Onko Ahtisaari ottanut vastaan rahaa Kosovon itsenäisyyden edistämisestä?

[VD.com]

Belgrad, 24.6. (FoNet) -- Serbian parlamentin puhemies Oliver Duliæ on ottanut kantaa syytöksiin, joissa sanotaan YK:n erikoislähettiläs Martti Ahtisaaren saaneen rahaa vastineeksi Kosovon itsenäistymisen edistämisestä.

"Kaikki tämä täytyy tutkia ja totuus tulee selvittää. Mikäli väite pitää paikkansa, se varjostaa pahasti koko Kosovon lopullista kohtaloa koskevaa prosessia", sanoi Oliver Duliæ.

Banja Lukassa ilmestyvä aikakauslehti Fokus kertoi aikaisemmin viime viikolla, että Saksan tiedustelupalvelu BND on lähettänyt asiaa koskevan raportin Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moonille. Lehdessä kerrotaan raportin vahvistavan epäilyt, joiden mukaan albaanijohtajat ovat maksaneet Martti Ahtisaarelle 40 miljoonaa euroa Kosovon itsenäistymiseen tähtäävien suunnitelmien edistämisestä.


FoNet (Serbia) / Javno.com (Kroatia) / KOMINFORM

Lisää aiheesta http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1941

[Varastolainen]

Tämäkin aihe on taidettu yleisellä tasolla painaa villasella.

Missähän ne tutkinnan tulokset mahtavat olla, vai onko joitakin hiljennetty.

[VD.com]

Ahtisaaren rauhanpalkinto.



Nobel-komitea saattaa ymmärtää luonnontieteitä ja taiteita, mutta yhteiskunnallisissa asioissa ja erityisesti kansainvälisissä konflikteissa ja ongelmissa tuo komitea näyttää olevan pikkulapsen tasolla. Tai sitten se valehtelee itselleen tietoisesti.

Ahtisaari on ollut mm. myötävaikuttamassa prosessiin, jossa tietoisesti on rikottu sekä YK:n peruskirjaa että YK:n turvaneuvoston nimenomaista Kosovon asemaa koskevaa päätöslauselmaa numero 1244.

Ahtisaari on johdonmukaisesti puolustanut NATOn rikollista, vailla minkäänlaista kansainvälistä mandaattia tekemää hyökkäystä Jugoslaviaan vuonna 1999.

Jugoslavian valtio tuhottiin tuolloin käytännössä maan tasalle tuossa Racakin tekaistun "joukkkomurhan" tekosyyllä aloitetussa sodassa. Ihmisuhrien määrä oli mittava, aineellisista vahingoista puhumattakaan.

Suomen ulkoministeriö ja Suomen valtamedia salasivat tuolloin sodan aloittamiseen liittyvät faktat. Dokumentointeja salailusta on riittämiin. Muualla maailmassa asiasta kerrottiin toisella tavalla, jopa ihan totuudenmukaisestikin. Hyökkäyksen taustalla olivat tosiasiassa Lännen geopoliittiset intressit.

Ei liene edes mikään salaisuus, että Ahtisaari on saanut toimintaohjeensa Washingtonista, jossa hän
kriittisissä tilanteissa on jatkuvasti vieraillut.

Mahdollista asiayhteyttä Jugoslavian sodan, "rauhanpalkinnon" ja tämän päivän Kaukasian konfliktien välillä voi jokainen miettiä tykönään.

Että semmoinen "rauhanpalkinto".

Ja Suomen poliittinen eliitti ja media sen kun ihastelevat. Useilla tahoilla muualla maailmassa ollaan tästä asiasta koko lailla toista mieltä.


KOMINFORM

[VD.com]

Ahtisaari väitti TV:ssä lauantaina, että NATOa ei ole suunnattu Venäjää vastaan.


Ahtisaari väitti julkisuudessa lauantaina 11.10.2008, että NATOa ei ole suunnattu Venäjää vastaan.

Hän valehtelee ja tietää sen tietysti itsekin oikein hyvin.

Taannoin oli toki sellainen vaihe, jolloin NATOn ja Venäjän välillä ei ollut suoranaista vastakkainasettelua.

Viime vuosina yleensä, mutta erityisesti Lännen tukeman Georgian Etelä-Ossetiaan tekemän hyökkäyksen jälkeen ja Yhdysvaltain Puolaan ja Tsekkiin sunnittelemien Venäjää ja sen liittolaisia uhkaavien asejärjestelmien asentamisen lähestyessä vääjäämättä tällainen vastakkainasettelu on syntynyt.

Yhdysvallat on NATOn johtava maa. Sellaisille lapsellisille selityksille, joiden mukaan Puolan ohjukset olisi suunnattu Iranin uhkaa vastaan, nauravat aidanseipäätkin. Yksikään sotilasiantuntija maailmassa ei tällaista selittelyä usko.

Mitä tarkoitusta varten nuo ohjukset sitten tullaan Eurooppaan tuomaan, Martti Ahtisaari?

Miksi Venäjä on pakotettu asevoimiensa nopeaan laadulliseen ja määrälliseen kehittämiseen, mitä se ei olisi halunnut?

Viimeksi tänään Venäjän merivoimien sukellusvene ampui harjoituksissa ballistisen ohjuksen Barentsin mereltä Päiväntasajalle Tyynellä merellä. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev oli mukana aluksella. (Golos Rossii 11.10.)


KOMINFORM

[VD.com]

Työkansan Sanomat - pakina. Länsi palkitsee asiamiehensä.


Länsi palkitsee asiamiehensä. Nyt jos koskaan on kysyttävä, mikä yhdistää Nobelin rauhanpalkinnon lisäksi presidentti Martti Ahtisaarta, Yhdysvaltain entistä ulkoministeriä Henry Kissingeriä ja jo manan majoille siirtynyttä Israelin pääministeriä Menachem Beginiä? No, kaikki ovat tietenkin miehiä, mutta se ei ole oikea vastaus.

Edellä mainitut herrat ovat sotien synnyttäjiä ja lännen palkitsemia imperialismin asiamiehiä. Palveluksistaan ja ?tunnustuksena työstään kansainvälisenä rauhanneuvottelijana ja ansioistaan rauhan, vapauden ja demokratian luomisessa" kaikki kolme ovat saaneet Yhdysvaltain hallituksen myöntämän korkean kunniakirjan. Ahtisaaren suitsutuksen allekirjoittaja on itse presidentti Bushin kuoleman enkeli, ulkoministeri Condoleezza Rice.

