkana luopuu hallitsemasta, jotta sen huipusto kätyriensä avulla voisi pystyttää yksinvaltansa.
Louis Bonaparten diktatuurissa esiintyivät jo fasismin oleelliset ainekset, mutta historiallisessa perspektiivissä se on kuitenkin vasta ennakko-oire. Fasismin klassinen aikakausi on kahden maailmansodan välillä, jolloin se saavuttaa hallitusmahdin kolmessa suurvallassa ja kokonaisessa joukossa pienempiä. Italia ja Saksa muodostavat tyypilliset tapaukset. Kumpikin maa oli maailman imperialistisessa uudestijaossa jäänyt tyydyttämättömäksi: kummassakin oli näin ollen joukkopohja kansalliselle revanssi- ja laajentumisideologialle. Kummassakin maassa kapitalismi oli joutunut kriisiin, kuolemanvaaraan, ja suurpääoma ryhtyi auliisti tukemaan pienen sotamystikkopiirin toimintaa. Kummassakin fasismi aluksi, joukkoja kerätäkseen ja valtaan päästäkseen, vetosi näennäisvallankumouksellisiin tunnuksin kaikkiin kansan tyytymättömiin kerroksiin: keskiluokkaan, joka inflaation kautta oli joutunut puristukseen, intellektuelleihin, jotka olivat menettäneet kulta-aikansa, työttömien ja ryysyköyhälistöläisten miljoona-armeijaan. Kummassakin fasismi suurpääoman rahoittamana organisoi koulutetun puoluearmeijansa ja aseistetut hyökkäysosastonsa, jotka järjestysvallan siunaamina terrorisoivat vastustajan kokouksia ja ruhjoivat heidän järjestönsä. Kumpikin heti valtaanpäästyään heitti romukoppaan radikaaliset tunnuksensa tai teki niistä pelkkiä kulisseja kansanvallan ja työväenliikkeen hävittämiselle ja suurpääoman ennennäkemättömälle vallan ja omistuksen kehitykselle. Kumpikin käänsi kansan toimintatahdon ulospäin, kansallisuusvihan ja valloituspolitiikan tielle. Kummankin välttämätön lopputulos oli sota.
Kansanvalta ja työväenliike ovat saaneet maksaa kalliit oppirahat ymmärtääkseen, mitä fasismi on ja miksi se voitti. Työväenliike oli hajanainen sen sijaan, että se olisi yhdistänyt voimansa fasismia vastaan. Osa työväenliikettä “ sosiaalidemokratia “ turvautui valtiovaltaan fasisteja vastaan, vaikka valtiovalta näitä tosiasiassa suojeli, ja kompromettoi itsensä joukkojen silmissä "meidän" kapitalistisen järjestelmän pönkittäjänä samaan aikaan, kun fasistit sitä vastaan demagogisesti hyökkäsivät; sosialidemokratia turvautui myös kesyyn parlamentaariseen keskustalaisuuteen ja virkavaltaiseen poikkeuslakipolitiikkaan, vaikka fasismi on murskattavissa vain "kentällä", asettamalla kova kovaa vastaan, tempaamalla lakkaamatta etenevällä yhteiskunnallisella liikkeellä fasisteilta heidän näennäisvallankumoukselliset tunnuksensa.
Fasismi on kokonaan kapitalistisen yhteiskunnantuote; niissä maissa, missä sosialistinen vallankumous on voittanut “ ennen kaikkea Neuvostoliitossa --, fasismi on menettänyt maaperänsä, tullut mahdottomaksi. Kapitalistisessa maailmassa sen sijaan “ vaikka toinen maailmansota sanotaankin käydyn fasismin hävittämiseksi ja fasistiset suurvallat siinä luhistuivatkin “ fasismin on edelleen mahdollinen ja sen uudesta noususta on selviä merkkejä. Merkittävin on sen nousu Yhdysvalloissa, jossa se etenee sekä kentällä, "aitoamerikkalaisuutena", terrorina vasemmistolaisia, ammattijärjestöjä ja neekereitä vastaan, että itse hallituskoneistossa ja mahtipolitiikassa Truman “doktriinin alla. Mutta merkittävä on fasismin nousu myös Ranskassa, jossa sen vaikutus säteilee naapurimaihinkin. Ei ole mitään epäilystä siitä, että de Gaullen "Ranskan kansan kokoomus" edustaa puhdasveristä fasismia: sanotaan, että se on mahdotonta, hänhän on vapauttaja kenraali! “ mutta eikö Mussoliini ollut entinen sosialisti? Pahaenteistä on, että Ranskan sosialistit näyttävät toistavan täsmälleen Italian ja Saksan sosialistien virheen: jatkavan kahden rintaman taistelua, jonka lopputuloksena ei voi olla muu kuin fasismin voitto.
