Hallitus taistelee tuulimyllyjä vastaan.

[VD.com]

Hallitus taistelee tuulimyllyjä vastaan.


Hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa on syönyt pääministeripuolue Keskustan kannatusta ja tappiollisten kunnallisvaalien jälkeen puolueen piirissä on alettu vaatia linjan terävöittämistä. Tammikuun puolivälissä Kepun puoluehallituksessa Vanhanen aloittikin puolueensa profiloitumiskampanjan. Tiedotusvälineiden läsnä ollessa hän lanseerasi tulevalle vuosikymmenelle kymmenien miljardien valtiovetoista tulevaisuus- ja työllisyysohjelmaa.

Vähän aikaisemmin hallituksen piiristä todettiin budjetin olevan tarpeeksi elvyttävä. Merkittävää oli pääministerin toteamus, että œmarkkinaliberalismi yskii ja nyt tarvitaan œkolmatta tietä ja valtion vahvempaa roolia talouselämässä.

Elvytystä sittenkin.

Tulevaisuusohjelmaansa Vanhanen ei mainosta varsinaiseksi elvytysohjelmaksi, vaan laman jälkeiseksi talouspolitiikaksi. Ei ole kuitenkaan montaakaan viikkoa siitä, kun hallituksen piirissä todettiin budjetin itsessään olevan tarpeeksi elvyttävän ja että mitään erillistä elvytystä ei tarvita. Kuitenkin hallitus aloitti toisenlaisen elvytyksen syytämällä tukea monin tavoin yritysrahoitukseen. Pankeille luvattiin taata heidän lainoitustaan yrityksille aina 50 mrd € saakka sekä, pääomalainoja 4 mrd euroon saakka. Lisäksi luvataan erilaista yritystukea ostamalla valtion eläkerahoilla yritysten velkakirjoja tarjoamalla yrityksille rahoitustukea, mm. osallistumalla 20000 uuden asunnon rakentamisen rahoittamiseen

Homma ei toimi jos vienti ei vedä.

Tämä œjämäkältä kuulostava paketti ei kuitenkaan taida purra. Kyseessä on finanssikriisi, joka aiheuttaa tavaroiden suhteellista liikatuotantoa, eli tavaraa on myynnissä enemmän kuin ostokykyistä kysyntää. Takauksilla ei ole merkitystä silloin, kun vienti ei vedä. Juuri vientiyritykset vähentävät väkeä solkenaan ja päivittäin. Kapitalistin ei kannata tuottaa mitään, jos ei ole kysyntää. 90-luvulla Suomen talouden rakennetta muutettiin tietoisesti. Viennin osuus kansantuotteesta on kasvanut yli puolella ja tuotanto kotimaan kulutukseen on romahtanut. Jo silloin totesimme useasti, että vapaakauppa tulee muodostamaan maamme kansantaloudelle suuren vaaran. Jos vienti kansainvälisen laskusuhdanteen aikana ei vedä, meillä ei ole mitään mahdollisuutta paikata syntynyttä aukkoa kotimaan tuotannolla. Näin on nyt käynyt. Tuskin lainoituksen takaamisella ja pankkien rahoituspaketilla tulee olemaan tuotannon ja työllisyyden kannalta merkitystä.

Häilyvä lisäbudjetti.

 œElvytystä on jatkettu lisätalousarviossa. Sieltä löytyy erilaisia tie- homekoulu- ja korjausrakentamishankkeita, joiden aloittamisella toivotaan ehkäistävän työttömyyden kasvua. Näillä hallitus toivoo saavansa liikkeelle 1,6 mrd. euron hankkeet. Tämä on kuitenkin œpisara meressä siihen nähden miten vientiyritykset tuottavat koko ajan lomautettuja ja irtisanottuja. Hallitus asettaa suuren painon verojen ja työnantajamaksujen alentamiselle, joiden tuotantoa elvyttävä vaikutus on ilmeisen merkityksetön.

Kela-maksun poistamisella yrityksille annetaan puhdasta rahaa 800 miljardia euroa. Sen sanotaan elvyttävän ja tukevan vientiä, jolla ei ole maailmalla kysyntää. Näin koko kelamaksun poisto on taas kerran häpeämätön lahjoitus kapitalisteille.

Se totuus.

Palkansaajien tutkimuslaitos ennakoi työttömyyden nousevan tänä vuonne 7.5 %:iin ja ensi vuonna lähelle 9 %:iin. Talouskasvun arvioidaan kääntyvän n. 2 % miinukselle. Tämä yhtälö kasvattaa työttömyyslukujen monin verroin enemmän, kuin mitä hallitus arvelee saavansa elvytystoimilla luvatuilla 25000 työpaikalla. Hallituksen ajatus työpaikkojen lisääntymisestä on tietenkin toiveajattelua, koska ei ole minkäänlaisia takeita siitä, että viennin ja luotonannon tukeminen
muuttuisi investoinneiksi tai kunnat ja asunto-osakeyhtiöt pääsisivät talousvaikeuksissaan ja kiinni korjausrakentamiseen. Monet valtiot (mm. USA ja Ranska) näyttävät suuntautuvan elvytyksessään oman tuotantonsa suosimiseen paitsi pääomatuella myös varovaisella protektionismilla. Suomen osalta tuonnin ja pääomaviennin rajoittaminen sekä oman tuotannon suosiminen, osittainenkin 90-luvulla romahtaneen työvoimavaltaisen omavaraisuuden palauttaminen, olisi paljon tehokkaampaa elvytystä, kuin suurpääoman pääomavaltaisen viennin suosiminen, tukeminen.

Kolmannesta tiestä.

Hallituksen œelvytyspolitiikalla ei ainakaan tässä vaiheessa ole minkäänlaista yhteyttä edes siihen keynesiläiseen valtion sääntelyyn, jota harjoitettiin aina 80-luvun alkuvuosiin. Silloin yhteiskunnallista tulonjakoa säädeltiin työväenliikkeen voimalla ja tavalla, joka teki tietyssä määrin oikeutta myös palkansaajille.


Nyt työväenliikkeen vuosikymmenien ponnisteluilla saavutettuja ja koko kansan julkisia hyvinvointipalveluita tuhotaan pala palalta Viime vuosina suuryhtiöiden jakaminen osinkojen määrä on suuresti lisääntynyt 2007 osinkoja maksettiin jopa 20 mrd €. Voi vaan kysyä missä ne rahat ovat nyt?


Pääministeri Vanhasen ehdottama œkolmannen tien politiikka on poliittista kosmetiikkaa Todellisuudessa se ei muuta mitään. Nykyiseen nähden kaivattaisiin tosi suurta muutosta, irtaantumista vapaakaupasta ja EU:sta. Muutos on mahdollinen jos sitä joukkovoimalla tahdotaan.


Nykyinen ja yleensä kapitalistien talouspolitiikka palvelee kaikkialla maailmassa suuren pääoman etuja. Niin on Suomessakin. Siksi Vanhasen visiot voi laskea samaan kastiin, kuin Kokoomuksen kansanedustajan Ben Zyskowiczin œmarmatus suurten mediayhtiöiden johdon optioista.


Heikki Männikkö

Puolesta:VD