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistaa. Mutta nyt on muistettava, vaikka pahaa tekee.

Kissinger oli presidentti Nixonin rikollisten "putkimiesten" päällikkö ja CIA:n aivot. Siis varsinainen sotien ja vallankaappausten suunnittelija ja toteuttaja. Kissingerin kädet ovat tahraantuneet pysyvästi Vietnamin sodan ja Etelä-Amerikan kansojen veressä. Kissingerin rötöslista oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta ?komitea? palkitsi hänet vuonna 1973 Nobelilla.

Begin oli sionistisen Irgun terrorijärjestön perustaja ja johtaja. Irgun teki Palestiinassa terroritekoja yhdessä maanalaisen Stern-järjestön kanssa. Begin toimi pääministerinä, kun Israelin sotajoukot hyökkäsivät vuonna 1982 Libanoniin ja valloittivat sen pääkaupungin Beirutin. Sodan synkin yksittäinen julmuus oli Sabran ja Shatilan pakolaisleirien verilöyly, jossa tapettiin tuhansia palestiinalaisia. "Komitea" oli vain neljä vuotta aikaisemmin kruunannut Beginin Nobelin rauhanpalkinnolla.

Ahtisaari istui presidentin virassa ja toimi myös EU:n puheenjohtajana, kun sotilasliitto Nato aloitti vuonna 1999 YK:n peruskirjan ja kansainvälisten lakien vastaiset kuukausia kestäneet Jugoslavian pommitukset ja maan talouden tuhoamisen. Jugoslavian kohtalosta ja Naton laajentumisesta itäiseen Eurooppaan oli sovittu Helsingissä jo kaksi vuotta aikaisemmin Ahtisaaren isännöimässä Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin tapaamisessa.

Ahtisaaren "rauhantekoihin" kuuluvat myös Afganistanin ja Irakin sotien hyväksyminen, USA:n miehityspolitiikan avoin tukeminen ja Suomen kampeaminen imperialististen sotien osalliseksi. Ahtisaaren kotimaiseksi lähetystehtäväksi onkin annettu Suomen Nato-jäsenyyden tyrkyttäminen ja ?yhteisen transatlanttisen kodin asian puolustaminen?.

Näillä ansioilla tuore nobelisti Ahtisaari vakuutti "komitean" ja kuittasi muhkean miljoonatilin. Eikä siinä vielä kaikki. Kiihkeimmät porvarit vaativat jo Ahtisaarelle patsasta Helsingin keskustaan. Kannatetaan. Mannerheimin selän taakse, siihen ratsastajapatsaan satulaan, mahtuu toki vielä toinenkin rauhanmies miekkoineen.

Rauno Lintunen

[VD.com]

Ahtisaari peräänkuulutti keskiviikkona niitä, joiden mielestä 'Suomi ei ole länsimainen demokratia'.

Jaa... kai se semmoinen sitten on. Mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin. Niinkuin esimerkiksi sellaista "demokratiaa", jossa äänet hankitaan vaaleissa suurilla rahasummilla mainostoimistojen suunnittelemissa massiivisissa kampanjoissa ja jossa ideologista vaihtoehtoa kapitalismille ei tosiasiassa ole.

Eri asia on sitten se , onko tämä tekopyhän, porvarillisen "läntisen demokratian" arvomaailma sellainen, että sen suurta ilosanomaa on syytä viedä muualle ohjuksin ja rypälepommein, mihin tarkoitukseen Ahtisaaren lapsenmielisesti ihailema NATO on valjastettu.

"Rauhanturvaamisesta" puhuminen NATOn yhteydessä on tarkoituksellista yleisen mielipiteen harhaanjohtamista.



KOMINFORM

[VD.com]

Venäläinen media Ahtisaaren Nobel-palkinnosta.


Moskova, 13.10. (Radioyhtiö Venäjän Ääni) -- Maailmaa kohdanneiden rahavaikeuksien rinnalla venäläisen median pääaiheena on ollut viime perjantain uutinen Martti Ahtisaaren saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta.

Median suhtautumisesta uutiseen kertovat jopa lehtien paljonpuhuvat otsikot: Rauhasta pitkän matkan päässä oleva palkinnon saaja ? Rossiiskaja gazeta, Poliittinen ratkaisu "Vremja novosti, Rauhanpalkinto on syötetty haukalle" Komsomolskaja Pravda.

Venäjän virallisen tyytymättömyyden ulkoministeri Sergei Lavrov on tulkinnut Nezavisima gazetan palstoilla seuraavalla tavalla:

Nobelin rauhanpalkinto on pidettävä irti politiikasta. Kaikki lehdet kirjoittavat Ahtisaaren menestymisestä rauhanturvatoiminnassa Namibiassa ja Pohjois-Irlannissa sekä Indonesiassa. Mutta Kosovon kysymyksessä, josta kaikki lehdet ovat yksimielisiä, Ahtisaarella oli epäkiitollinen tehtävä. Eikä ongelma ollut niinkään Ahtisaaren suunnitelmassa kuin Yhdysvaltojen lobbaamisessa, kirjoittaa Nezavisimaja Gazeta.

Yhdysvallat esittäytyi jo paljon ennen Ahtisaaren suunnitelman esittelyä Kosovon itsenäisyyden rakentajana. Mikä sitten tulee Nobelin rauhanpalkinnon pitämiseen politiikan ulkopuolella, niin se on tiettävästi täysi mahdottomuus.

Olivatpa sota ja rauhan rakentaminen millaisia tahansa, ne ovat aina sidottuja politiikkaan. Tosin harvoin rauhantahtoinen selvittäminen onnistuu laajan sisä- ja ulkopoliittisen yksimielisyyden varassa.

Niinpä Nobelin komitea olisi voinut halutessaan kannustaa tänä vuonna vähemmänkin ristiriitaista ehdokasta. Erittäin jyrkän kannan on ottanut Komsomolskaja Pravda. Nobelin rauhanpalkinnosta on tullut jo aikoja sitten poliittinen ase, jolla tasoitetaan länsimisen kaksimielisyyden ristiriitaisuuksia.

Serbit on ajettu Kosovossa eristetylle alueelle, heidän kotinsa on tuhottu ja kirkot räjäytetty. Tosin Ahtisaarta on vaikea syyttää kaksimielisyydesta. Hän on aina pysynyt yhden osapuolen kannalla. Siksi tämä rauhanturvaaja olisi pitänyt palkita varsinaisessa työpaikassaan eli Yhdysvalloissa, muttei Euroopan Norjassa, kirjoittaa Komsomolskaja Pravda.