Vapaa Sana 30.10.1947
Signeeraamaton pääkirjoitus. Fasismia kansainvälisen suurpääoman rahoittamana taantumusliikkeenä RP oli käsitellyt aikaisemmin (16.08.1945) pääkirjoituksessa "Fasismi “ Rahan muukalaislegioona". “De Gaullea koskeva luonnehdinta ja Ranskaa koskeva ennuste artikkelin lopussa osoittautuivat erheellisiksi.
Julkaistu kirjassa: Raoul Palmgren TEKSTEJÄ Vapaan Sanan vuosikymmeniltä
***Lisäys:Populismi on fasismia, valheilla täytettyjä lupauksia Demokratia on vain porvarillisen luokkadiktatuurin eräs muoto.
Esimerkiksi "porvarillis-demokraattinen" valtiokone on kaikesta huolimatta hallitsevan luokan diktatuuri, hallitun luokan alistamiseksi.
Meillä se on nyt perustuslaissa 1/6- diktatuuri. Esimerkiksi vaaleissa työväki voi vain valita, ketkä heitä seuraavan kauden sortavat ja "kusettavat."
Unohtakaa sana demokratia yleisenä vouhotuksena, vasta työväen vallankumouksessa voimme puhua demokratiasta. Markus RäsänenFakta on, että..Perustuslaki takaa ikuiset porvarijuhlatVaaditaan siis yli 5/6 enemmistö eduskunnassa, jotta järjellisessä ajassa tai koskaan, saataisiin tehtyä perustuslaki-muutos yhteiskunnan puuttumis mahdollisuudeksi yksityisen kapitaalin hääräämisiin. Sellaisia puuttumisiahan porvaristo ei tietenkään milloinkaan salli.
Eli,
"kansaa on harhautettu tilaamaan väärää tavaraa."Muutosta yritettiin viimeksi 1917Lue "
Vuoden 1917 eduskunnasta." (toinen kappale)
http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,583.0.htmlLuettuasi kappaleen, ymmärrät vaiettuja asioita enemmän.
Esim. oikeuslaitoksemme suunnitellut muutokset
"Kun lakiin eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksen jäsenten virkatointen lainmukaisuutta, parin ryhmän jäsenen äänestäessä ryhmän päätöksen vastaisesti, ei saatu määräystä, että se ulottuu myös senaatin oikeusosaston jäseniin, määrättiin nyt puheenalaisessa laissa, että korkeimman oikeuden jäsenet joutuvat myös ensin mainitun lain edellyttämässä tuomioistuimessa vastaamaan virkatoimissaan harjoittamasta lainvastaisesta menettelystään."Valkoisten voitettua jatkettiin samaa selkeää linjaa, eli kuten
Uuno Tuhrhapuro sanoi; "
tääällaanen tästä nyt sitte tuli"
Että millainen? täältä
http://www.youtube.com/watch?v=k3ERGscLQ2cKansa voi siis "vain" imeä peukaloaan, ja valita seuraavissa ja seuraavissa vaaleissa seuraavat "kusettajansa, saamatta koskaan tilaamaansa". Täältä löydät asioita joita suomenkansa ei todennäköisesti ole tilannut (ainakaan kaikki).
http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,1786.0.htmlEikö olekin kummallista ettei puolueet puutu olemassa oleviin epäkohtiin? Ai niin, nehän oli ne "
kusettajat".
Porvariston tapettua (1918) suurenmäärän työntekijöitä, olisi eduskuntavaalien nimi pitänyt muuttaa kusetusta vastaavaksi, vaikka .. kusetus vaaleiksi.
