Linkomiehen ja Koskimiehen "suojatit"

Linja vai ele?

Kirj. 25.02.1951

" 30”luvun nuoriso jätti jälkeensä kirjallisen tyhjiön --- Yhtäkkiä on areenalle astunut kokonainen nuori kriitikkokaarti: Eino Repo, Kai Laitinen, Aarne Laurila, Osmo Hormia, Tuomas Anhava, Armo Hormia, Matti Terho, Ville Repo, Jouko Tyyri¦"Näin julisti Jouko Tyyri Ilta-Sanomissa pari viikkoa sitten julkaisemassaan, uutta Suomea vastaan kohdistetuissa poleemisessa ohjelma-artikkelissa. Jyrkästi hän torjuu "mörkönä" epäilyn, että kaartin "kirjalliseen radikalismin" liittyisi "myös poliittinen ja sosiaalinen" “ selittäen tosin olevan "toinen asia", "pitävätkö nuoret runoilijat sellaisesta yhteiskunnasta, jossa kirjakauppias (entä kustantaja) elää paremmin kuin kirjailija". Enemmänkin: edes yhteistä taidekäsitystä ja “ohjelmaa ei ole: "Useiden taideihanteet on omaksuttu 1500-luvun tältä puolen, joidenkin peräti meidän vuosisadaltamme. "Vieläkin enemmän: "Liikkeelle ei ole lähdetty (edes) sukupolvena." Mikä sitten yhdistää, mikä sitten on taistelun päämääränä?

Mikäli Jouko Tyyriä on uskottava, "niin juttu lähti liikkeelle siitä, että Koskenniemen asetoverit “ professorit Linkomies ja Koskimies “ ja suojatit maisterit Kula ja Mattila”"ryhtyivät sortamaan "nuoriin" kuuluvan maist. Revon arvostelijavapautta ja järjestivät siten Koskenniemelle "vihamielisen jälkipolven ainakin viidenkymmenen vuoden ajaksi". "Kirjallistaiteellinen ryhmäliike" syntyi siis "ulkopuolisen painostuksen tuloksena". Mutta saattaako se sellaisena säilyä ja kehittyä ja "olla siemen, josta kasvaa iso puu"?

Viime tiistaina Helsingin Sanomissa julkaisemassaan artikkelissa 30”luvun radikaalisen kirjailijapolven edustaja Matti Kurjensaari vertasi Jouko Tyyrin manifestoimaa 50-luvun kirjallista falangia 30-luvun tulenkantajiin ja lausui tällöin seuraavat huomionarvoiset toteamukset: "Tulenkantajat esiintyivät aikanaan voittoisan sodan jälkeen ja olivat sävyltään esteettinen sukupolvi. Nämä nuoret esiintyivät kahden perinpohjalaiseen tappioon päättyneen sodan jälkeen ja ovat jälleen esteettinen sukupolvi. Liikkuuko meidän henkinen elämämme vai ei? T.S. Eliotin anglokatolisella mystiikalla ei meidän kansallisilla kulttuurikysymyksiä ratkaista, vaikka Suomi onkin suhteellisen "autio maa". "Ja Kurjensaari päättää artikkelinsa Olavi Paavolaisen ceterum censeolla: " Eikö meillä vieläkään tajuta, mitä maailmassa oikein tapahtuu?"

"Nuorten" kannattaa miettiä näitä sanoja. Se, mikä 20- luvun taloudellisen korkeakonjunktuurin ja pikkuporvarillisen nousukasoptimismin vallitessa oli kulttuurisosiologisesti luonnollista, on 40- luvun ja 50- luvun kriisien ja atomisodan uhkan apokalyptisessä valaistuksessa ajanharhaa. Koskenniemeläinen vaino oli "nuorille" terveellinen kokemus, mutta eihän pelkän vainoelämyksen ja marttyyripalvonnan merkeissä voida jatkuvasti elää ja vaatia itselleen "50-luvun" nimitystä. Semminkin, kun maan johtava keltainen lehtitrusti on omissa business- ja naamioimistarkoituksissaan avannut "nuorille" palstansa ja samalla ne houkutukset ja vaarat, jotka kesyttivät Ruotsin "fyrtitalistien" kapinallisuuden.

"Nuorten" edessä on valinta: joko omaksua selvä yhteiskunnallinen linja ja täyttää 50- luvun tehtävä, joka on tähän asti viipyneessä toisen maailmansodan jälkeisessä kansallisessa itsekritiikissä ja siihen liittyvässä kolmannen maailmansodan vastaisessa rauhantaistelussa, tai seurata Ruotsin "fyrtitalistien" esimerkkiä ja tyytyä hyvinmaksettuun eleeseen. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Vapaa Sana 25.02.1951
Nimimerkki RP:n kulttuurisivuartikkeli “kaiketi ensimmäinen kannanotto alkavaan "viisikymmentälukulaisuuteen"

Julkaistu myöhemmin kirjassa: Raoul Palmgren TEKSTEJÄ Vapaan Sanan vuosikymmeniltä