Martti Ahtisaaren toiminta YK:n erikoisedustajana Kosovossa ei suinkaan ollut yksiselitteinen, kirjoittaaa Vremja Novosti-lehdessä Balkanin kysymystä tutkivan Venäjän keskuksen johtaja Jelena Guskova.

Johtamalla neuvottelujen kulkua Ahtisaari ei pitänyt tehtävänään kompromissiratkaisun suunnittelemista, vaan valmiin tarjouksen pakottamista toiselle osapuolelle eli serbeille. Hän on antanut skandaalinomaisia eräitä puolia koskevia ennakkoluuloisia lausuntoja.

Rossiiskaja Gazeta on hyvin lyhytsanainen: Nobelin palkinto tulee olemaan herra Ahtisaaren kannalta kuin palkinto huumemafialle, joka on sponsoroinut Kosovon irrottamista Serbiasta ja maakunnan muuntamista mustaksi aukoksi Euroopassa.

Moskovski Komsomolets puolestaan ihmettelee: On epäselvää, mistä Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty: Kosovon erottamisesta tai Namibian kysymyksen selvittämisestä. Nobelin komitea ei edes ole maininnut uuden palkinnonsaajan ansioitumista Kosovon suunnitelmassa. Hiljaa on ollut myös YK:n pääsihteeri onnitellessaan Ahtisaarta palkinnon saamisen johdosta, vaikkakin hänen palkitsemisensa tänä vuonna oli järkevää, sillä maailman yhteisön yksi osa "suurempi" tunnusti Kosovon itsenäisyyden ja toinen, mutta pienempi osa, tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian suvereniteetin.

Kommersant kirjoittaa, että Venäjällä on jopa aihetta Ahtisaaren onnittelemiseen, Kosovon neuvottelujen aikana Moskova ilmoitti monta kertaa käyttävänsä hyväkseen Kosovon esimerkkiä, jos sen itsenäisyys tulee tunnustetuksi. Elokuun 26.päivänä Venäjä teki sen tunnustamalla Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden.

Näin venäläinen media on huomioinut Ahtisaaren saaman Nobelin rauhanpalkinnon.

Radioyhtiö Venäjän Ääni

[VD.com]

Tiedonantaja. Ahtisaaren Nobel.



Kaikkien suomalaisten kuuluisi kai olla ylpeitä Martti Ahtisaarelle myönnetystä Nobelin rauhanpalkinnosta. Onhan se meille harvinaista herkkua.

Myönteistä Ahtisaaren palkitsemisessa on se, että tällä kertaa Norjan Nobel-komitea antoi vaihteeksi palkinnon perinteisestä rauhantyöstä ja vältti kiusauksen palkita uuden kylmän sodan hengessä esimerkiksi jonkun Kiinan tai Venäjän "toisinajattelijoista".

Myönteistä on myös se, että henkilökohtaisenakin palkinto lankesi tavallaan Suomelle. Suomea pidetään maailmalla yhä puolueettomana maana. Esimerkiksi Los Angeles Timesin mukaan Ahtisaarella oli "se etu rauhantekijänä, että hän tulee puolueettomasta maasta".

Ahtisaaren ansiolistalle voidaan laskea muun muassa Namibia-, Aceh-, Pohjois-Irlanti- ja Keski-Aasia-neuvottelut. Voidaan kuitenkin perustellusti epäillä, että Ahtisaaren palkitsemisessa painoivat eniten "ansiot", joista ei olisi pitänyt palkintoa antaa, eli Kosovo.

Ahtisaaren laatima suunnitelma raivasi tietä USA:n ja muiden länsivaltojen junailemalle Kosovon "itsenäisyyden" tunnustamiselle kansainvälisten lakien ja YK:n päätösten vastaisesti. Sillä luotiin vaarallinen ennakkotapaus, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Todellisuudessahan Kosovo ei sitä paitsi saanut itsenäisyyttä tai edes minimaalista itsehallintoa. Siitä tuli USA:n, Naton ja EU:n perinteisen siirtomaahallinnon tapaan johtama vasallivaltio. Operaation taustalla olivat USA:n ja Naton strategiset pyrkimykset Balkanilla. Ahtisaari toimi operaatiossa käsikassarana.

Ahtisaari osoitti myös valitettavasti heti palkitsemisensa jälkeen antamissaan haastatteluissa, ettei hän ole rauhanpalkinnon mittainen mies. Ahtisaari julisti vanhan kantansa mukaisesti, että Suomen kannattaa liittyä Naton jäseneksi. Eikä perustelu olisi voinut olla valheellisempi. Ahtisaaren mukaan jäsenyyttä tarvitaan, jotta Suomi voi hoitaa rauhanturvatehtäviään. Mutta Nato on sotia käyvä sotilasliitto eikä mikään rauhanturvaaja. Todellisuudessa Suomi ei voisi Naton jäsenenä hoitaa rauhanturvatehtäviään.

Ahtisaari väitti myös, että Suomesta tulisi "kummajainen", jos se jäisi Naton ulkopuolelle. Samalla kun hän vakuutti, ettei Suomen Nato-jäsenyyttä olisi suunnattu Venäjää vastaan, hän haukkui oppimestarimaisesti Venäjää.

Nähtävästi maatamme Natoon ajavat piirit tulevat jatkossakin käyttämään uutta nobelistia hyväksi jäsenyyspropagandassaan.

ERKKI SUSI

Tiedonantaja nro 38 / 17.10.2008

[VD.com]

Kuinka Ahtisaari ansaitsi rauhanpalkinnon.

Vaikka Martti Ahtisaaren ansiolista on pitkä, hänen rooliaan Jugoslavian alistamisessa vuonna 1999 Naton saneluun ja myöhemmin Kosovon "itsenäistämisessä"  kansainvälisen oikeuden ja YK:n päätösten vastaisesti pidetään keskeisenä syynä hänen palkitsemiseensa Nobelin rauhanpalkinnolla.

Ylistäessään Ahtisaarta Nobel-komitean sihteeri Geir Lundestad totesi, että "itsenäiselle Kosovolle ei ole vaihtoehtoa". Tämä peittelemättömän poliittinen lausunto osoittaa, miksi Ahtisaaren valinta on niin suosittu läntisten johtajien keskuudessa.

