Taukojen seuranta äänikeräilyssä

Duunit suunnilleen samat kuin teillä, eli tarkoitan tällä työntoteutusta sekä työolosuhteita pölyisessä betonilaatikossa, työnä tuotteiden ja tavaroiden keräilyä koneiden kera. Vanhemmille työntekijöille on järjestetty pärstäkertoimen mukaisesti erilaisia kevennettyjä töitä jos tarvetta on ilmennyt, tietysti lääkärin suositusten mukaisesti, ”kuinkas muuten”. Välillä näistäkin "tyhjennys” ´,ettei niitä tule liikaa, eli perus pirtelö vanilialla: uudelleenkoulutus, sairaudella ei mitään syy-yhteyttä nykyiseen työkyvyn alentumiseen. Kalossia anaaliin ja adios.

Ensi kesäkuussa tulee ”tykyä” ja vielä erittäin herkästi yli 3kk sairausloman jälkeen, jos laki menee hallituksessa (seurahuoneella) läpi.

Tietysti täytyy huomioida se tosiseikka, että kuin oletettu säästö- luuta lakaisee, niin se lakaisee aina ensimmäisenä yli viisikymppisiä ”aina jostain kumman syystä”. Luultavasti talon ylin johto menee kunniakkaan toimenpiteen jälkeen syömään jäätelöt yhtiön keittiöön, yli viisikymppisten” ulospotkiminen on kuulemma yhtiön menestyksen kannalta kannattavaa, tokaisi eräs humalainen työnjohtaja, joka itse muuten oli kuusikymppinen”.

Edellä mainittu siksi (tarkoittaen työntekijöitä) että he luultavasti tietävät liikaa yhtiön toiminnasta, ja toiseksi he osaavat vaatia työehtosopimuksen mukaisen palkan, nimittäin nuoria on paljon helpompi kusta silmään, kuin kokeneempaa konkaria.

Vai.

Eikö osaava henkilökunta kelpaa monotomiseen robotintyöhön enää? Vaikka yleisesti työn laatu on monin verroin parempaa ja henkilöstö vastuullisempaa yhtiölle kuin monikansalliset hettotyö armeijat, niin sekään ei näköjään riitä yhtiöille, työntekijöiden täytyy olla myös ilmaisia, ja helposti käsiteltävissä tarpeen mukaan.

Mitä taas tulee uuteen monikansalliseen heittotyövoimaan, niin sitä tarvitaan kaksinkertainen määrä edellisten viisikymppisten tilalle, (näin on yleensä käynyt), tietysti hosumaan yhtiön ”kilpailukykyisestä” urakasta, joka on jokaisessa monisteessa ylistetty seuraavasti "urakkaan voit itse vaikuttaa" ja toiseksi että kutsuttaisiin uudestaan ”hosumaan”.

Seuraukset monissa paikoissa ovat olleet yhtiön johdon taskulaskinta vastaan, nimittäin osaamatonta porukkaa on tarvittu samaa työmäärää suorittamaan suurempi määrä, esim. ”monikansallisia ahkeroitsijoita”, sekä lisäksi yhtiön kiinteä omaisuus on saanut oman osansa uusien harjoittelusta. Myös vartiointia on jouduttu monissa paikoissa lisäämään, sekä muuta valvontaa, jota ei aikaisemman henkilökunnan kanssa tarvittu.

Tätä samaa säästötalkoo varastokäytäntöä voitaisiin soveltaa lähes kaikkialla, esim. kilpailutetaan sisätautikirurgit ja vaikkapa lentokapteenit jotka lennättäisivät ylenpalttisia säästötoimia kannattavia johtajia, mm."pakkaajia", ja eikö olisikin mukavaa jos kirurgisen tarjouskilpailun voittanut varastomies leikkaisi toimitusjohtajan keuhkoahtauman halvalla. Luulisi toimitusjohtajan olevan tyytyväinen, että hulluimmatkin säästötoimet ovat muuttuneet globaaleiksi säästöiksi alasta riippumatta, eli tuottaa voittoa joka paikassa näinä vaikeina taloustilanne aikoina.