Yksityiskohtaisin Ahtisaaren Jugoslavia-toimintaa ja rauhanpalkintoa koskeva analyysi on kuuluisan tiedemiehen ja tutkivan journalistin Gregory Elichin artikkeli How the Nobel Peace Prize Was Won Elichin mukaan Ahtisaaren valitseminen Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi oli palkkio lännelle tehdyistä palveluksista ja puhtaasti poliittinen kannanotto, jolla haluttiin korostaa, että vain lännellä on oikeus piirrellä rajoja, ei esimerkiksi Venäjällä Kaukasiassa.


Terroripommitukset ja Albrightin esitys.

Naton keväällä 1999 Jugoslaviaa vastaan aloittamalla pommituskampanjalla oli aluksi vain vähän vaikutusta Jugoslavian joukkoihin. Tehokkaan naamioinnin ja tutkanhäirintälaitteiden ansiosta Jugoslavian joukot onnistuivat säilymään suurelta osin vahingoittumattomina.

Tästä tuskastuneena Naton kampanjaa johtanut yhdysvaltalainen kenraali Wesley Clark painosti muiden Nato-maiden sotilasjohtajia ja diplomaatteja hyväksymään pommitusten laajentamisen. Clark kannatti voimakkaasti siviilikohteiden pommittamista.

Naton ilmakampanja muuttuikin nopeasti yhtämittaisiksi terroripommituksiksi. Asuinalueita, sairaaloita, kouluja, tehtaita, siltoja ja virastotaloja pommitettiin maan tasalle.

Terroripommitukset pohjustivat tietä "rauhanneuvotteluihin". Jugoslavian epäonneksi Venäjän presidenttinä oli Boris Jeltsin. Hän valitsi entisen pääministerin Viktor Tshernomyrdinin hoitamaan neuvottelut Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin kanssa. Aina USA:ta miellyttämään pyrkinyt Jeltsin ei antanut Tshernomyrdinille juuri muuta tehtävää kuin välittää Naton viestejä Milosevicille. Tämä lähestymistapa ei tuottanut hedelmää.

Niinpä Tshernomyrdin ehdotti yhdysvaltalaisille, että voisi olla hyödyllistä, jos hän saisi jonkun Natoon kuulumattomasta länsimaasta mukaansa seuraavalle vierailulle Belgradissa. USA:n ulkoministeri Madeleine Albright tarjosi Martti Ahtisaaren nimeä. Venäläisten saaminen mukaan USA:n vaatimukseen Kosovon Nato-johtoisesta miehityksestä oli pääasiallinen mutka matkassa. Lopulta Jeltsin tapojensa mukaan antoi USA:lle kaiken mitä se halusi.

Ahtisaari muisteli, että ennen Belgradiin lähtöä "saavutimme suurin ponnistuksin lopullisen kommunikean, jonka sekä venäläiset että amerikkalaiset allekirjoittivat". Hän oivalsi, että Venäjän suostumus ajaisi Milosevicin "nurkkaan". Ahtisaaren ja Tshernomyrdinin tehtävä oli välittää Naton lopulliset ehdot, ja he vierailivat Milosevicin luona 2. kesäkuuta.


Ahtisaari uhkasi siviilien joukkotuholla.

Mitä "neuvotteluissa" tapahtui, siitä on italialaiselle Il Giornale -lehdelle antamassaan haastattelussa kertonut seikkaperäisesti Ljubisa Ristic, pienemmistä kommunistisista ja vasemmistopuolueista muodostetun Jugoslavian yhtyneen vasemmiston (JUL) puheenjohtaja. JUL oli hallituskoalition jäsen.

Risticin mukaan Ahtisaariavasi kesäkuun 2. päivän kokouksen julistamalla, että "me emme ole täällä keskustelemassa tai neuvottelemassa", minkä jälkeen Tshernomyrdin luki ääneen suunnitelman tekstin.

Ahtisaariitse on kertonut, että Milosevic kysyi mahdollisuudesta muuttaa suunnitelmaa, mihin hän vastasi: "Ei. Tämä on paras minkä Viktor ja minä olemme onnistuneet tekemään. Teidän on hyväksyttävä se kaikilta osin."

Ristic kertoo, että kun Milosevic kuunteli tekstin lukemista, hän tajusi, että "venäläiset ja eurooppalaiset olivat luovuttaneet meidät brittien ja amerikkalaisten käsiin" Milosevic otti paperit ja kysyi: "Mitä tulee tapahtumaan, jos en allekirjoita?" Vastatessaan Ahtisaariteki pöydällä pyyhkäisevän eleen ja sanoi: "Belgrad tulee olemaan kuin tämä pöytä. Me tulemme välittömästi aloittamaan Belgradin mattopommitukset" Toistaen pyyhkimisliikkeen hän uhkasi: "Juuri tämän me tulemme tekemään Belgradille."

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän lisäsi: "Tulee olemaan puoli miljoonaa kuollutta viikon sisällä."

Uhkailun tarkoitus oli selvä. Uhkavaatimuksen hylkääminen johtaisi suureen määrään siviiliuhreja ja täydelliseen hävitykseen. Milosevic kutsui koolle hallituskoalition puolueiden johtajat ja selosti heille tilanteen arvioiden, että valinnan varaa ei ole ja että uhkavaatimus pitäisi hyväksyä. "Asiakirjan torjuminen merkitsee valtiomme ja kansakuntamme tuhoa."

Hallitus ja kolme viikkoa myöhemmin parlamentti hyväksyivät uhkavaatimuksen ehdot....

ERKKI SUSI

Lue lisää Tiedonantajasta nro 39 / 24.10.2008

[VD.com]

Ahtisaari. Varsinainen 'rauhan sankari'.


Yksi nykyhistorian merkittävimpiä valehtelijoita on Nobelin ns. rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari.

Pari esimerkkiä:

Hän kehuu "kansainvälisen yhteisön" jämäkkyyttä sen asettuessa Yhdysvaltain johtaman sotakoalition voimin puolustamaan Kuwaitia Irakin hyökätessä maahan vuonna 1990.

Sekä lukuisien paikan päällä tehtyjen havaintojen että tätä tapahtumaa edeltävien dokumentoitujen historiallisten prosessien valossa totuus näyttäytyy Ahtisaaren puheisiin nähden perin oudossa valossa.

Irakin diktaattori Saddam Hussein ja Yhdysvallat olivat liittolaisia Kuwaitiin suunnattua hyökkäystä edeltäneessä sodassa Irania vastaan samoin kuin Irakin kurdeja vastaan tehdyissä kansanmurhan kaltaisissa iskuissa.

Irakin hyökkäys Kuwaitiin oli ainoastaan huonosti suunniteltu korvaava operaatio Irania vastaan käydyn sodan epäonnistuttua. Irakin asevoimat oli kiireesti varustettu runsain länsimaisin asein siten, että hyökkäys Kuwaitiin voitiin aloittaa.

Hyökkäyksellä Kuwaitiin oli tarkoitus saada aikaan uusi sellainen konflikti, joka oikeuttaisi ulkomaisten (lue: yhdysvaltalaisten) asevoimien läsnäolon ja toiminnan alueella. Niin tapahtuikin. Tuolloin alkaneen prosessin seuraukset uusine miehityssotineen olemme nähneet. Irakin aiemmin korkea kulttuuri ja toimiva infrastruktuuri on tuhottu ja ihmisten mittaamattomat kärsimykset jatkuvat edelleen.

NATOn rikollinen hyökkäys Jugoslaviaan vuonna 1999 on saanut Ahtisaaren hyväksynnän. Se, että hyökkäyksellä ei ollut minkäänlaista kansainvälistä mandaattia, ei Ahtisaarta sureta.

Hyökkäyksessä sai surmansa suuri määrä siviileitä ja Jugoslavian infrastruktuuri tuhottiin käytännössä täysin.

Sodan syitä sittemmin puitaessa on käynyt ilmi, että "todisteet" sodan oikeutukseksi tehtaillusta "Racakin joukkomurhasta" olivat tekaistuja. Jopa Haagin sotarikostuomioistuimen syyttäjä Carla del Ponte ja suomalainen oikeuslääkäri Helena Ranta totesivat jälkeenpäin serbeihin kohdistuneiden syytteiden olleen ainakin tältä osin kestämättömällä pohjalla.

Syyttet laittomasti vangittua ja vankeudessa kuollutta Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicia vastaan jäivät myös ilman näyttöä.

Ahtisaarta ja hänen avullaan ylläpidettyä "virallista totuutta" tällaiset pikkuseikat eivät hetkauta.

Näissä kahdessa esimerkkitapauksessa Ahtisaari on asettunut yksiselitteisesti sodan ja väkivallan käytön puolelle - arvatenkin Washingtonin geopoliittisten etujen kritiikittömänä puolustajana.

Että semmoinen "rauhan sankari".

Rivikankansalaiselle voidaan väärät käsitykset lähihistoriasta toki antaa anteeksi, koska Suomen ainutlaatuinen mediamonopoli on kertonut asiosta lievästi sanottuna valikoivasti. Ahtisaari sen sijaan on koko ajan tiennyt, missä mennään. Hänelle kuuluisi vääristelyn ja valehtelun ansiomitali. Tammenlehvillä.

Heikki Sipilä, VTM

Helsinki

KOMINFORM

[VD.com]

Ahtisaari-show. Jugoslavia, Serbia, Kosovo. Muutamia täsmennyksiä valtamedian levittämiin yksipuolisuuksiin.


- Ahtisaari esitti 2.6.1999 "rauhanehdotuksen" Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicille. Kyseessä ei todellisuudessa ollut ehdotus rauhasta, vaan uhkavaatimus, jossa vaihtoehdoksi Belgradin ehdottomalle antautumiselle annettiin vain Serbian tuhoaminen NATOn voimin.

- Kosovon itsenäistyminen ei ole näköpiirissä. Kosovo on Serbian osa ja edelleen YK:n valvonnassa, vaikka alueella toimivat nyt myös EU:n virkamiehet. YK:n turvallisuuneuvoston Kosovon aseman määrittävä päätöslauselma numero 1244 on voimassa.

- Nobel-komitean päätös rauhanpalkinnosta on luonteeltaan poliittinen.

- Ahtisaaren tapa "ratkaista ongelmia" tarkoittaa yleensä sitä, että ratkaisut tehdään voimalla ja vahvemman oikeudella. Ristiriitoja ei ainakaan kestävällä tavalla ratkaista tällä tavoin.

- Ahtisaari on henkilönä röyhkeä ja ylimielinen. Todellisiin sovittelutehtäviin hän ei sovellu.

Russia Today / KOMINFORM

Russia Today haastatteli serbialaisia ja venäläisiä diplomaatteja. Artikkeli julkaisiin 10.12.2008 . Englanninkielinen teksti kokonaisuudessaan osoitteessa:groups.yahoo.com

[VD.com]

Politologi Fedor Lukjanenko presidentti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnosta ja epäonnistuneesta ulkoministerien ETY-kokouksesta.



Moskova, 12.12. (Radioyhtiö Venäjän Ääni) -- Presidentti Martti Ahtisaari vastaanotti tällä viikolla Oslossa Nobelin rauhanpalkinnon ja edellisviikolla Helsingissä päättyi epäonnistunut ulkoministerien ETY-kokous.

Tässä yhteydessä Vedomosti-lehti on julkaissut arvovaltaisen politiikantutkijan Feodor Lukjanovin artikkelin, jossa rinnastamalla Oslon ja Helsingin tapahtumien syitä hän on jäsennellyt kansainvälisen järjestelmän tilaa kokonaisuutena.

Vaikka Martti Ahtisaari palkittiin monista saavutuksista yleisen käsityksen mukaan hän sai Nobelin rauhanpalkinnon Kosovosta. Nobelpalkinto kuvaa kuitenkin kansainvälisen järjestelman tilaa. Sen myöntämisellä huomioitiin tilanteen selvittämissuunnitelma, joka tuki kansainvälistä oikeutta karkesti polkeneita toimenpiteitä ja oli omiaan luomaan äärimmäisen epäsuotuisilla seuraamuksilla uhkaavan tilanteen.

Tänä vuonna se johti itsenäisyyden laittomaan tunnustamiseen aluksi Kosovossa ja sen jälkeen Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa ja vastaavasti Serbian ja Georgian valtioiden alueellisen eheyden polkemiseen.

Vedomostissa julkaistussa Feodor Lukjanovin artikkelissa todetaan myös viime vuosina tapahtuneen ristiriitaisuuden kiristymisen, yhtäältä niiden periaatteiden kesken, joista eri valtiot pitävät kiinni omassa toiminnassaan, ja toisaalta niiden kansainvälisten sääntöjen kesken, joita kukaan ei edes epäile.

Arvioiden mukaan viimeisten parin vuoden aikana Venäjä on suuntautunut kyseisten sääntöjen muuttamisen tielle. Voisi ajatella, että ETY-järjestön vastainen jyrkkä kritiikki, osallistumisen jäädyttäminen Euroopan tavanomaisia aseita koskevaan sopimukseen ja ennen kaikkea kahden Kaukasuksen tasavallan itsenäisyyden yksipuolinen tunnustaminen näyttäisi Venäjän lähteneen pelisääntöjen uudelleenarvioimisen tielle. Mutta arvioimalla Venäjän harjoittamaa politiikkaa syntyy paradoksimainen yhteenveto. Jyrkistä kannanotoistaan huolimatta Moskova on uskollinen status quolle, tosin sellaiselle, jota ei enää ole olemassa.

Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat pakon edessä syntyneet poikkeustapaukset. Mutta nimenomaan ne ovat näyttäneet havainnollisesti, miten paljon ongelmia syntyy vakiintuneen tilan häiriintymisestä. Oikeassa ovat olleet ne, joiden mukaan presidentti Medvedevin viime kesäiset aloitteet tosiasiallisesti toistavat sitä samaa, joka oli huomioitu jo vuonna 1975 Helsingin ETYK:in päätösasiakirjassa.

Tosin oikeudellisen perustan ja kouriintuntuvan politiikan välisten näkemyserojen seurauksena Helsingin periaatteet olisi nyt vahvistettava. Viimeisten vuosikymmenien aikana Eurooppa on muuttunut voimakkaasti, vaikka tämänpäiväiset haasteet ovatkin vuosikymmenien kaltaiset.

Kaikkien hyvinvointia ajatellen Moskovan aloitetta olisi tuettava, toteaa Feodor Lukjanov artikkelissaan. Tosin sen yhteydessä esille nousee uusi kysymys: olisiko Venäjän kannalta otettuna edullista tukea Helsinki-kakkosta. Muistanette miten pitkäaikainen ja tuskallinen oli ETYK:in päätösasiakirjan hyväksymiseen vuonna 1975 johtanut tie. Sovinnon syntyminen vaati loputtomasti voimaa, vaikkakin Neuvostoliitolla oli silloin monenlaisia mahdollisuuksia oman kantansa ajamiseen, eikä yksinomaan neuvottelujen järjestämisellä. Tämän päivän Venäjällä on huomattavasti vähemmän poliittisia vaikuttamiskeinoja.

Moskovalla ei ole kehumisen varaa omissta liittolaisissaan eikä sellaisten houkuttelemisessakaan. Venäjän johtoportaassa on paljon toivomisen varaa. Ei ole sellaista tehokasta koneistoa, joka auttaisi
sopimista erisuuntaisista eduista. Venäjällä on paljon yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia.

Kyseisen tilanteen vallitessa ajautuminen pelisääntöjen perinpohjaisen uudelleenarvioimisen tielle merkitsisi Moskovan osalta nykyisen tilan heikentämisen eikä niinkään parantamisen riskiä. Tosin kiistatonta on sekin, että planeetta kaipaa uutta maailmanjärjestystä, joka ei ole syntynyt kylmän sodan päättymisen jälkeen. Epäilemme myös kovasti, että kyseinen asianpuoli on omaksuttu johtavissa maailman maissa ja ennen kaikkea länsivalloissa ja että ne ovat valmiita aloittamaan vakavat neuvottelut. Koska toistaiseksi sitä ei ole omaksuttu, ei voi olla toivoa sellaisten perustavanlaatuisten sopimusten syntymisestä, jotka nojautuisivat niin yksipuolisten etujen tavoittelemiseen kuin myös jonkinlaisen yhteisen tavoitteen viitoittamiseen.

Siitä huolimatta valvomattoman romahduksen torjumiseksi ei saisi kuitenkaan ehkäistä vallitsevan kansainvälisen järjestelmän remontin suorittamista, kirjoittaa Vedomosti .lehdessä politiikantutkija Feodor Lukjanov.

Radioyhtiö Venäjän Ääni

[VD.com]

Ahtisaaren järkyttävä julistus.


Työkansan Sanomat julkaisee Jugoslavian Uuden Kommunistisen Puolueen syyskuussa hyväksymän julkilausuman tarkoituksella tuoda esiin sen poliittisen työn tulos, jota Martti Ahtisaari on ollut
luomassa ja joka luetaan yhdeksi perusteeksi, kun hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto:


Jugoslavian Uusi Kommunistinen Puolue (JUKP) tuomitsee ankarasti YK:n erikoislähettilään Martti Ahtisaaren järkyttävän julistuksen Kosovosta ja Metohiasta, jonka mukaan "Serbian kansa on syyllinen ja sen tulee hyvittää historiallisten virheiden aiheuttama hinta".


Tämä YK:n erikoislähettilään väite on räikeä ja tarkoitushakuinen provokaatio, jonka avulla herätetään levottomuutta pyrittäessä ratkaisemaan Kosovon ja Metohian tuleva asema. Jugoslavian Uusi Kommunistinen Puolue on alusta lähtien vastustanut jokaista ja kaikkia neuvotteluja Kosovon ollessa Naton miehityksen alaisena. Ahtisaaren lausuma osoittaa läntisen imperialismin käyttäytyvän kuin miehittäjä
Kosovossa ja Metohiassa ja "neuvotteluprosessi" on eräs paljaista verukkeista laillistaakseen miehityksen täydellisesti.


Ahtisaaren keskusteluissa tekemät huomautukset käydyistä neuvotteluista Serbialaisen osapuolen kanssa ovat täysin sietämättömiä, sekä töykeitä. Historia tuntee vain yhden ihmisen, jonka väite on ollut yhtä vakuuttava. Hän oli Adolf Hitler, joka tuomitsi juutalaiskansan syylliseksi "kaikesta".


Me muistamme hyvin Martti Ahtisaaren "Nobel-rauhan lähetystehtävän" vuonna 1999, kun hän täysin hävitetyn Belgradin ja Serbian kesken "ota tai jätä" -perustalta pakotti Serbian hallituksen allekirjoittamaan
Kumanovon sopimuksen, jonka perusteella Kosovo ja Metohia miehitettiin ja muutettiin Naton suurimmaksi sotilaalliseksi tukikohdaksi.


Koko kansaa ei voida syyttää jonkun joukon suorittamista rikoksista. - Leningradin piirityksen aikana Suomen koko Karjalassa ollut armeija yhteensä 300 000 sotilasta, osallistui siihen taisteluun. Siinä
piirityksessä kuoli yli miljoona Leningradilaista. Tarkoittaako se, että koko Suomen kansa on syyllinen murhaan? Ahtisaaren mukaan - kyllä.


Kosovossa ja Metohiassa ei suoritettu yhtään hyökkäystä "Suur-Serbian" tai Jugoslavian armeijan puolelta, koska perustuslain mukaan se oli velvollinen puolustamaan omaa aluettaan. Jugoslavian
armeija ei tunkeutunut Irakiin eikä Afganistaniin, se vain puolusti omia alueitaan. Ikävä kyllä, tässä rikottiin Geneven kokouksen päätöksiä, minkä johdosta yksittäisiä Jugoslavian federaation sotilaita ja poliiseja joutui tuomittaviksi. Yksittäisten henkilöiden tai pienempien ryhmien rikokset eivät oikeuta syyttämään koko kansaa.


Konfliktien laajenemista Kosovossa ja Metohiassa vuosina 1998-1999 johdettiin selvästi lännen imperialistien taholta, joiden päämääränä oli miehittää tämä osa Balkanista, muuttaakseen alue harjoituskentäksi. Naton miehitys Kosovossa ja Metohiassa ei laisinkaan palvellut rauhaa eikä hyvinvoinnin kasvua, vaan on
täydellisesti mitätöinyt aikaisemmat tulokset, jotka saavutettiin viiden ja puolen vuosikymmenen aikana, jolloin Kosovo omin ponnistuksin ja koko Jugoslavian tuella saavutti menestystä kaikilla aloilla. Kosovon asukkaista 73% on tänään työttöminä ja kaikki talouden alat ovat Naton miehittäjien hallussa, jotka vapaasti mielensä mukaan niittävät itselleen kaikki etuudet, jotka sai aikaisemmin Kosovon ja Metohian kansat viimeisten 55 vuoden aikana. Kosovosta on tullut maailman terrorismin, mustan pörssin ja mafian
pesäpaikka.


On varsin selvää, ettei nykyinen miehityksen tila vastaa Kosovossa asuvan kansan todellisia tarpeita eikä heidän pysyviä etujaan. Sen pystyy hyväksymään vain yksin, Naton ekspansionistit.


Eräiden kansainvälisten "rauhan" toimeenpanoelimien poliittinen tavoite "hajota ja hallitse" -periaatetta hyväksi käyttäen johtaa vain kriisien syvenemiseen. Kuitenkin niiden tavoitteena on edelleen vallata itselleen jatkossa lisää Balkanin alueita. On täysin tekopyhää luulla, että imperialistinen porvarijärjestelmä Belgradissa antaisi anteeksi Ahtisaarelle hänen tahdittomat teot. Serbian hallitus käyttää tekaistua isänmaallisuutta harhauttaessaan Serbian kansaa. Täten Serbian hallitus osoittaa myös poliittista lyhytnäköisyyttä. Mikäli Ahtisaari pyytäisi anteeksi, jota vähiten odotetaan, niin Kosovon Serbiasta erottamisen toimintaperiaate ja lännen imperialismi, jonka suurlähettiläänä Ahtisaari on toiminut, ei tule muuttumaan vaan miehityksen täydellinen laillistaminen jatkuu.


Mikäli Serbian hallitus olisi todella isänmaallinen, se selvästi osoittaisi, että Kosovo ja Metohia ovat miehitettyjä alueita ja vaatisi kaikkien miehitysjoukkojen poistumista alueelta. Meille Jugoslavian Uudessa Kommunistisessa Puolueessa on selvää, että mitään sen kaltaista ei ole odotettavissa tämän tai minkään muun imperialistisen porvarihallituksen aikana.


Työkansan Sanomat 14/2008

[VD.com]

Myös lännestä sapiskaa Ahtisaaren Nobelille.


Nobelin rauhanpalkinnon luovuttamista Martti Ahtisaarelle ei suinkaan ole arvosteltu vain Venäjällä, kuten maamme valtamedia on antanut ymmärtää.

Perusteellisen kriittisen arvion Ahtisaaren palkitsemisesta teki jo lokakuussa kansainvälisen politiikan tutkija ja kirjailija Gregory Elich (Counterpunch 14.10.). Tiedonantajassa selostettiin 24.10. artikkelin sisältöä.

Myös rauhan- ja konfliktinratkaisukysymyksiin erikoistuneen Transnational Foundationin johtaja Jan Oberg arvosteli tuoreeltaan Ahtisaaren palkitsemista skandaaliksi. "Herra Ahtisaari on rauhan mies? Ehdottomasti! Maailmassa missä rauha on sotaa ja sota rauhaa", Oberg on todennut orwellilaista kielenkäyttöä lainaten.

Yhdysvaltalaisen Nixon Centerin johtaja ja ulkopoliittisen aikakauslehden National Interestin julkaisija Dimitri K. Simes kutsui Ahtisaaren palkitsemista "Nobelin rauhanpalkinnoksi sodalle2 (nationalinterestorg 11.12., anti-war.com 15.12).

"On ollut hämmentävämpiä valintoja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi kuin tämän vuoden valinta, entinen Suomen presidentti Martti Ahtisaari, mutta ei epäloogisempia", Simes kirjoittaa.

Epäloogisimmalla Simes tarkoittaa Ahtisaaren "tuhoisaa roolia" Kosovon "itsenäisyyden" junailemisessa. "Itsenäisyys" julistettiin selvästi rikkoen kansainvälistä lakia ja huolimatta demokraattisen YK:n jäsenvaltion Serbian voimakkaista vastalauseista. Näin itse asiassa synnytettiin äskeinen Venäjän ja Georgian konflikti Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta ja aiheutettiin se, että Venäjä tunnusti näiden
alueiden itsenäisyyden.

Tämä lopputulos oli Simesin mukaan helppo ennustaa, sillä "Moskova ilmaisi kantansa aivan selvästi sanoessaan, että Kosovon yksipuolinen itsenäisyys ilman Serbian ja YK:n turvallisuusneuvoston suostumusta loisi väistämättä ennakkotapauksen Abhasialle ja Etelä-Ossetialle, ja Georgia oli yhtä täsmällinen tehdessään selväksi, ettei se tulisi sietämään näiden kahden alueen luisumista yhä kauemmas sen valvonnasta¦ Herra Ahtisaari ei voi paeta syyllisyyttä konfliktiin Kaukasiassa elokuussa."

Georgia aloitti hyökkäyksen, mikä "johti USA:n läheisen liittolaisen Mihail Saakashvilin hallituksen väistämättömään tappioon ja sysäsi USA:ta ja Venäjää uuteen vastakkaisasetteluun hetkellä, jolloin
Washington tarvitsee yhteistyötä Venäjän kanssa monilla elintärkeillä aloilla, mukaan lukien Iran ja Afganistan".

Simes toteaa, että Bushin hallinto piti avoimesti Ahtisaarta oman kantansa juoksupoikana koko tämän johtaman prosessin aikana, ja serbialaiset ja venäläiset yhtä lailla näkivät hänet sellaisena. Kun
Venäjän viranomaiset yrittivät moneen otteeseen kannustaa Ahtisaarta vähemmän yksipuoliseen asenteeseen ja tarjoamaan jotain enemmän Belgradille, tämä vain kehotti heitä kääntymään ensin Washingtonin
puoleen.

Simesin loppuarvio Ahtisaaren toiminnan antamasta opetuksesta USA:n ulkopolitiikalle on tyly: "Amerikka tarvitsee ajattelukykyisiä ystäviä, ei pyrstönnuolijoita, jotka usein aiheuttavat enemmän ongelmia kuin
ratkaisevat niitä"

(ES)

[VD.com]

Ahtisaaren taustaryhmä. Rudolf Rabinovitsh.




 USA:n suunnitelmien toteuttamisesta ja Serbian pilkkomisesta Nobel-palkinnon saanut presidentti Martti Ahtisaari palkittiin jälleen Suuri neuvottelija “ palkinnolla. Kyseisen palkinnon on myöntänyt amerikkalainen Harvard Kennedy School. Palkintoa perustellaan Ahtisaaren monilla saavutuksilla neuvottelijana ja diplomaattina.


 Nato-myönteisyydestä tunnettu Ahtisaari tuntuu nauttivan amerikkalaisten suosiota.


 Martti Ahtisaari on ollut ahkerasti toteuttamassa Yhdysvaltojen projekteja “ Kosovon yksipuolista itsenäistymistä ja Naton markkinointia.


 Serbian tiedotusvälineiden mukaan Global Information System (GIS) on vahvistanut, että Ahtisaari olisi saanut lahjuksena 40 miljoonaa euroa albanialaiselta mafialta. Rahat olisi lähetetty Suomeen diplomaattipostissa. Em. lähteet paljastavat, että GIS olisi selvittänyt, että kuuluisa "filantrooppi", "värillisten" vallankumouksien rahoittaja ja valuuttakeinottelija George Soros oli solminut "kaupalliset suhteet" albanialaisen mafian kanssa, koska oli kiinnostunut Kosovon raaka-aineiden hyödyntämisestä. Ahtisaari siirtyi Kosovon itsenäisyyden toteuttajaksi juuri Sorosin perustumasta Kansainvälisestä kriisiryhmästä.


 Balkanin media kertoo USA:n reaktiosta koskien mm. saksalaisen tiedustelupalvelun väitteitä Ahtisaaren lahjomisesta.


 Lehdistötilaisuudessa Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja Tom Casey kommentoidessaan journalistien esittämiä epäilyjä Ahtisaaren suhteen, sanoi, että "luultavasti (!), nämä väitteet ovat vääriä." Balkanin media painottaa sanaa "luultavasti" selittäen, että käännettynä amerikkalaisesta diplomaattikielestä tämä tarkoittaa "Me itse olemme hyvin tietoisia Ahtisaaren korruptoituneisuudesta. Juuri siksi olemmekin valinneet hänet välittäjäksi neuvotteluissa. Emmekä noin vain luovu hänestä."


 (http://www.slobodan-memoria.narod.ru/st/kosovo30.htm)


 Martti Ahtisaari vaikuttaa myös George Sorosin tukemassa European Council on Foreign Relations-ryhmässä (ECFR). Tässä yhteydessä usein puhutaan Ahtisaaren suhteesta maailmanpolitiikkaa ohjailevaan raha-eliitin Bilderberg- ryhmään.


 Martti Ahtisaari osallistui kyseisen ryhmän kokouksiin vuosina 1994, -95 ja -96 toimien samalla Suomen presidentin virassa.


 

 Arvioidaan, että Bilderberg-ryhmä on Suomen valtionomaisuuden yksityistämisen takana. Ahtisaaren aikana vuonna 1994 poistettiin ulkomaalaisomistuksen rajoitus Esko Ahon (osallistui Bilderberg-kokoukseen vuonna 1994) hallituksen toimesta, ja valtionomistuksia, mm. Sonera, yksityistettiin. Soneran yksityistämistapa on aiheuttanut runsaasti kritiikkiä.


 Martti Ahtisaaren CMI-järjestöä rahoittaa Rockefeller “ säätiö. Liikemies David Rockefeller luetaan Bilderberg- ryhmän merkittävimpiin vaikuttajiin.


 On merkillistä, että rauhanvälittäjää Ahtisaarta tukee sotateollisuus-alalla aktiivisesti toimiva Rockefellerin perhe.


 Presidentti Ahtisaari on myös Open Society Institute ja Soros säätiöiden yhteisen neuvonantajaryhmän jäsen. Ns. länsimaista demokratiaa tyrkyttävä järjestö on Sorosin perustama ja Rothschildin oligarkkiperheen rahoittama. Aikoinaan Sorosin hyvä ystävä Venäjän oligarkki Mihail Hodorkovski perusti Venäjälle Open Society:n kopion “ "Avoimen Venäjän". Hodorkovski, Soros sekä muut oligarkit jakoivat keskenään Venäjän varoja, samaan aikaan, kun Venäjän kansa eli täydellisessä kurjuudessa.


 Valitettavasti presidentti Ahtisaari näyttää viihtyvän keinottelijoiden seurassa, vaikka häikäilemättömän talouseliitin tarkoituksena ensisijaisesti on oman varallisuuden kasvattaminen muiden kustannuksella. Puheet länsimaisen demokratian arvoista sekä ihmisoikeusslogaanit ovat vain kulisseja, joiden takana tapahtuu resurssien jako "valittujen" kesken.


 Kansan ääni 4/2010


 Rudolf Rabinovitsh





 




KOMINFORM
http://www.kominform.eu/



VD